Kloppoti kloppoti

Sunnuntaina Verlan aika-tapahtumassa tuli kuvattua heposia.

Barbarian horse show...

...ja Rohan tallit joiden esitystä ei valitettavasti nähty alkua pidemmälle kun nukkumattomat päikkärit vaativat veronsa.

Enempi kuvia meidän perheen Verlan reissusta, tai lähinnä meidän markkinavaatetuksesta toisessa blogissani.

Jeee Hevisaurus!

Hevisaurus oli Lasten Meripäivillä ja me oltiin siellä kans, tottakai!

Jeeeeeee!

Kesähaaste

Kun on pitänyt taukoa blogista jonkun aikaa niin sitä luulisi että suorastaan pursuaa ideoita. Tai sitten ei. Mitä kauemmin hiljaisuutta kestää sitä vaikeampaa on keksiä mitään mistä blogata. Olen muutenkin onnistunut vieroittamaan itseni blogimaailmasta aika tehokkaasti, en ole jaksanut vierailla toisten blogeissakaan juuri ollenkaan. Anteeksi, rakkaat! It's not you it's me...

Minulla on ollut hämmentävä heinäkuu. Lapsen päiväkoti meni kesälomalle ja kesäpäikkis on kauempana, joten mies on kuskannut lapsen päiväkodille aina mennessään töihin (koska auto on hänellä). Moisen järjestelyn takia minulle on siunaantunut aivan käsittämätön määrä omaa aikaa, tänäänkin menen töihin vasta puoli kolmeksi! Ajan olen käyttänyt lähinnä siivoamiseen ja ompeluun, ja potenut morkkista. Ja ikävöinyt lasta koska itse tulen töistä kotiin vasta kun lapsi on jo nukkumassa. Onneksi päiväkotipäivät eivät sentään ole ihan jokapäiväistä arkea. No tänään on viimeinen tälläinen päivä. Olen nukkunut pitkään, nautiskellut aamuteetä hitaasti sekä notkunut koneella. Ja potenut morkkista, kohta on varmaan pakko vähän siivota.

Mutta ennen sitä yksi haastis. Koska mikäs sen parempi aihe postaukselle jos ei oikeasti ole mitään asiaa! Rullallallein Nunju kävi pudottamassa haasteen tänne jo aikoja sitten joten ehkä on jo korkea aika vastata. Kiitos Nunju! Siitä kiva haaste että tällä kertaa ei tarvitse listata x määrää jänniä ja hauskoja faktoja itsestään.

Haastetun tulee listata 10 kesän plussaa, ja kymmenen miinusta.
Avaa vastauksia myös omin ajatuksin, ja kuvin.
Haastettu jakaa haasteen eteenpäin kolmelle haluamalleen blogille,
ja ilmoittaa haastamisesta ko. bloggaajalle.

Kymmenen plussaa kesässä:

+ Aurinko, valo, lämpö.

+ Kasvimaa. Oman maan herkut.

+ Loma.

+ Keskiaikamarkkinat.

+ Mustikat.

+ Helpompi valokuvata kun on valoisaa.

+ Pieni sähkölasku.

+ Ei tarvi kantaa polttopuita sisään.

+ Että voi mennä ulos ilman kauheaa pynttäämistä.

+ Kukkaset ja vihreys.

Kymmenen miinusta:

- Töihin meneminen tuntuu tylsältä kun ulkona on kesä.

- Haikeus siitä että kohta se loppuu.

- Ihmisten jatkuva marina siitä että a)sataa tai b)on liian kuuma.

- Punkit. Vihaan punkkeja.

- Sinilevä.

- Hyttyset.

- Kasvimaan kastelu.

- Se kun pitäisi oikeasti mennä ulos kun on niin hieno ilma mutta aina ei vaan huvita.

- Keskiaikamarkkinoiden aiheuttama vararikko.

- Kesään kohdistetut odotukset.

