Pitää itsensä kiireisenä

Projekti etenee.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Kappale, yksityiskohta, sauma kerrallaan, välissä syvään hengitys. Koko ajan vähän monimutkaisempaa kuin mitä oikeasti osaisi.

Ihan kivaa kun on haastetta. Tuleepahan tehtyä välillä jotain muutakin kuin shoppailtua vauvatarvikkeita netistä tai suunniteltua mitä vauvatarvikkeita on vielä hankkimatta. (Oikeesti, kuka piilottais mun verkkopankkitunnukset??)

Ohje ja kaava, jonka suurennettua versiota saatan etäisesti noudattaa, on täältä.

Erilainen laskiainen

Viime vuonna laskiaista vietettiin ihan parhaassa pulkkamäessä, mutta tällä kertaa ei ole mäestä eikä kohta enää lumestakaan tietoakaan. (Tai itse asiassa nyt kun katsoin ikkunasta niin nythän siellä sitä sitten sataa!) Onneksi Kaakko 135 järjesti hauskan laskiaisriehan Meriniemessä, mäkeä ei ollut mutta kaikkea muuta kivaa kyllä.

Aluksi kyllä tuntui että eihän täältä saa mitään irti, toimintapisteisiin ei ollut kunnon opasteita, joka paikkaan oli sadan kilometrin jono, paloauto ja maskotit pelottavia, kaikki vähän sekavaa ja ilmakin harmaa.

Hernarin voimalla jaksaa jonottaa.

Käytiin kuitenkin rohkeasti jonottamaan poniratsastukseen koska lapselle ratsastusta oli luvattu. Tunti siinä jonossa suurinpiirtein vierähti mutta odottaminen taisi olla ongelma lähinnä aikuisille, lapset kyllä viihdyttivät itseään (ja toisiaan). Pahiten kiukutteli ja kitisi meidän takana jonottaneen perheen isä.

Ja pääsihän sinne hepankin selkään lopulta!

Pakolliset pullat ja koiravaljakkoajelua...

Eikä se paloautokaan lopulta ollut niin pelottava kun asiaa tarkemmin pohti. Itse asiassa paloauton penkillä istuminen oli kivointa kaikesta, ohitti sen poninkin!

Keväistä

Kannatti leipoa sitä pullaa. Tai itse asiassa vielä enemmän kannatti jakaa pullat facebookissa, sillä pullantuoksu houkutteli paikalle veljeni joka joutui heti kaapinkantohommiin.

Olin aikanaan maailman onnellisin kun sain tuon ruskean kaapin ompeluhuoneeseeni kangaskaapiksi, nyt se muutti alakertaan liinavaatekaapiksi ja taas olen maailman onnellisin siitä että minulla on vihdoin kunnollinen paikka pyyhkeille ja lakanoille. Valkoinen lipasto hyppäsi liinavaatekaapin tieltä ruokahuoneen takan viereen ja vitsi että olen iloinen lopputuloksesta! Näyttää aika kivalta vai mitä!  

Uuden sisustuksen innoittamana olen tänään siivoillut vimmatusti mutta lopulta aurinko houkutteli kameran kanssa pihalle. Katsokaa, näyttää ihan keväältä!

Loppukevennys: eilen askarreltiin tytön kanssa kävyistä... ...pääsiäistipuja?

Pikkujuttuja ja isoja pullia

Merkillinen viikko. Täynnä pieniä ihania hetkiä joista ei kuitenkaan ihan blogipostaukseksi asti riittäisi. No, sämpylöistä riitti just ja just. Jos minulla olisi Instagram-tili se olisi ollut ahkerassa käytössä. 

Olen muistanut ottaa taas rautatipat (kiitos äiti kun muistutit!)  ja olen jopa jaksanut tehdä asioita! Niinkun nyt vaikka täyttää töihin ne äitiyslomapaperit (komeasti myöhässä). Ja soitin kelaan että mitä ihmeen ilmoituksia mun pitää tehdä ja mihin, ja siellä oli tosi ystävällinen ja kärsivällinen asiakaspalvelija joka juurta jaksain selosti kaikki ilmoitukset ja niiden täyttämiset. Kerrankin niin, erinomaisen hyvää palvelua kelasta!

En osaa päättää haluanko pakkauksen pakkauksena vai rahoina.

Tulostin sen hoitolaukun kaavat. Ja keskiaikaseuran jäsenyyspaperit. (Nyt ne pitäisi vielä täyttää ja postittaa...)

Oli neuvola, paino oli jopa pudonnut 300 grammaa kolmen viikon takaisesta, hurraa!

Kävin uimassa! Mun uudet uikkarit on ihan mahtavat! En ymmärrä miten on edes mahdollista että uikkarit päällä tuntee itsensä sieväksi mutta niin vain kävi.

Sain vihdoin oman Doomoo Buddyn (Huutiksesta! En ikuna maksaisi tyynystä kahdeksaakymppiä!!) ja nukkuminen ei satu enää ihan niin paljoa.

Sain fb-kirppiksen kautta hommattua vauvalle käsittämättömän halvalla ison kasan juuri niitä kestovaippoja joita meillä ei neidin pikkuvauva-aikana ollut kuin yksi ja silloin vannoin että jos joskus vielä on vauva niin sille sitten pelkästään näitä. Hurraa! 

