Photo a Day

Hip hei! Elokuun loppupuolella löysin FatMumSlim-blogista kivan kuva päivässä-valokuvaushaasteen. Ihan mahtava keino päästä opettelmaan kamerani kommervenkkejä! Innoissani päätin osallistua syyskuun haasteeseen heti alusta alkaen, mutta niin vaan päivät taas hujahti ja on jo syyskuun kuudes. (Apua!)   //  I found an intresting Photo a day-challenge in a blog called FatMumSlim, I absolutely wanted to take part in this from day one. I figured it's a great way to learn how to use my camera. But somehow it's allready september 6th and I haven't started yet!

Blogi ja haaste löytyy tuolta jos innostuit  //  Here you can find it:

Photo a day -september 

Ja tässä aiheet  //  And here are the prompts for each day:

Ja sitten asiaan! Nimikoin kuvat päivämäärillä sen mukaan miten ne haasteessa on annettu, mutta älkää antako sen hämätä, huijasin ja otin kaikki alun kuvat tänään...  //  And then my first six! By the way, I took all of them today, don't let the dates fool you... I'm such a cheat!

Lähdössä ulos. Kuva otettu makuuhuoneen peilin kautta koska meidän eteinen on niin ruma.  //  Me, going out. It's taken in our bedroom, since our hallway is so ugly.

Sanomalehden lukua isin kanssa. Eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä kenet isä-kuvaan haluan!  //  Reading the newspaper with daddy. I didn't have to think twice about who I wanted in the picture.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat epätoivoinen yritys opetella säätämään kameran asetuksia itse. (Kuten kuvanlaadusta huomaa...) Tässä kuvassa opettelin tarkentamaan kaukana olevaan kohteeseen lähellä olevan sijaan...  //  All the images in this post are a desperate try to learn how to use the manual settings in my camera. (As you can see by the quality of the images...) In this photo I wanted the focus in the far away objects, instead of the ones on the front.

No, nämä kortit ei olleet meidän postilaatikossa tänään, mutta on ne siellä joskus olleet! Tänään siellä oli vain mainosjakeluna tullut seiska ja sen kannessa se kamala pedofiili. Kuvasin siis kissakortteja joita pikkuneidille keräillään. Etualan kissat ovat Toscanasta josta ei löytynyt kissakorttia, joten pappa piirsi kissoja aurinkoiseen italialaismaisemaan.  //  Ok, these cards weren't in our mailbox today, but they have been there once. Today there was only a free copy of a gossip magazine with a picture of a disgusting pedofile on the cover. So I had to photograph something else. These cards are my daughters cat-card collection. The one on the front is from Toscana, there were no cat-cards to be found there, so grandpa drew some cats in an italian ladscape.

Ainoa kirkas asia jonka siihen hätään löysin oli taivas, eikä sekään ollut olevinaan niin kovin kirkas. Mutta kameran valotusta ja aukkoa ja ISO-herkkyyttä sain silti säätää oikein urakalla että siellä näkyi muutakin kuin pelkkää valkoista.  //  The only bright thing I could find was the sky, although it wasn't very bright either. But my camera thought it was, and I really had to adjust the settings to see more than just white.

Minusta tuntuu siltä kuin olisin pessyt pyykkiä joka ikinen päivä siitä alkaen kun lapsi syntyi. Pikku paitoja ja housuja ja kestovaippoja narulle päivästä toiseen. Oma valinta, tietysti.  //  I feel like I've done the laundry every single day ever since our daughter was born. Washable diapers, you know. Oh well, it was my own choice.

Siinäpä se, huomenna jatkuu!

Iltahehkutus

Pyöjii pyöjii hyöjii... ...hyöjii hyöjii pyörii...  ...pyöjii hyöjii KEITTIÖSSÄ!

(Suom. huom. Piiri pieni pyörii, ettekö muka tunnistannu?)