Siinäpä ne. Ehkä palaan myöhemmin lisäämään ne kolme blogia. Nyt menen laittamaan pyykit koneeseen.

Tänä vuonna Turussa

Käytiin viikonloppuna piipahtamassa Turun keskiaikamarkkinoilla. Uskotteko että oli aivan mahtavan ihanaa mennä markkinoille taas ihan vaan viettämään vapaa-aikaa perheen kanssa! (Tosin oli mulla Kesä-Heikki-käyntikortit varuiksi mukana ja pari niitä lähtikin maailmalle...) Erityisen rentouttavan reissusta teki se, että saatiin lainata kaverin lasten mummaa. Hän tarvitsi kyydin ja seuraa markkinoille, me saatiin lapselle viihdyttäjä takapenkille piiiiitkien automatkojen ajaksi ja pari tuntia aikaa kahdestaan markkinoilla. Aivan loistodiili siis!

Vain huonoja kännykkäkuvia tällä kertaa.

Tosin meidän Turun reissu meinasi mennä aivan totaalisesti mönkään. Oltiin lähdetty liikkeelle jotenkin ihan aivot narikassa, pitkin matkaa huomattiin mitä kaikkea oli unohdettu pakata. Lapsen kengät jäi eteisen lattialle, mun lompakko toiseen olkalaukkuun... no onneksi lapselle löytyi huoltoasemalta muovisandaalit ja pärjättiin miehen lompakolla. Mutta kun leirintäalueelle päästiin meinasi itku tulla kun huomattiin että vaatearkku jäi kotiin! Miehellä ja lapsella oli keskiaikavaatteet päällä mutta itse olin matkannut pelkässä alusmekossa ja nykyaikaisissa sandaaleissa. No onneksi illalla lähetetty hätäviesti auttoi ja sain aamulla lainaan ihanan villamekon ettei tarvinnut ihan alusvaatteisillaan sentään kulkea!

Katsokaa nyt tuota upeaa mekkoa!!

Viime vuonna Turun markkinoiden jälkeen haikailin blogissa miten ihanaa olisi päästä harrastamaan keskiaikaa jossain seurassa, olin kateellisena katsellut elävöittäjiä jotka osasivat kaikkia mystisiä muinaisia kädentaitoja, ja erityisen täpinöissäni olin siitä että olin nähnyt idolini Sahran livenä. Nyt kuljin ympäri markkinoita konkreettisesti  tajuten sen miten valtavan paljon vuoden aikana on tapahtunut! Me on löydetty oma seura, tutustuttu aivan mielettömän upeisiin ihmisiin ja opittu valtavasti myös niistä mystisistä muinaisista kädentaidoista. Oltiin mukana järjestämässä ihan omia markkinoitakin! Tänä vuonna minäkin olin Turussa mukana elävöittämässä ja tekemässä mystistä muinaista neulakinnasta ja kertomassa uteliaille miten se oikein tapahtuu (hetken aikaa vain tosin, selkä ei ollut yhtä innokas aiheesta...). Ja tuo upea punainen mekkoni, se oli lainassa siltä idoliltani, Sahralta. Empä olisi vuosi sitten uskonut miten pitkälle facebookissa huutelu voi johtaa!

Tuliaiset - kaikki harrastamisen kannalta olennaisia ja siksi hyvin perusteltuja. Sitä paitsi Heikistä ei ehditty ostaa (paljon) mitään!

Parin viikon päästä on taas tiedossa kivaa, Loviisan muinaismarkkinoilla. Tällä kertaa meille on varattu paikat iltapidoista ja hotellihuone ja lapsi jää mummilaan...

