Tänä vuonna Turussa

Käytiin viikonloppuna piipahtamassa Turun keskiaikamarkkinoilla. Uskotteko että oli aivan mahtavan ihanaa mennä markkinoille taas ihan vaan viettämään vapaa-aikaa perheen kanssa! (Tosin oli mulla Kesä-Heikki-käyntikortit varuiksi mukana ja pari niitä lähtikin maailmalle...) Erityisen rentouttavan reissusta teki se, että saatiin lainata kaverin lasten mummaa. Hän tarvitsi kyydin ja seuraa markkinoille, me saatiin lapselle viihdyttäjä takapenkille piiiiitkien automatkojen ajaksi ja pari tuntia aikaa kahdestaan markkinoilla. Aivan loistodiili siis!

Vain huonoja kännykkäkuvia tällä kertaa.

Tosin meidän Turun reissu meinasi mennä aivan totaalisesti mönkään. Oltiin lähdetty liikkeelle jotenkin ihan aivot narikassa, pitkin matkaa huomattiin mitä kaikkea oli unohdettu pakata. Lapsen kengät jäi eteisen lattialle, mun lompakko toiseen olkalaukkuun... no onneksi lapselle löytyi huoltoasemalta muovisandaalit ja pärjättiin miehen lompakolla. Mutta kun leirintäalueelle päästiin meinasi itku tulla kun huomattiin että vaatearkku jäi kotiin! Miehellä ja lapsella oli keskiaikavaatteet päällä mutta itse olin matkannut pelkässä alusmekossa ja nykyaikaisissa sandaaleissa. No onneksi illalla lähetetty hätäviesti auttoi ja sain aamulla lainaan ihanan villamekon ettei tarvinnut ihan alusvaatteisillaan sentään kulkea!

Katsokaa nyt tuota upeaa mekkoa!!

Viime vuonna Turun markkinoiden jälkeen haikailin blogissa miten ihanaa olisi päästä harrastamaan keskiaikaa jossain seurassa, olin kateellisena katsellut elävöittäjiä jotka osasivat kaikkia mystisiä muinaisia kädentaitoja, ja erityisen täpinöissäni olin siitä että olin nähnyt idolini Sahran livenä. Nyt kuljin ympäri markkinoita konkreettisesti  tajuten sen miten valtavan paljon vuoden aikana on tapahtunut! Me on löydetty oma seura, tutustuttu aivan mielettömän upeisiin ihmisiin ja opittu valtavasti myös niistä mystisistä muinaisista kädentaidoista. Oltiin mukana järjestämässä ihan omia markkinoitakin! Tänä vuonna minäkin olin Turussa mukana elävöittämässä ja tekemässä mystistä muinaista neulakinnasta ja kertomassa uteliaille miten se oikein tapahtuu (hetken aikaa vain tosin, selkä ei ollut yhtä innokas aiheesta...). Ja tuo upea punainen mekkoni, se oli lainassa siltä idoliltani, Sahralta. Empä olisi vuosi sitten uskonut miten pitkälle facebookissa huutelu voi johtaa!

Tuliaiset - kaikki harrastamisen kannalta olennaisia ja siksi hyvin perusteltuja. Sitä paitsi Heikistä ei ehditty ostaa (paljon) mitään!

Parin viikon päästä on taas tiedossa kivaa, Loviisan muinaismarkkinoilla. Tällä kertaa meille on varattu paikat iltapidoista ja hotellihuone ja lapsi jää mummilaan...