torstai 27. helmikuuta 2014

Pikkujuttuja ja isoja pullia


Merkillinen viikko. Täynnä pieniä ihania hetkiä joista ei kuitenkaan ihan blogipostaukseksi asti riittäisi. No, sämpylöistä riitti just ja just. Jos minulla olisi Instagram-tili se olisi ollut ahkerassa käytössä. 

Olen muistanut ottaa taas rautatipat (kiitos äiti kun muistutit!)  ja olen jopa jaksanut tehdä asioita! Niinkun nyt vaikka täyttää töihin ne äitiyslomapaperit (komeasti myöhässä). Ja soitin kelaan että mitä ihmeen ilmoituksia mun pitää tehdä ja mihin, ja siellä oli tosi ystävällinen ja kärsivällinen asiakaspalvelija joka juurta jaksain selosti kaikki ilmoitukset ja niiden täyttämiset. Kerrankin niin, erinomaisen hyvää palvelua kelasta!

En osaa päättää haluanko pakkauksen pakkauksena vai rahoina.

Tulostin sen hoitolaukun kaavat. Ja keskiaikaseuran jäsenyyspaperit. (Nyt ne pitäisi vielä täyttää ja postittaa...)

Oli neuvola, paino oli jopa pudonnut 300 grammaa kolmen viikon takaisesta, hurraa!

Kävin uimassa! Mun uudet uikkarit on ihan mahtavat! En ymmärrä miten on edes mahdollista että uikkarit päällä tuntee itsensä sieväksi mutta niin vain kävi.

Sain vihdoin oman Doomoo Buddyn (Huutiksesta! En ikuna maksaisi tyynystä kahdeksaakymppiä!!) ja nukkuminen ei satu enää ihan niin paljoa.

Sain fb-kirppiksen kautta hommattua vauvalle käsittämättömän halvalla ison kasan juuri niitä kestovaippoja joita meillä ei neidin pikkuvauva-aikana ollut kuin yksi ja silloin vannoin että jos joskus vielä on vauva niin sille sitten pelkästään näitä. Hurraa! 

Käytiin lapsen kanssa metsäretkellä. Kerättiin käpyjä, läiskyteltiin purossa ja ritisytettiin jäätä saappaiden alla.

Ja leivottiin pullaa! Pullien kuvan julkaisin facebookissa ja se keräsi melkein yhtä paljon tykkäyksiä kuin profiilikuvani silloin kun sen vaihdoin. Ihmiset tykkää pullasta.

Pullavuori

Olen ihan varma että korvapuustit ovat marttojen ja anoppien salajuoni jolla testataan onko naisesta mihinkään. Miksi ne pitää tehdä niin vaikeasti? Eikö olisi paljon loogisempaa leikata niistä kääretorttutyyppisiä viipaleita ja paistaa ne sen sijaan että pitää kieli keskellä suuta taiteilla jotain korvia joille sitten kaikki mies voi nauraa koska ne on baskerin kokoisia eikä niitä erota kolmevuotiaan muotoilemista??


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!