Sankareita kaikki

At first some talk about potty training and nagetive age that I can't bother to translate, sorry. Long story short: we had a good day today and finally some pee in the potty! 

Scroll right to the end and you'll find the Photo a Day -images.

//

Luin vastikään jostain (en muista mistä, sorry) että uhmaikäisen kanssa syntyy jonkinlainen konflikti joka kolmas minuutti. Tämän määritelmän perusteella meillä ei olla vielä lähelläkään uhmaiässä mutta kyllä niitä konflikteja silti syntyy, uskokaa pois. Viime aikoina erityisesti, sillä olemme olleet keskellä kulmahampaidenrakennusprojektia. Kaksi on tullut jo läpi, kaksi vasta kajastaa.

Mutta tänään uhmaikä(?) ja kulmahampaat on pitäneet taukoa. Ei konflikteja! Tänään on ollut helppo olla hyvä ja kärsivällinen sankariäiti. Sitä paitsi, sen lisäksi että olen saanut mm. tiskata rauhassa lapsen hengaillessa omassa huoneessaan kuuntelemassa Ipanapaa, että ruoka oli hyvää ja syötiin kiltisti, ja että saimme ilmeisesti aikaan jonkinlaisen välirauhan maitomukinkaatoselkkauksessa, tänään on tapahtunut vallankumous!

(Varoitus! Seuraavaksi pissa-asiaa. Kelaa kolme kappaletta alaspäin jos ei kiinnosta.)

Vallankumouksen siemenet kylvettiin muutama päivä sitten kun saunan jälkeen yhtäkkiä huomasimme että lapsi oli ihan oma-aloitteisesti pissannut pottaan! Päästiin ensimmäistä kertaa antamaan pottatarra fanfaarien ja aploodien saattelemana. (Pottatarrapolitiikka ei paljon auta jos sinne pottaan ei koskaan mitään tule.) Tänään sitten totesin että kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa ja ehdotin että mitä jos ei laitettaisikaan vaippaa tänään, vaan jos pissattaa niin menet potalle ja sitten saat tarran. Joo! Sinne pottaan pitikin sitten käydä ahkerasti tiristelemässä tarrojen toivossa ja päivän saldo olikin neljä onnistunutta pottapissaa ja vain yksi lattialle! Hurraa! Pottasankari!

Pakko vielä vähän valaista lapsen pottailuhistoriaa sen verran, että emme ole siitä niin kamalasti jaksaneet vouhkata. Tulee sitten kun on tullakseen. Jossain vaiheessa istuskeltiin pitkiäkin aikoja lukemassa kirjaa, lapsi potalla ja aikuinen selkä mutkalla siinä potan vieressä mutta ei sinne koskaan mitään tullut. Parhaimmillaan pissa tuli melkein heti kun potalta nousi. Joten kyllästyttiin siihen turhanpäiväiseen istuskeluun ja annettiin asian olla. Potta jäi esille ja on ollut leikeissä mukana, mm nukke on siinä istunut. Mutta ei lapsi. Kannatti näköjään olla kärsivällinen ja olla painostamatta! Nyt pitää vaan jaksaa pitää tätä innostusta yllä.

Sitä mietin, että voiko uudella vaippasysteemillä olla merkitystä. Vaipanvaihtotilanteita varjostanut ahdistus, vaippaihottuman pelko ja huolestuneet otsarypyt ovat mennyttä elämää. Voi olla että joku pissa-asioihin liittyvä lukko on sen myötä auennut. Ehkä.

//

Here are the photos for yesterday as well for today. My take on Black & White is our black cat sleeping in our black & white sheets. Its the only black and white thing I could find in our house!