Käytiin lapsen kanssa metsäretkellä. Kerättiin käpyjä, läiskyteltiin purossa ja ritisytettiin jäätä saappaiden alla.

Ja leivottiin pullaa! Pullien kuvan julkaisin facebookissa ja se keräsi melkein yhtä paljon tykkäyksiä kuin profiilikuvani silloin kun sen vaihdoin. Ihmiset tykkää pullasta.

Pullavuori

Olen ihan varma että korvapuustit ovat marttojen ja anoppien salajuoni jolla testataan onko naisesta mihinkään. Miksi ne pitää tehdä niin vaikeasti? Eikö olisi paljon loogisempaa leikata niistä kääretorttutyyppisiä viipaleita ja paistaa ne sen sijaan että pitää kieli keskellä suuta taiteilla jotain korvia joille sitten kaikki mies voi nauraa koska ne on baskerin kokoisia eikä niitä erota kolmevuotiaan muotoilemista??

Mukavia sämpylöitä

Ettei kaikki puhe lapsesta olisi vaan pelkkää uhmavalitusta, täytyy joskus paljastaa niitä mukaviakin hetkiä. Tänään leivottiin sämpylöitä.

En pysy ollenkaan perässä miten iso tyttö tuo jo on!

Älä siä, ku MIÄ leivon, ota siä vaan niit valokuvii!

Piti tulla vihreitä sämpylöitä mutta ei niistä tullut vaikka kuinka paljon laitettiin pinaattia. Tuli pieniä ja kovia kun vehnäjauhot loppui kesken ja piti laittaa vähän kaikkea. 

Mut hyviä!

Sydäntalvenjuhla

Aikamatkalta palattu taas, hyvää teki viikonloppu ystävien seurassa. Lapsi oli tällä kertaa mummilassa vaikka olisi kovasti tahtonut mukaan, monta kertaa kysyi oliko meillä kivaa keskiajalla vaikka hän ei ollut mukana. Olihan meillä kivaa. (Ja tottakai kerrottiin miten kovasti meillä oli ikävä! Hänellä ei kuulemma ollut, yhtään.)

Kotimatkalla meinasi kyynel pyrkiä silmäkulmaan. Yhden aikakauden loppu? Ainakin viimeinen keskiaikatapahtuma ennen vauvaa. Joo, ne hormoonit taas.

Kuvia.

Olen tehnyt miehelle neulakinnasparia nyt vuoden. Ensi talveksi?

Se on lusikka.

Takaraivo.

Taas sitä mestausta. Eikun matsausta.

Oli tunteikas viikonloppu muutenkin...

AoA:t eli Award of Armsit meille molemmille.

Calligraphy and illumination made by this amazing Lady!

Calligraphy and illumination made by Mistress Kerttu Katariinantytär Roisko!

Me oltais nyt niinku Lady ja Lord. Eli herra ja rouva suomeks mutta kuulostaa kyllä paljon kivemmalta toi lady vai mitä!

Case hoitolaukku

Jostain syystä olen onnistunut kehittämään itselleni valtavan pakkomielteen aiheesta vauvan hoitolaukku. Olen vakuuttunut, että kunhan saan itselleni sen täydellisen hoitolaukun, selviän vauvavuodesta edes jollain tavalla hengissä. (Ja muuten en.)

(Oli meillä viimeksikin hoitolaukku mutta se oli huono ja meni rikki.)

Mielestäni en vaadi laukulta mahdottomia. Sen pitää vain

- olla tarpeeksi suuri, kuten Maija Poppasella, ja siinä pitää olla tarpeeksi taskuja joihin koko elämän voi organisoida.

- olla kivan näköinen, muistuttaa tavallista olkalaukkua sekä kelvata ulkoasunsa puolesta tarvittaessa myös miehelle.

- Siinä pitää olla kaksi vetoketjulla suljettavaa osastoa, toinen vauvan jutuille ja toinen kaikelle sille tavaralle joka nyt kulkee käsilaukussani.

- Siinä pitää olla säädettävä kantohihna että voin kantaa sitä olalla, sekä vaunuihinkiinnittämislenksut että voin laittaa sen vaunuihin kiinni sitten kun en jaksa enää kantaa sitä olalla.

- Siinä pitää olla lukittava tasku rauhoittaville................. no ei, mutta sen pitää kuiskia minulle kannustavia iskulauseita kuten keep calm and carry on sekä you are amazing.

Olen melkein löytänyt sen jo monta kertaa, mutta joka kerralla vastaan on tullut jokin ylitsepääsemätön ongelma. Ai miten niin muka teen tästä vaikeaa??

Sitten, jossakin hormoonihuuruisessa mielenhäiriössä tilasin nämä:

Kankaat, vetskarit ja langat Myllymuksuilta ja metallikilkkeet Shelbystä.

Niistä pitäisi syntyä se täydellinen hoitolaukku jonka mies on hellästi ironisesti nimennyt laukuksi naisille jotka kulkevat omia polkujaan.

Ja jos se ei onnistu niin sitten tilaan tämän. Ai miten niin 189,95 euroa hoitolaukusta on liikaa???

***

Viikonlopuksi reissataan taas keskiajalle! Joten mukavaa viikonloppua ja nähdään sunnuntaina!