Päiväkotipäivä

Mikä päivä tänään on? tai Onko tänään päiväkotipäivä? kysyy neiti aamulla ekana jos menen herättämään -siitä tietää että ollaan lähdössä johonkin kun ei saa nukkua niin kauan kun nukuttaa. Tänäänhän on kotipäivä! tai En halua mennä päiväkotiin! on useinmiten vastaus. No, nyt alkaa jo helpottaa. Tänään lähdettiin jo ihan reippaasti ja kerättiin matkalla päiväkodin tädille kukkia. Viime viikolla vielä päiväkodissa oli paha olla. Ja tylsää. Nyt menee jo ihan hyvin enkä enää joudu jättämään tädin syliin parkuvaa ja nikottelevaa lasta.

Kesä-Heikki ja kiireiset ja väsyneet vanhemmat ja selkäkipuinen äiti ja siihen vielä päiväkoti ovat olleet yhdelle pienelle vähän liikaa ja sen on huomannut olemisessa. Päiväsaikaan riiviö joka iltaa kohden yltyy, kauhea taistelu nukuttamisen kanssa ja yöllä toiveikkaasti meidän sänkyyn. No, onneksi senkin suhteen alkaa jo vähän helpottaa. Nyt vain paljon aikaa yhdessä ja paljon hellyyttä!

Päiväkotihommeleista tarinoin siksi, että tämä on kuulkaa Päin Mäntylää-blogin historian ensimmäinen sponsoroitu postaus! Sain kevättalvella sähköpostia jossa kysyttiin kiinnostaako minua yhteistyö liittyen vaatteiden merkitsemiseen, ja kun kerran päiväkodin aloitus alkoi olla ajankohtaista, niin tottahan minua kiinnosti! Magdaleena on myynyt sielunsa markkinavoimille.

Sain tilata LabelYourselfistä silitettäviä nimikointinauhoja. Nauhoihin sai itse valita fontin, värit sekä kuvan ja tilasin ne tottakai hienolla dinosauruksen kuvalla! Toimitusaika tuntui minusta pitkältä, ehdin jo vähän ihmetellä missä ne viipyivät.

Nauhojen kiinnittämiseen vaadittiin melko kovaa lämpötilaa joten en uskaltanut niitä kaikkiin vaatteisiin alkaa silittämään. Kokeilin ensin kiinnittää lappua trikoisen bodyn niskaan ja sain huomata että vaikka itse vaate kestäisikin hyvin kuumaa, niskalappu ei välttämättä kestä silittämistä vaan sulaa... totesin myös että lappu näkyy tylsästi ohuen vaatteen läpi.

Päädyin sitten lopulta merkkaamaan nauhoilla vain verkkarit joissa on sopivan paksu vyötärökaitale. Varmaan se onnistuisi muihinkin vaatteisiin mutta koko juttu tuntui niin työläältä että laiskuuttani olen merkkaillut niskalaput kangaskynällä jonka tilasin myös. Tosin, huomasin vasta käytössä että kynä ei ole tussimainen vaan kuulakärkinen, joten sillä onnistuu vain juurikin niiden niskalappujen merkkaaminen. Joten sukkien ym laputtomien asioiden merkkaamista varten jouduin sitten kumminkin ostamaan ihan kunnon kangastussin. 

Huoh, olin toivonut että olisin voinut kovasti kehua tuotetta jonka kuitenkin ilmaiseksi sain, mutta totuus on se, että tuolla ne laput ja kynä makaavat käyttämättä ja merkkailen vaatteet sillä Prismasta ostamallani tussilla. 

Mutta hei, niissä verkkareissa ne laput on kestäneet hyvin mukana ja onhan ne söpöt!

Meilläkin oli juhannus!

Juhannus, ihana juhannus. Tänä vuonna se tuli todella tarpeeseen! Kaksi kokonaista päivää perheen kanssa kotona ja olla vaan.

Vähän pihajuttuja...

... ja nuotiokahveja ja grilliherkkuja...

...loikoilemista ja juhannuskukkia...

Ja käytiin kurkkaamassa pari kokkoa ja saunassa. Ja minä ompelin lapselle keskiaikamekkoa ja mies teki lautanauhaa. Elämä on taas palannut normaaliksi.

