maanantai 17. helmikuuta 2014

Sänkyhommia


Noni, hämäsin. Ja nyt joudutte pettymään koska jaarittelen vaan tylsästä pölyallergikon siivousvinkit-aiheesta vaikka kiinnostavampiakin sänkyhommia tietysti olisi. Koska ostin Anttilan alesta uudet keväiset lakanat niin oli olevinaan hyvä syy kuvata sänkyä. Ja koska ystävä kysyi linkkejä mistä siivousvinkkejä olen kaivanut.

Meidän sängyssä on nyt pääsiäinen!

Mutta siis, nukkumispaikka on aika olennainen osa pölyallergiaa ja mekin aloitettiin siivousprojekti makuuhuoneesta. Otettiin verhot pois, vähennettiin tavaraa, vietiin kankainen taulu pois, pyyhittiin ja siivottiin ja puunattiin. Vähän se auttoikin mutta ihmettelin kun ei oikeastaan kovinkaan paljon. Minäkin olin edelleen ihan tukossa aamulla kun sieltä makkarista heräsin vaikka en perheen pahin allergikko olekaan.


Sitten luin tämän kuvottavan jutun. Vähämpä tiesin, kannattaa lukea. (Huom! Kannattaa myös lukea tämän postauksen edit.-osuus..)

Artikkelin ällöttävyydellä hekumoivan sävyn tarkoituksena on varmaankin, että ostaisin heti uuden sängyn peittoineen, tyynyineen tuolta Unikulmasta, mutta empä ostanutkaan. Runkopatja ja petari pääsivät ohjeen mukaan 80-asteiseen saunaan, ne imuroitiin huolella ja runkopatja suojattiin muotoonommellulla puuvillalakanalla. Runkopatjan suojaksi olisi olemassa myös hard core allergikko-suojuksia jotka estävät kaiken mahdollisen imeytymisen patjaan/leviämisen patjasta eivätkä kerää pölyä, mutta ne ovat niin järkyttävän kalliita että jäi ostamatta. Suoja petauspatjan päällä hoitanee hommansa ja runkopatjasta puuvillalakana on helppo irrottaa, pestä ja pöllyttää. Ja se kerää vähemmän pölyä kuin joustofrotee joka siinä aikaisemmin oli.

Uudet allergiaystävälliset peitot, tyynyt sekä petarinsuojan tilasin Hobby Hallista vuodenvaihteessa ja ne ovat Koodi-merkkiset. Ja ihanat! Sänky on niin kuohkea ja raikas että tuntuu kuin hotellissa nukkuisi!

Petarin ja tyynyjen päällä olevat suojat ehkäisevät pölypunkkien pesiytymistä tyynyihin ja petauspatjaan ja ne on helppo pestä kuudessakympissä, ainakin helpompi kuin koko tyynyt ja petari.

Marttojen sängynsiivousohjeissa pölypunkkihysteerikkoa rauhoitellaan ja inha-ölliäisten nujertaminenkin kuvataan vähän helpommaksi, mutta perusperiaate on sama. Tapa örmyt saunalla tai pakkasella, vaihda vuodevaatteet tarpeeksi usein, pese välillä myös peitot ja tyynyt. Älä petaa sänkyä (ainakaan heti aamulla) vaan anna sängyn tuulettua ja kosteuden haihtua rauhassa. Muista tuulettaa myös makkaria.


Samat vinkit englanniksi vielä täällä, jos ei tullut jo selväksi.

Lisää taistelustani pölyä vastaan täällä.

Tänään hyökkäsin lapsen huoneeseen jossa on ihan liikaa tavaraa ja hirveästi pölyä hyvin vaikeasti siivottavissa paikoissa. Huomenna pitää vielä jatkaa ja yrittää saada tavarapaljouteen jotain tolkkua. Vielä olisi ainakin yksi koneellinen pehmoleluja pestävänä, johan niitä kolme koneellista roikkuu tuolla narulla...

Edit. 


Hannelen kommentin innoittamana rupesin googlettamaan lisää, ja olen hämmentynyt. Yhtä paljon kuin pölypunkintappo-ohjeita, löytyy myös artikkeleita ja keskusteluja siitä ettei pölypunkkeja enää Suomessa olisikaan. Ollenkaan? Toisaalla sitten taas sanotaan että niitä ei ole keskuslämmitteisissä kuivailmaisissa kaupunkiasunnoissa joissa lähes kaikki tekstiilit ovat keinokuitua. Mutta vanhoissa taloissa kuitenkin saattaisi olla... Toisaalla taas sanotaan että koko pölypunkkien sukupuuttoonkuolemisjuttu olisi ollut aprillipila.

