Sadepäivän top 3

Tättähäärän ehdottomat suosikkipuuhat sisällä ovat musiikin kuuntelu ja sen tahtiin tanssiminen (mieluiten Hevisauruksen), piirtäminen sekä lukeminen. Välillä pitää keksiä jotain muutakin, tässä meidän top 3.

Tällä hetkellä ehdottomasti kivointa on keinuminen. Hommasin vauvariippumaton kun tuo oli ihan pikkuinen eikä suostunut nukkumaan päiväunia muualla kuin sylissäni mutta ei siitä mitään hyötyä silloin ollut. Nyt löysin sen kaapista ja viritin sen tuohon, pääsipähän käyttöön sekin. Aiheuttaa takuuvarmasti riemunkiljahduksia! Mitä hurjemmat vauhdit sen parempi. Bonuksena siitä saa hyvän majan kun virittää vilttejä päälle.

Polku on myös kiva. Hernepusseista, pehmoleluista, tyynyistä ym. rakennetaan polku jota pitkin pitää kulkea eikä (periaatteessa) saa osua lattiaan. Superhauskaa! Tänään laajensin polun kulkemaan tuolin ja pöydän alta, vähän lisähaastetta.

Kestosuosikki: askartelu. Ei sen tarvitse esittää mitään, kunhan liimataan paljon kaikkea. Ja kuorrutetaan kimalleliimalla.

Muita ideoita? Mitkä puuhat on teidän sadepäivän pelastajat? Nyt kaikki hyvät vinkit jakoon!

Kesän viimiset hempeet

Tällästä hempeyttä tarttui kameralle eilen.

Kerättiin tytön kanssa kukkia ja lehtiä pihalta.

Laitoin ne prässäytymään. 

Tämmöstä kivaa näpertelyä mitä ei ole vuosiin tehnyt kun se on muka ihan hyödytöntä.

No nyt minulla on suunnitelma mitä näistä tehdään. (Kuka tietää miten kauan näiden pitää kuivua??)

Jäi kauniit roskat.

Aurinko

Eilisen harmailun vastapainoksi ja tämänpäiväisen auringonpaisteen kunniaksi muutama kuva lokakuun värikkäämmästä puolesta. 

Tänään piti jättää kerho väliin koska Tättähäärä on edelleen käheä ja räkäinen.

Muutaman päivän sisällä sairastamisessa on se kiva puoli että lapsi alkaa lopulta olla niin levoton että kiipeilee seinille. Ja äiti.

Joten kun kuumetta ei enää ole päätin että ilma on tarpeeksi kaunis että voidaan mennä ulos ja liian kaunis että voitaisiin nyhjätä sisällä.

Säilyi meidän molempien mielenterveys.

October

Linking up with ColorMe Weekly #45

Sunnuntaisormia

Muutama kuvaton postaus takana joten tässä sunnuntain kunniaksi vähän sormileikkiä Scavenger Hunt-haasteen merkeissä.  //  This sunday I decided to do my Scavenger hunt with fingers and hands.

Had no luck with the flowing water this time so here's  lets say a very artistic take on the matter.

No explanation needed here.

That's our house. The old picture is taken way before I was born.

And that's my husband, I just love his hands! He can do all kinds of magic with them, here some tablet weaving. 

Almost all acorns were gone, eaten by squirrels and a couple of jays.

Linking up with Scavenger Hunt Sunday

Yskä

On nimittäin harvinaisen eriskummallisen kuuloista kun taaperolla on ääni maassa. Eli käheä viskibasso. Hm. Lapsi on haltioissaan uudesta äänestä ja on päästellyt ihan ihmeellisiä ääniä koko päivän. Ja murisee.

Eipä muuta.

Järjettömät banaanit ja muita surullisia asioita

Ensin tyrmistyin Marjaanan linkkaamista banaaneista. Luin jutun monta kertaa ja yritin löytää jotain merkkiä siitä että se on vitsi. Joko minulla on tosi huono huumorintaju ja en vaan tajuu, tai sitten oikeasti jossain päin Itävaltaa on ihminen -ei vaan joukko ihmisiä joiden mielestä oli loistava bisnesidea kuoria banaanit, pakata ne muoviin ja laittaa myyntiin. (!!!)

Sitten, taisi olla samana päivänä, törmäsin facebookin seinällä ruotsalaiseen kouluruokailuun. Ehkä tekin törmäsitte siihen. Ruotsissa nimittäin eräs koulun keittäjä laittoi liian hyvää ruokaa oppilaille. Budjetti oli sama kuin muillakin kouluilla, mutta tämä anarkistinen keittäjä ei totellut annettuja ohjeita vaan kehitti ja toteutti itse paremman -herkullisemman ja terveellisemmän ruokalistan. Sen sijaan että fiksut ruotsalaiset olisivat riemusta kiljuen tehneet tästä innovatiivisestä keittäjästä vaikkapa koko kouluruokasysteemin suunnittelijan tai edes pyytäneet saada ottaa mallia muiden koulujen ruokalistoja varten, nämä järjen riemuvoitot käskivät keittäjää lopettamaan moisen touhun koska se on epäreilua muiden koulujen oppilaita kohtaan jotka saavat paljon huonompaa ruokaa.

Sitten luin EU:n kalastuspolitiikasta ja tavasta tukea kalastusyrittäjiä silloin kun kalan hinta on alhainen.

....

EI VOI OLLA MAHDOLLISTA!

Ja nämä on vain viime päivinä kiehuntaa aiheuttaneita otsikoita. On näitä muitakin. Kerskakulutuksen ja tekniikan nopean kehittymisen aiheuttamat jätevuoret. (Kolme tai viisi vuotta vanha tietokone kaatopaikalle vaan ja uusi, parempi tilalle.) Sisäilmaltaan pilaantuneissa kouluissa ja päiväkodeissa aikaansa viettävät lapset. (Päättäjien on helppo olla ajattelematta asiaa jos he itse eivät saa oireita.) Kauppojen ruokahävikki. (Aihe josta ei saa puhua vaikka haluaisikin.) Lisämyynti. (Minuakin koulussa opetettiin luomaan asiakkaalle sellaisiakin ostotarpeita joita hän ei tiennyt olevankaan.) Meidän kylältä poistunut kierrätyspiste. (Lähin on nyt monen kilometrin päässä ja sekin itse asiassa remontin takia pois käytöstä. Sopii miettiä lähteekö bussilla tai pyörällä liikkuvat kyläläiset enää viemään pahveja tai lasipurkkeja keräykseen.) 

Jne.

(Huokaus. Tässä välissä voisi ottaa vaikka pienet itkupotkuraivarit mutta siitä ei olisi iloa kenellekään.)

Miten on mahdollista että maailmassa jossa kaikki periaatteessa tietävät että näin ei voi jatkua koska se johtaa väistämättä tuhoon, silti ihan jatkuvasti syntyy päätöksiä jotka muuttavat tilannetta huonompaan suuntaan? No tiedetäänhän me miten se on mahdollista. Raha ratkaisee. Vaikka aikomukset olisikin ihan hyvät, viime kädessä jokainen yrittäjä/päättäjä/muu budjetin pyörittäjä tekee ratkaisunsa siten että siihen menee vähiten rahaa tai se tuottaa eniten, melkeimpä keinolla millä hyvänsä. Ja kun on kyse rahasta ei millään muulla lopulta ole mitään väliä.

Sitä minä vaan mietin että kuinka kauan kestää ennen kuin tarpeeksi moni tajuaa ettei meillä oikeastaan ole enää varaa elää näin?