Jos äiti ei ehdi tanssimaan, ihan hyvin voi tanssia pahvilaatikon ja kettujen kanssa! (Äiti ehtii kyllä näemmä ottamaan valokuvia superkiireisen tiskaamisen lomassa....)

Tänään piiri pieni pyörähti mummilaan yökyläilemään joten meille siunaantui yllättävä vapaailta. Kävimme Rossossa syömässä (Hyvää oli mutta kokki oli vissiin unohtanut minun aurajuustopastasta aurajuuston! Jälkiruoka kuitenkin pelasti kaiken: suklaa- ja daim-jäätelöä, suklaakastiketta ja mascarponevaahtoa..............), pelasimme seurapelejä ja askaroimme keskiaikaisten käsitöidemme kimpussa kynttilän valossa. (Aaaaaaaaaaaaah, rakastan!) Varsin onnistunut ilta siis. 

Ja tiedättekö, lapselle kuuluu niin hyvää! Kertakäyttöuni-(ja reissu-)vaippailun myötä ruokavalio on laajentunut huimasti. Tuo, joka on tähän asti pystynyt syömään vain mietoja, maidottomia, maustamattomia ja lisäaineettomia, lähinnä vaaleita ja vihreitä asioita, joitakin marjoja ja banaania, siis ei paljon mitään, on nyt saanut maistella juustoa, margariinia, päärynämuffinsseja, kaurajugurttia, kanaa currykastikkeella, lakritsia ja uskokaa tai älkää: Hesburgerin ranskalaisia! Voi miten se on onnellinen! Miten voikin juustoviipale olla ihaninta maailmassa!! Luulisin että ihan piakkoin voimme mennä kahvilaan ja antaa lapsenkin syödä jotain ihan sieltä kahvilan valikoimasta. Ihmeellistä!! Ja minä olen niin helpottunut etten tiedä itkisinkö vai nauraisinko, ei nimittäin ole mitään kamalampaa kuin se kun lapseen koskee.

Tähän perään on vielä ihan pakko lisätä, että en usko tämän autuuden johtuvan ihan täysin pelkästään uudesta vaippapolitiikasta. Jotain kehitystä on täytynyt tapahtua myös lapsen elimistössä, sillä jo ennen kertsivaippakokeilua hän alkoi yllättäen sietää porkkanaa sekä ihan pikkumääriä juustoa. Että kun minulla oli niin tavattoman paha mieli siitä etten ollut älynnyt kertsivaippoja sille aikaisemmin kokeilla... ...niin ei ne välttämättä olisi samalla tavalla tehonneet muutama kuukausi tai puoli vuotta takaperin, vaikka varmasti olisivatkin tilannetta helpottaneet.

Mutta siis, elämä hymyilee täällä tänään! Ihan vaan ennen nukkumaanmenoa halusin vähän hehkuttaa.

Oodi tomaatille

Ja sipulille ja porkkanalle ja perunalle ja herneelle ja punajuurelle ja kesäkurpitsalle ja avomaankurkulle.  //  This is an ode to tomatoes, onions, carrots, potatoes, peas, beetroots, courgettes and cucumbers.

Oodi luonnolle joka ne kasvatti ja sateelle joka ne kasteli. Oodi hevosenpaskalle.  //  This is an ode to nature that grew them and rain that watered them. This is an ode to horse shit.

Puutarhuri oli niin laiska ettei ole ansainnut oodia, mutta teki  ilmeisesti jotain oikeinkin.   //  The gardener was lazy and does not deserve an ode, but apparently she (I) did something right.

Loppukevennys: Porkkanat pussaa. Pus!  //  Something cute to end with: Carrots kissing!

(Vakavasti harkitsen tuon haalarin pistämistä vaihtoon ihan vaan siksi että se näyttää kuvissa vielä kamalammalta kuin luonnossa.  //  I have seriously considered getting her new overalls, only because they look even uglier in pictures than in real life.)