Ehkä uskon tätä Duodecim terveyskirjaston artikkelia jossa sanotaan että "Pölypunkkeja on ratkaisevasti runsaammin maissa, joissa on kosteampi ja lämpimämpi ilmasto kuin meillä." Merkittävin tietolähteeni tässä pölypunkkiasiassa onkin ollut pinterestin kautta löytyneet jutut, jotka varmaankin pätevät paremmin niissä maissa missä ne on kirjoitettu, niissä lämpimissä ja kosteissa maissa. Samaisessa Duodecimin artikkelissa sanotaan, että vaikka punkkeja olisikin, ei niiden määrän vähentäminen ratkaisevasti vähennä allergiaoireita. Eli meidän perheen tapauksessa huomattavasti parempi olo johtunee muuten vain paremmasta pölyn siivouksesta, raikkaudesta sekä vähemmän pölyä keräävistä materiaaleista. Oli miten oli, tärkeintä on se että olo on nyt parempi.

Mitä me tästä opimme? Vähemmän hysteriaa ja enemmän lähdekritiikkiä, Magdaleena hyvä.

Nyt rajaan lähdekritiikkini siihen, että on huomattavan huojentava ajatus ettei niitä öttiäisiä olisikaan, ainakaan miljoonia, meidän sängyssämme. Ja jatkan pölyn siivoamista edelleen koska selkeästi jotain olen tehnyt oikeinkin. Enkä ahdistu enää ihan niin paljon siitä että kaikki vaiva pitäisi nähdä orjallisesti viikon välein uudestaan ja uudestaan.

Pakko muuten vielä huomauttaa, että samoissa keskusteluissa vilisi hyvin kärkkäitä mielipiteitä siitä, miten pölyallergiat ovat vain ja ainoastaan tulosta liian hyvästä hygieniasta. Voin sanoa että ainakaan meidän tapauksessamme niin ei ollut, hyvin paksun pölyn ja kaikenlaisen muun saastan ympäröimänä on mies tuon allergiansa kehittänyt. (Joka on siis lääkärin diagnosoima huonepölyallergia.) Aikaisemmin perustelin laiskaa siivoamistani juurikin tuolla "ylenmääräinen hygienia on pahasta"-argumentilla sekä lapsen vahvan vastustuskyvyn kehittämisellä, kunnes mies oli niin sairas että oli pakko kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Ahkera siivoaminen auttoi, ja nyt kun olin pidemmän aikaa huonokuntoinen ja väsynyt ja mieskin uuvuksissa eikä jaksettu oikein siivota, niin mies oli heti huomattavasti kipeämpi. Jospa nyt alkaisi taas pikkuhiljaa helpottaa.



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ravintolapäivänä Satakielessä


Päästiimpäs mekin viettämään ravintolapäivää!


Satakielen talon ihana emäntä oli taas kerran laittanut pöydän koreaksi ja kattilat porisemaan.





Pääruokaa sulatellessa oli hyvää aikaa räpsiä taas muutama kuva talon satumaisesta sisustuksesta.
 




Lisää kuvia Satakielen sisustuksesta tässä vuoden takaisessa postauksessa.



Humputtelemassa kertakaikkiaan!


Melkein puolille päivin nukkumista, aamupala sänkyyn, pitkä suihku, uudet vaatteet, korkkarit, vähän silmämeikkiä...


Lapsi mummilassa, hyvää ruokaa, lasi (alkoholitonta) valkkaria...



Pubin irkkuilta, kaakaota kermavaahdolla, ihan parhaassa seurassa...




...ja Greenrose Faire!






Tällä reseptillä on Magdaleenakin taas elävien kirjoissa!



torstai 13. helmikuuta 2014

Kitinää, terapiaompelua ja iloisia asioita


Onnistuin pudottamaan itseni umpsukkeliin aallonpohjaan. Ajattelin että sairasloman alku helpottaisi oloa mutta vielä mitä! Tunnen itseni säälittäväksi marisijaksi ja vertaan koko ajan viime raskauteen jossa jaksoin painaa töitä hulluna sinne virallisen äitiysloman alkuun asti. Nyt vaan valitan ja voivottelen. Silloin raskaana olemisessa täydellisesti onnistuminen oli minulle kunnia-asia ja vähättelinkin vaivoja mitä oli. Nyt en meinaa jaksaa pienintäkään vastoinkäymistä. Blääh.

Enkä sitäpaitsi ollut ollenkaan ehtinyt varautua siihen että en oikeasti mene töihin ainakaan pariin vuoteen. Ikävöin työkavereita jo nyt!

Omaa aikaa.

Maanantaina lapsi lähti mummilaan yökylään ja minulla oli melkein kokonainen tiistaipäivä käytettävänä huilaamiseen. Ensin meinasin panikoitua yksinoloon mutta sitten mietin mikä minua ainakin ennen muinoin ilahdutti. Tykkäsin ompelemisesta, mitä en ole kertakaikkiaan jaksanut tehdä piiiitkään aikaan. Joten päätin ommella jotain helppoa ja nopeaa ihan terapiamielessä.

Laskuja maksettu!

Siitä tuli laskujen ja muiden papereiden organisointilokerikko!
 
Oma tasku maksetuille ja maksamattomille laskuille sekä muille papereille.


Yksikään sauma ei ole ihan suorassa, käsin kirjottu teksti on vähän mykkyräistä ja taskuihin meinasi unohtua ommella pohjat, mutta kyllä tulin iloiseksi että sain noin hienon lokerikon aikaan kun vaan jaksoin aloittaa!