On ongelma jos sitä ei hoida mutta ei iso ongelma hoitaa.

Minun selkäni siis. Ranka on suora siitä kohtaa mistä sen pitäisi kaartua ja kaiken lisäksi kaikki on vähän löysää. Syntyy fasettilukko ja lihaskramppi. Todella, on iso ongelma jos sitä ei hoida koska lopulta on hirmu vaikea edes hengittää saati sitten olla. Mutta ihana naprapaatti antoi sähköhoitoa, teki rutsautuksia ja käski liikkumaan. Tästä viisastuneena pysyin melkein koko työpäivän liikkeessä ja kas, selkä ei kotiin tullessa ole ollenkaan yhtä kipeä kuin töihin mennessä. Hurraa.

Tästä on hyvä jatkaa kohti juhannusta!

Elossa ehkä

Markkinoista selvitty jotakuinkin hengissä. Viherkasvit ovat ruskeita, koti saastainen. Tiskipöydältä löytyi homeinen jokin, porkkanamaassa kasvaa enemmän vesiheinää ja elämänlankaa kuin porkkanaa ja jääkaapista löytyi palovaroittimen paristo (??!!??). Tulehdusarvot koholla ja antibioottikuuri. Mutta hengissä.

Päiväkodin tädit varmasti arvostivat puhelua maanantaiaamuna: saanko tuoda lapsen hoitoon vaikka olen unohtanut ilmoittaa hoitopäivät? En ollut muistanut että elämää on myös Heikin jälkeen.

Markkinat olivat menestys, kävijätavoite ylittyi moninkertaisesti ja tunnelma oli hyväntuulinen ja ihana. Positiivista palautetta on tullut huimasti, se palkitsee! 

Nyt on aika levätä, kitkeä kasvimaa, harventaa porkkanat ja suunnitella juhannusta. Varovasti voi pyöritellä ajatusta siitä, että josko ensi vuonnakin markkinat?

Kuvia saatte nähdä myöhemmin.

Kesä-Heikki: kulissien takana

Edellisen postauksen kommenteissa toivottiin lisää tarinoita markkinoista, joten tässäpä teille kuvakavalkadi siitä kaikesta mitä täällä Mäntylässä on viime aikoina tapahtunut.

Ukkoseni on markkinoiden rakennevastaava. Samalla kun minä olen keskittynyt visuaaliseen ja virtuaaliseen puoleen, tuo on muuttanut meidän autotallin Heikki-verstaaksi ja taikonut pöytiä, penkkejä, kylttejä, roskispömpeleitä ja vaikka mitä!

Jotkut kuulemma säilyttää autotallissa autoa...

Minäkin ole välillä päässyt pois tietokoneelta ja repimään nauloja, hiomaan ja maalaamaan. 

Ja on kuulkaa muuten nauloja revitty! Puutavara on ilmaiseksi saatua (kiitos Ville ja Anna!!!) vanhaa ladonseinälautaa ja entisiä rakennustellinkejä, ihan mahtavaa vanhan ja harmaan fiiliksen omaavaa lautaa, mutta oli niissä naula poikineen.

Lapsikin on osallistunut, paras tapa saada mitään nikkaroitua kaksivuotiaan ollessa paikalla, on antaa sillekin mitta tai pensseli käteen.

Jos muuten haluat viimemetreillä mukaan Kesä-Heikin mahtavaan porukkaan ja osallistua talkootyöhön, kannattaa kurkata Heikin nettisivulta tarkempaa infoa talkoohommista ja -päivistä. Luvassa on talkoolaisille muurikkalettuja, ja saattaa myös olla että joku jossain vaiheessa paljastaa, miksi yksinäisellä metsätiellä ei kannata huutaa ti-TAU (paino viimeisellä tavulla).

http://www.kesaheikki.fi/home/kesae-heikin-talkoot

Mut hei, nyt lasketaan enää päiviä! Tai öitä... kuusi yötä Heikkiin on!