Harrastuksista ja niiden lieveilmiöistä, osa 2

First a very short english version of this post: I've fallen in love with medieval handicraft. Look at the pictures and you'll know why.

//

Keskiaikaharrastuksen myötä mies hurahti saviastioihin ja rengaspanssarin askaroimiseen, mutta hurahdin tahollani minäkin! Tosin hurahdukseni ei (vielä) ole ollenkaan niin kokonaisvaltaista kuin miehellä. Minä hurahdin keskiaikaisiin käsitöihin (yllättäen) ja etenkin erilaisiin nauhoihin, lautanauhoihin ja muihin. Tosin minun hermoillani ei lautanauhaa itse tehdä, joten markkinoilla saan pitää itseäni tiukassa liekassa etten tuhlaa ihan kaikkia meidän rahoja pelkkiin nauhoihin. 

(Voitte varmaan kuvitella innostukseni määrän kun mies tuumasi että lautanauhan teon opettelu voisi olla rengaspanssarin valmistuttua se seuraava juttu!!!)

On ne nauhat vaan niin mielettömän kauniita!! (Punaruskea lapsen vyönä toimiva nauha on muuten taitavan ystäväni tekemä!)

Miehen uuden neulakinnaspiponkin reunassa on kaunista lautanauhaa, ihan viattomasti miehen parasta ajatellen ehdotin myssyn hankkimista enkä ollenkaan siksi että saisin salaa käydä ihastelemassa ja hypistelemässä sen kauneutta...

Keskiaikapuvun vyö (lautanauhaa tietenkin) on siitä kiva kapistus että siinä voi roikottaa kaikenlaista mukana, nauhoissa tai muuten. Uusin villitykseni ovat kulkuset, siinä on vaan sitä jotain kun kilistelee menemään, tulee jostain syystä vähän samanlainen fiilis kuin korkokenkien kopinasta. (Tiedättehän, ainakin 20 % lisää itsevarmuutta.)

Vyölle mukana kulkemaan pääsi nahkaiseen pussukkaan kinnasneula jonka ostin Turun markkinoilla Iloisen Joutsenen Sahralta. Ei tuo minun aikaansaama sykkyrä ihan kyllä oikealta näytä, saattaa olla että jotain on ohjeista jäänyt ymmärtämättä... Sempä takia pidänkin sitä nyt mukana, jos sattuu vastaan joku joka osaisi neuvoa miten tuo toimii. Sitä odotellessa voin ihastella neulaa joka sekin on esineenä yksinkertaisen valloittava.

Pukkisaaresta löysin vihdoin jotain joka sopii minunkin taidoilleni ja hermoilleni: Nyörihaarukka!! Tämä silmiä hivelevän kaunis (muistaakseni) saarnipuinen kapine pussukoineen on taitavan Kiertelevän ketun eli Nanan tekemä, ja hänen ohjeillaan sain aikaiseksi noin hienoa nyöriä kotimatkalla autossa! Ah tätä onnistumisen iloa!

//

Ja ehkä jonain päivänä pääsen vielä esittelemään miehen tekemän rengaspanssarin lisäksi niitä käsin ommeltuja keskiaikavaatteita. Projekti on edennyt jo niin pitkälle, että viisi metriä luonnon väristä pellavaa aluspukuja varten on hankittuna, pellavalankaa myyvä nettikauppa katsottuna ja aivan käsittämättömän upealle Medeltidsmoden keltaiselle villakankaalle sydän menetettynä. Tästä se lähtee!

Harrastuksista ja niiden lieveilmiöistä, osa 1

Lupasin kertoa tarkemmin Pukkisaaren tuliaisista ja saviastioista, ja samalla tuli kuvattua vähän muutakin rekvisiittaa. En tiedä ketä kiinnostaa meidän saviastiat mutta raportoihan ihmiset muumimukeistakin! Sitä paitsi saviastiat on niin kauniita että niiden kuvaaminen on kivaa.  //  I promised to tell you more about the clay dishes we bought from Pukkisaari. I don't know if anyone is intrested about our cups and pots, but they are so beautiful that I went ahead and photographed all of them!