Sitten muihin aiheisiin! Eilen jäi Photo a Day-kuva laittamatta joten tässä tuplat. Eilinen aihe oli Black & White, ainoa mustavalkoinen asia jonka löysin oli musta kissa nukkumassa mustavalkoisissa lakanoissamme. (Mitä yleensä ei kyllä tapahdu mutta olin unohtanut makkarin oven auki ja se ketale käytti heti tilaisuutta hyväkseen. Onneksi ei nukkunut tyynylläni niinkuin yleensä, inhoan kissankarvoja tyynyssä!) Sänky (taas, aina) hienosti petaamatta mikä ei ollenkaan johdu siitä että olisin laiska vaan pälkästään siitä että olen ihastuttavan boheemi. Olen.

Tämän päivän aihe on Hero jota ensin pähkäilin pitkään mutta sitten tajusin ettei ole epäilystäkään siitä kuka on minun sankarini. Ei kukaan suuri historian henkilö eikä myöskään Hämähäkkimies, vaan ihan oma mies. Hänen kanssaan saan olla oma outo itseni. Hän näyttää sujuvasti esimerkkiä piittamalla paskat siitä mitä muut ajattelee ja myös kannustaa minua olemaan sellainen kuin minusta tuntuu hyvältä olla. Ja on se aika sankari myös siksi että on saanut jo noin pitkälle tehtyä tuota rengaspanssariaan, enää puuttuu hihat ja helma. Näyttääkin sankarilta!

Here's my take on Hero. My husband is my hero, for being bravely himself without worrying what other people think of him. And encouraging me to be myself too. He looks like a hero too, wearing his self made armour. It's allmost done, only sleeves and hem left to do!

Magical fairytale forest

We visited an arboretum yesterday. I'm sure all of you understand that it's impossible for me to walk through an arboretum without taking a million pictures. So, here's some of them.

Entering the forest. It is such a magical place! My husband allways laughs at me when I stop and take in the green, just fuel myself with fresh forest air. There is just something about certain types of forest.

The old trees in Mustila are huge, makes you want to look up all the time. These trees are so magnificent they  have some kind of power in them. Just walking amongst them makes one feel a bit stronger.

It's a good thing this tree says "Hug me", so I could do that without looking all crazy. It would have needed ten mes to reach around it, though. (You can see the crazy tree-hugging-picture here.)

Nature is just amazing, isn't it! (Of course, this being an arboretum, nature has had a little help from some very skilled horticulturalists.)

Had to take some macro shots too. I'm slowly becoming a macro fanatic, it's just so cool to be able to create something different than what you can see with naked eye. There is no bokeh in real life but I can make one appear with my camera, that is just so exiting!

Here's some self-made polka dot orbs, for I had no luck with them this time. (Well, there is one orb in the image above...)

Bye bye, magical fairytale forest!

//

And here's a bonus:

You know how water sometimes gathers on the roof of a tent. My husband just couldn't resist the temptation to go poke a bit, and I couldn't resist taking a picture. I used the paparazzi-mode, aka sport-setting with multi shot action. This is not a very artistic series of images, but how cool doest that water look!

Have a good week, folks! Go take some pictures!

Linking up with ColorMe Weekly #37...

 ...and Macro Monday!

Lähiruokaraportti

Ihan hyvin voi sanoa, että kyse on meidän perheen perinteestä, kun jotain on tehty kahtena vuotena peräkkäin! Viime vuonna kävimme Elimäen lähiruokamessuilla ystäväni houkuttelemana, tänä vuonna reissasimme oman perheen voimin. Viime vuoden messut innoittivat kirjoittamaan lähi- ja luomuruuan eroista, tänä vuonna tyydyin vähemmän poliittiseen linjaan ja keskityin räpsimään valokuvia.

Ylimmässä kuvassa näkyy muuten S-ryhmän pöytä josta iloksemme saimme kuulla että Prisman vihannesosasto suosii lähiruokaa, vielä enemmän ilahduimme ilmaisesta (!) tomaattirasiasta. Mies ja tyttö ilahtuivat myös lautasellisesta uutispuuroa, ja minä ilahduin siitä että rennoin mielin saatoimme antaa tytönkin maistella kaikenlaista, puuron lisäksi mm. sämpylää kahvilassa. (!!)