Tämä lokero on vielä ihan tyhjä...

Koko päivä siihen meni mutta olo oli heti vähän parempi. Tosin monta iltaa on siitä huolimatta mennyt ihan nukkumiseksi. Ehkä olen vain väsyksissä?

Kauppalapputasku.

Muita iloisia asioita, ihan terapiamielessä:

Lievää paniikkia aiheuttanut yläkäyrän yläpuolelle hypännyt sf-mitta olikin katsojan silmässä, lääkärin mittaamana samainen asettui kauniisti keskikäyrän päälle. Ihan tavallisen kokoinen maha.

Lauantaina mennään keskiaikaseuran porukan kanssa baariin kuuntelemaan Greenrose fairea! Baari-illan kunniaksi ostin henkkamaukalta paidan jossa en näytä vuorelta enkä teltalta, ja sen kaveriksi trendilörppätrikoohuivin.

Mun uudet rillit on edelleen ihanat!

Tytön kanssa oli tänään oikein hyvä päivä eikä tapeltu kertaakaan. Neidillä oli tänään neuvola joka meni upeasti. Hän on maailman iloisin uudesta isojen lasten turvaistuimesta josta näkee kunnolla autosta ulos, ja pukeminenkin on vähän helpompaa uusien ihanien keväisten vaatteiden ansiosta. (Nollakelin kauppareissulla voi pukeutumisen puolesta ihan hyvin leikkiä kevättä.)

Huomenna on perjantai, miehellä lyhyt työpäivä ja kälyn synttärit. Jee!



Karhu


Aarg, en saa niitä tytön ottamia valokuvia ulos sieltä kamerasta. Piuha on kadonnut maailmalle ja ennen ihan hyvin toiminut muistikortin lukija ei nyt haluakaan toimia. Tai ehkä vika on käyttäjässä...

Saatte sen sijaan ihastella tätä.

Aurinkoa nuuhkiva karhu

Syyttäkää vaan hormooneita mutta meinaan pillahtaa itkuun joka kerta kun kuvaa katson. Tämä karhu on vielä talviunilla mutta jospa se kevät ja aurinko sieltä vielä tulee?

***

Eilen käyty lääkärissä ja pikkutyypillä kaikki hyvin. (Vaikka sainkin kokea kauhunhetkiä kun lääkäri ei saanut sydänääniä kuulumaan. Onneksi pontevat kuperkeikat antavat osviittaa siitä että kaveri on hyvin vahvasti elossa.) Mamma vaan ei meinaa jaksaa. No, nyt helpottaa, sain sairaslomaa äitiysloman alkuun asti! Turha sitä on itseään rääkätä ja olla muitten jaloissa siellä kun mitään ei kuitenkaan pysty tekemään.



tiistai 11. helmikuuta 2014

Tuokioita


Sairaslomalla taas. Nyt ei jaksa muuta kuin irtokuvia.

Pikkutyypin uusi harrastus.

Peuhu.

Uusista kevätkengistä kuva!

Siivouskukka.

Terapiakäsityö.

Heti kun jaksan, näytän teille mikä tuosta käsityöstä tuli ja minkälaisia kuvia 3-vuotias on ottanut.



lauantai 8. helmikuuta 2014

Vadelmatarhalla tuulettumassa


Meidän pienessä kaupungissa ei ole mitenkään kauheasti tapahtumia tai viihdykettä tai ihmeellisiä menomestoja, mutta ainakin yksi mahtava paikka täältä löytyy. Nimittäin ihan älyttömän kiva lastenkirppis/life style-kauppa/kahvila/eko-kampaamo Vadelmatarha. Siistiltä ja valoisalta kirppikseltä löytyy aina vaikka mitä ihanaa ostettavaa ja lapsi viihtyy niiden leikkipaikalla ihan tosi hyvin sillä aikaa kun äippä shoppailee ja hörppää kupin kahvia.


Kirppiskamat on tosi kivasti lajiteltu esille, helpottaa shoppailua.

Siellä järjestetään myös kaikenlaista kivaa häppeninkiä ja tänään houkuttelin yhden kaverin mukaan viettämään leidien hemmottelupäivää. Hemmotteluosuus meni meiltä vähän ohi mutta olihan siellä paljon kaikkea kivaa hypisteltävää. Pakko kuitenkin tunnustaa että tykkään Vadelmatarhasta tavallisena päivänä enemmän, kun tupa ei ole ihan ääriään myöten täynnä äitejä. Kivaa meillä oli silti, oli tosi virkistävää nähdä kaveriakin pitkästä aikaa. Ja shoppailla minikokoisia verkkareita... ...taas, ja ostinpa itsellenikin housut, oikein kunnon hippihousut!

Siellä myydään Flowtakin!

Ja vaikka mitä muita ihanuuksia.

Ja mahtava henkilökunta saa aina olon tuntumaan tervetulleelta.


***

Ollaan pitkään ihmetelty missä meidän yks uunivuoka on. Tänään mies löysi sen kellarista. Arvatkaa mitä siellä oli.

Joulukinkku.