 

Mies varsinkin on keskiaikaharrastuksen myötä innostunut keräilemään saviastioita joita onkin jo ehtinyt kertyä. Pukkisaaresta mukaan tarttui savenvalaja Sirpa Kurki-Lehdon historiallisten esikuvien mukaan tekemät kolme kahvallista kulhoa, korkea malja sekä nahkanauhassa roikkuva pikkukippo. (Sirpa astioineen kuvissa täällä.) Alakuvissa näkyy taustalla savituoppi jonka ostin kirpputorilta aikanaan miehelle häälahjaksi. Mies juo tuopista aina saunakaljan, joten korkea malja on minulle saunasiideriä varten!   //  Especially my husband has started to collect these, it's part of our medieval hobby. The ones we bought from Pukkisaari are the three dark pots, the tall goblet and the little cup with leather string on it. They are made by Sirpa Kurki-Lehto to look like historical findings.

Harmaa pikkukannu on sekin uusi ostos, mies tilasi sen  Avalonin aarteiden alennusmyynnistä. Tämäkin kannu oli jonkun historiallisen esikuvan mukaan tehty mutta en nyt sitä pääse katsomaan kun kyseinen tuote on kaupan sivulta jo poistunut.  //  The grey little jug is also new, he orderd it from here.

Mies käy usein ruokatunnilla kurkkaamassa kirpputoreilta onko uusia savijuttuja ilmaantunut, savipullot ovat uusin villitys.  //  My husband often visits the local flee markets to see if any new clay things has come up. These bottles are his latest finds.

Onhan noita jo! Suurin osa kirpputoreilta haalittuja. Haaveena olisi että voisi heivata arabiat ja iittalat kiertoon ja pitää näitä ihan arkiastioina. Mutta ihan vielä syömäastioita ei ole tarpeeksi, mm. lautasia pitäisi jostain löytää sopuisaan hintaan. Keskiajalla ei kyllä syöty lautasilta vaan leivän tai päreen päältä mutta ihan niin autenttiseksi ei arkielämässä viitsi ryhtyä!  //  There's alot of them allready! And most of them we've found on flee markets. Our dream is to ditch all the modern dishes and use these every day, but we don't have plates and stuff yet. On medieval times there were no plates though, food was eaten from a bread or a shingle, but that is way too much authenticity for every day life, even for us!

Chili peppers and tomatoes

I missed out on last sundays Scavenger hunt and allmost this one too since it's too dark to take pictures at 22.30 when I came home. But I decided to pull these from my archives. I took them last week.    //   Scavenger hunt jäi välistä ja melkein näytti pahalta että niin jää ColorMe weeklykin kun iltavuoron jälkeen ei voi enää valokuvata, mutta päätin sitten kuitenkin kaivaa arkistojen kätköistä pari viime viikolla napattua sato-kuvaa.

These might never get red and ripe, it's too cold allready.  //  Ehtiiköhän nämä vihreät ikinä punaiseksi...

We've tasted a couple of red ones from this bush.  //  Näitä ollaan muutama punainenkin herkku päästy maistamaan.

The chili harvest is pretty exiting stuff!  //  Chilinkorjuu oli taas tosi jännää.

They're almost too beautiful to eat!  //  Melkein liian hienoja syötäväksi!

Linking up with ColorMe Weekly #36

And for the first time...

Linking up with Mosaic Monday at the Little Red House!

Keskiaikaisia kiireitä

Hei, ollaan täällä hengissä! Niin kiirettä on pitänyt ettei ole edes bloggaamaan ehtinyt, siis omg.... nojoo, ehkä parin päivän inspiraatiotauko tekee ihan hyvää. Ja ainakin tänään minulla oli loistava syy olla pois tietokoneen luota!  --  Hello, hello! I've been too busy to blog! A little brake might be a good thing sometimes... and today I had a darn good reason to be away from my computer.