Lähiruokatorin lisäksi messuilla oli paljon muutakin nähtävää ja tehtävää, mm. ihan mahtava mopo- ja polkuautorata. Mutta huomaatteko mikä oli kaikkein kivointa?

 

No hepat! Vaikka ihan oikean hepan selässä istuminen oli kyllä melkein liian pelottavaa vaikka heppa ei edes liikkunut.

Tai ehkä kivointa oli sittenkin määäää ja muuuuu. Lampaiden ilmeiden kirjo on muuten aivan uskomaton. Olisin voinut räpsiä kuvia tästä kaverista vaikka kuinka kauan, ja olen melko varma että lammas poseerasi tietoisesti!

Messut olivat Elimäen Mustilassa jossa on mm. upeita vanhoja rakennuksia sekä arboretum jossa luontopolulla mm. ihmettelimme valtavaa etanaa ja halasimme jättiläismäistä puuta koska puu niin pyysi. Mutta arvaatte varmaan että arboretumista on niin paljon kuvia että ne eivät enää tähän postaukseen mahdu. Jatkoa seuraa, siis...

Tässä kuitenkin vielä tuliaiskasamme. Vanhan navetan vintillä olevalta antiikkikirppikseltä tinkasin mukaani Lalli-opetustaulun kahdellakympillä. Tyykkään kaikesta siinä, väreistä, tyylistä ja siitä että kuva on rajattu epätyypillisesti niin että hepasta näkyy vain pylly mutta lunta vaikka kuinka paljon. Mahtavaa! Ihan mahtava on myös tomaattipyrepurkkiin valettu punainen mehiläisvahakynttilä josta tulin niin hyvälle tuulelle että se oli ihan pakko kotiuttaa. Todellakin kierrätystä parhaimmillaan!

Mies oli laittanut meille iltapalaa elimäkeläisittäin sillä aikaa kun laitoin lasta nukkumaan. Otin taas jalustan käyttöön ja nyt on kyllä ihan pakko vähän hehkuttaa tuota kameraa. Siis ylipäätään on ihmeellistä että onnistuin ottamaan kynttilävalaistuskuvan, mutta olen aivan rakastunut tuohon kynttilän lämpimän ja ulkoa tulevan kylmän valon kontrastiin!

//

Sitten vielä mihinkään ylläolevaan liittymättä päivän Photo a Day-kuva jonka aiheena oli jotakin jota teen useimpina viikonloppuina. Yleensä viikonloput eivät poikkea arjesta muuten kuin siinä että mies on kotona eikä töissä, tänä viikonloppuna meillä oli ihan erikoislaatuisen paljon ohjelmaa. Mutta yksi asia jota ainakin yritämme joka viikonloppu tehdä on saunominen, joka olikin ihan loistavan rauhoittava päätös hektiselle viikonlopulle.

En halunnut kuvata perhettäni saunomassa joten nappasin kuvan saunakissasta tuoksuarsenaaleineen. Tähänkin kuvaan tuli kiva lämmin mutta hämärä valo, pidän siitä.

//

Here's my take on todays Photo a Day-challenge. Going to sauna is something we do most weekends. Sorry about the absence of an english version above. I'm too tired to think.

Hairy cats and other stuff

Trying to teach my self to use the manual settings in my camera. It's freakin' hard and most of my images suck, which is a bummer. It's frustrating, to see that there is something wrong with the pictures but not being able to tell what I did wrong and what should I do to make it right. Trial and error, a million times... A few times though I've been positively stunned of what I'll be able to do with it IF I ever get good enough. This is an exiting jurney, I must say! And a very addictive one too...  //  Yritän edelleen opetella käyttämään kamerani manuaaliasetuksia. Se on tosi vaikeaa, on turhauttavaa kun näen että kuvassa on jotain pielessä mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä tai säätää että niin ei olisi. Pitää vaan yrittää ja yrittää ja yrittää... Muutaman kerran olen kyllä yllättynyt positiivisesti kun olen löytänyt kamerasta ominaisuuksia joiden avulla voi saada vaikka mitä hienoa aikaiseksi, jos vain opin sitä kunnolla käyttämään. Tämä on kyllä ihan mahdottomaan hauskaa ja jännittävää, ja koukuttavaakin!