Oltiin Pukkisaaren muinaismarkkinoilla! Otin Hämeenlinnan kameravahingon takaisin joten nyt näitä kuvia sitten piisaa. Yllä neiti ja Börje joraavat säkkipillin tahtiin. (Huomatkaa varhaiskeskiaikaista tyyliä edustavat kirkkaanpunaiset Nokian kumisaappaat...)  --  We visited an ancient fair in Pukkisaari! This time I was well prepared and took plenty of pictures. In the image above my little girl is doing some dancing with Börje the mouse. (Notice the very medieval red rubber boots...)

 

Tämä oli meidän ensimmäinen visiitti näihin kinkereihin joten ei yhtään tiedetty mitä odottaa. Mutta saatiin yllättyä iloisesti! Markkinat oli pienet, paikka oli pieni, kaikki kojut ja muu toiminta keskittyi yhden aukion ympärille jonka keskellä oli nuotio... Kaikki isoilta markkinoilta tuttu ylimääräinen sälä ja kilke puuttui, oli vaan kaikki olennainen. Oli käsityöt, korut, saviastiat ja tunnelma. (Niistä saviastioista muuten lisää myöhemmin.)  --  This was our first visit here and we had no idea what to expect. But it was such a great event! It was a small thing with only a few vendors and such a magical athmosphere.

 

Ja taistelunäytöksiä oli ja musiikkia ja soturikilpaa ja keskiaikaista ruuanvalmistusta ja savua ja keskiliesimajan tulisijassa, avotulella savikulhossa lämmitettyä Pilttiä.  --  There was medieval handicraft, music, fighting acts, warrior contest, medieval cooking, smoke and baby food heated with open fire.

Ja se paikka! Läntinen Pukkisaari on Helsingissä, Seurasaaren kyljessä oleva pieni saari josta useimmat Seurasaarenkävijät varmaan huoletta marssivat ohi. Sinne on rakennettu rautakautinen pikku kylä tai oikeastaan pihapiiri, jota paljon parempia puitteita ei tälläiselle tapahtumalle varmaan olekaan. Ihmeellinen paikka!  --  And the place is amazing, a little village built in iron age style!

Ja nyt siellä oli vielä lisäksi paikalla yöpyneiden historianelävöittäjien telttoja ja niitä elävöittäjiä oikein kuhisemalla. Minun oma viikinkini sopii tuonne miljööseen aika hyvin vai mitä! Löytyi viikingille autenttinen neulakinnaspipo ja muitakin tuliaisia mutta niistä on ihan oma postaus tulossa.  --  And this weekend the place was filled with history reanactors and their tents. My own viking fits in well, don't you think! We bought an authentic hat for him and some other stuff too, but more about them in a later post.

Pääsinhän minäkin johonkin kuviin! Meillä oli tytön kanssa taas oikein onnistunut photo shoot...  --  We had yet another succesful photo shoot with the little monkey.

Ja poseeraukset! (Ja ne kumpparit taas...) Neidillä on päässään Hämeenlinnasta mukaan tarttunut villainen huppu joka oli oikein oiva lisä vaikka ei lopulta ollutkaan niin kylmä miltä aamulla näytti. Minulla on tutun keskiaikapuvun päällä villainen päällyspuku jonka ompelin vuosi sitten, miehellä samassa rytäkässä ompelemani villatunika. Villaa sen olla pitää kun syksy tulee!  --  You can see we are all dressed in wool, it's autum now. My dress and husbands tunic I have made earlier, the wool hood the girl is wearing we bought from the last medieval fair we wen't to.

Hei hei Pukkisaari, ensi vuonna ihan varmasti tavataan!!  --  Bye bye, Pukkisaari, we'll see you next year for sure!