Here's what I came up with for this weeks scavenger hunt  //  Ja sitten minun tämän viikon scavenger hunt-kuvani:

1. Monochromatic

Bergenia Basic Plant. I hate them, so booooooring! And we have a huge field of them in our garden...  //  Monochromatic tarkoittaa yksiväristä ja sitä nämä Bergenia peruskasvit kyllä ovatkin, ja niiiiiiin tylsiä. En tykkää niistä yhtään mutta niitä on meidän pihalla iso pelto..

2. Upside Down

Upside Down and laughing hysterically! She is such a monkey, has always loved this kind of  stuff.  //  Ylösalaisin ja kikattaa hysteerisesti! Tuollainen se on ollut aina, mitä hurjempi meno, sen parempi.

3. Starts with the letter...

Some Teabags in a Teabox. Starts with the letter...  //  Teepusseja Teelaatikossa, alkaa Teekirjaimella.

4. Hair

This is the hairiest man in our house.  //  Tässä on meidän talouden karvaisin mies.

5. Soft

Soft kitty, warm kitty, little ball of fur. Happy kitty, sleepy kitty, pur, pur, pur.........

And this is our soft and beautiful girl. Not sleepy or happy, though. Only pissed at me and my camera in her face.  //  Ja tässä pehmeä kaunotar. Ilmeestä näkee että ihan kohta menee hermot naaman edessä räpsyvään kameraan.

Linking up with Scavenger Hunt Sunday

Kiva päivä!

 Sen kerran kun meidän kunnassa jotain tapahtuu, niin kaikki on sitten pitänyt survoa samalle lauantaille! Osa jutuista piti jättää ihan suosiolla väliin, esim. Maretariumin rapu-päivään ei enää revetty. Mutta kiva päivä saatiin kuitenkin aikaiseksi ja ehdittiin vaikka minne, ja kaikki ennen päiväunia!

Kävimme rautakaupan lastentapahtumasta hakemassa ilmapallon ja etsimässä Viirua ja Pesosta joita ei näkynyt missään. Pomppulinna jätettiin suosiolla väliin ja suunnattiin pihalle rapsuttelemaan maatilan eläimiä ja ihmettelemään pelottavaa paloautoa. Eläimistä päräyttävin oli tällä kertaa yllättäen vuohi. (!)

Sitten suuntasimme keskustaan jossa torilla ja bulevardilla oli kirpputori, tosin myyjiä oli harmillisen vähän. Tehtiin hienoja löytöjä, mm. eurolla valtava muovinen dinosaurus joka oli vielä vuohtakin päräyttävämpi! Ulkokirppiksiltä jatkoimme sujuvasti perinteiselle kirpparikierroksellemme josta mukaan tarttui mm. Marimekon auto-kuosinen makuupussi kolmella eurolla ja Ticket to heavenin maaston vihreä sadepuku kympillä (voidaan laittaa kiertoon viime syksyinen pinkki sadeasu jonka takki on jo pieni ja housut edelleen ihan liian isot!). Ja löytyi minullekin vaatteita ja mies löysi taas yhden savipullon... ja hei juustokupu!

Vielä ehdittiin käymään cittarissa jossa oli prinsessa/ritaripäivä. Sieltä sai pienellä jonottamisella prinsessadiplomin, kruunun ja muuta pientä sälää. Tosin poikien lahjus oli paljon hienompi, mm upea punainen salkku, mutta ystävällinen täti oli sitä mieltä ettei sitä voi tytölle antaa kun se oli joku auto-juttu. Pöh. En jaksanut käydä kinaamaan.

Oli kuitenkin ihan hirmu kiva päivä ja huomisellekin on tiedossa ohjelmaa jos vaan ei sada!

Autumn flowers

I decided to plant new flowers to our pots by the door. These thujas have survived in these pots many years, winters and all!  //   Päätin vaihtaa kulahtaneet orvokit  vähän freesimpiin ja syksyisempiin istutuksiin. Timanttimuijat ovat muuten pärjänneet noissa ruukuissa jo vaikka kuinka monta talvea, ja ihan ulkosalla! Joku kaunis päivä ne on kyllä pakko siirtää johonkin maan multiin kasvamaan, eihän ne oikeasti mitään ruukkukasveja ole vaan isoja puita. Tosin noin pienessä ruukussa saattaa tapahtua bonsai-efekti ja ne jäävätkin pieneksi, tiedä häntä sitten.

At first I only bought the white flowers, but then decided that two plants in a round pot looks stupid. So we went to buy some more with my little girl. She chose the yellow one and I chose the red one.  //  Ostin ensin pelkät valkoiset kukat mutta kun olimme käymässä istuttamaan niitä niin totesin että ihan dorkaltahan se näyttää kaksi kasvia pyöreässä ruukussa. Joten pyöräiltiin neidin kanssa lähikauppaan hakemaan täydennystä, neiti valitsi keltaisen ja minä punaisen.

And now if you were wondering how come these photos look so weird, it's because I took them At Night with no flash, only with the light of our porch light. It's amazing what a big difference using a tripod does!  //  Ja nyt sitten jos ihmettelitte että mitä hittoa nuo kuvat on niin omituisen näköisiä, niin se johtuu siitä että tämän päivän Photo a Day-aihe on At Night, joten kuvat on otettu keskellä yötä meidän pihalampun valossa, ilman salamaa. Ihmeellistä mikä vaikutus voi olla sillä että käyttää jalustaa!

 

Our neighbour saw me in the middle of my photo shoot, he must think I've lost it for good, taking pictures in the middle of the night, with a tripod, of our front door.  //  Tosin meidän naapuri käveli koiran kanssa ohi juuri kesken intensiivisen kuvaussession. Saattoi vähän ihmetellä että nyt se akka on seonnut lopullisesti, jalustan kanssa keskellä yötä ottamassa valokuvia etuovestaan. No eiköhän ne jo muutenkin pidä meitä vähän omituisina...

Omppuja pomppuja

Meidän omien puiden omenat ovat ihan pieniä, rupisia ja muumioituneita joten niistä ei ole muuhun kuin kompostin täytteeksi. Onneksi saatiin vanhempien naapureilta iso korillinen ihania valkeita kuulaita!  //  The apples in our own trees are small and sick, but luckily we were given a big bucket of beautiful apples!

Tehtiin puolesta korillisesta omenahilloa joka ainakin eilen nopeasti maisteltuna vaikutti tosi onnistuneelta. Tänään ei vielä ole maisteltu, mutta uskallan eilisen perusteella epäillä että siitä saattoi jopa tulla maailman parasta omenahilloa!  //  We took half a bucket and made jam out of it. I think it might be the best apple jam in the world!

Omenahillon ohje löytyi täältä mutta sitä kyllä aika paljon muutettiin.

Omppupomppuhillo 

Omenat kuorittiin, poistettiin kodat ja lohkottiin. Ompunpalat laitettiin kattilaan ja aina 5 dl omenoita kohden laitettiin 1 desi hillosokeria ja vajaa puoli desiä vettä. Sitten niitä keitettiin, 20 minuuttia laskettiin siitä kun kiehuminen alkoi.  

Valmis hillo purkitetttiin pestyihin ja desinfioituihin, vielä kuumiin purkkeihin ja vietiin kellariin.


Edit. Hillo on nyt testattu pannarin päällä ja se oli ihanaa! Ei liian makeaa eikä mitään ylimääräistä, vain raikas omenainen maku. Miehen mielestä siitä puuttui jotain, esim. se kaneli joka ohjeessa oli mutta oli meidän hyllystä loppu. Makunsa kullakin.

Tähän loppuun vielä tulkinta päivän Photo a Day-aiheesta, kyllähän omenat on aika Natural.  //  Heres my take on todays Photo a Day -prompt. Apples are natural, aren't they.