Aurinko

Eilisen harmailun vastapainoksi ja tämänpäiväisen auringonpaisteen kunniaksi muutama kuva lokakuun värikkäämmästä puolesta. 

Tänään piti jättää kerho väliin koska Tättähäärä on edelleen käheä ja räkäinen.

Muutaman päivän sisällä sairastamisessa on se kiva puoli että lapsi alkaa lopulta olla niin levoton että kiipeilee seinille. Ja äiti.

Joten kun kuumetta ei enää ole päätin että ilma on tarpeeksi kaunis että voidaan mennä ulos ja liian kaunis että voitaisiin nyhjätä sisällä.

Säilyi meidän molempien mielenterveys.

October

Linking up with ColorMe Weekly #45

Sunnuntaisormia

Muutama kuvaton postaus takana joten tässä sunnuntain kunniaksi vähän sormileikkiä Scavenger Hunt-haasteen merkeissä.  //  This sunday I decided to do my Scavenger hunt with fingers and hands.

Had no luck with the flowing water this time so here's  lets say a very artistic take on the matter.

No explanation needed here.

That's our house. The old picture is taken way before I was born.

And that's my husband, I just love his hands! He can do all kinds of magic with them, here some tablet weaving. 

Almost all acorns were gone, eaten by squirrels and a couple of jays.

Linking up with Scavenger Hunt Sunday

Yskä

On nimittäin harvinaisen eriskummallisen kuuloista kun taaperolla on ääni maassa. Eli käheä viskibasso. Hm. Lapsi on haltioissaan uudesta äänestä ja on päästellyt ihan ihmeellisiä ääniä koko päivän. Ja murisee.

Eipä muuta.

Järjettömät banaanit ja muita surullisia asioita

Ensin tyrmistyin Marjaanan linkkaamista banaaneista. Luin jutun monta kertaa ja yritin löytää jotain merkkiä siitä että se on vitsi. Joko minulla on tosi huono huumorintaju ja en vaan tajuu, tai sitten oikeasti jossain päin Itävaltaa on ihminen -ei vaan joukko ihmisiä joiden mielestä oli loistava bisnesidea kuoria banaanit, pakata ne muoviin ja laittaa myyntiin. (!!!)

Sitten, taisi olla samana päivänä, törmäsin facebookin seinällä ruotsalaiseen kouluruokailuun. Ehkä tekin törmäsitte siihen. Ruotsissa nimittäin eräs koulun keittäjä laittoi liian hyvää ruokaa oppilaille. Budjetti oli sama kuin muillakin kouluilla, mutta tämä anarkistinen keittäjä ei totellut annettuja ohjeita vaan kehitti ja toteutti itse paremman -herkullisemman ja terveellisemmän ruokalistan. Sen sijaan että fiksut ruotsalaiset olisivat riemusta kiljuen tehneet tästä innovatiivisestä keittäjästä vaikkapa koko kouluruokasysteemin suunnittelijan tai edes pyytäneet saada ottaa mallia muiden koulujen ruokalistoja varten, nämä järjen riemuvoitot käskivät keittäjää lopettamaan moisen touhun koska se on epäreilua muiden koulujen oppilaita kohtaan jotka saavat paljon huonompaa ruokaa.

Sitten luin EU:n kalastuspolitiikasta ja tavasta tukea kalastusyrittäjiä silloin kun kalan hinta on alhainen.

....

EI VOI OLLA MAHDOLLISTA!

Ja nämä on vain viime päivinä kiehuntaa aiheuttaneita otsikoita. On näitä muitakin. Kerskakulutuksen ja tekniikan nopean kehittymisen aiheuttamat jätevuoret. (Kolme tai viisi vuotta vanha tietokone kaatopaikalle vaan ja uusi, parempi tilalle.) Sisäilmaltaan pilaantuneissa kouluissa ja päiväkodeissa aikaansa viettävät lapset. (Päättäjien on helppo olla ajattelematta asiaa jos he itse eivät saa oireita.) Kauppojen ruokahävikki. (Aihe josta ei saa puhua vaikka haluaisikin.) Lisämyynti. (Minuakin koulussa opetettiin luomaan asiakkaalle sellaisiakin ostotarpeita joita hän ei tiennyt olevankaan.) Meidän kylältä poistunut kierrätyspiste. (Lähin on nyt monen kilometrin päässä ja sekin itse asiassa remontin takia pois käytöstä. Sopii miettiä lähteekö bussilla tai pyörällä liikkuvat kyläläiset enää viemään pahveja tai lasipurkkeja keräykseen.) 

Jne.

(Huokaus. Tässä välissä voisi ottaa vaikka pienet itkupotkuraivarit mutta siitä ei olisi iloa kenellekään.)

Miten on mahdollista että maailmassa jossa kaikki periaatteessa tietävät että näin ei voi jatkua koska se johtaa väistämättä tuhoon, silti ihan jatkuvasti syntyy päätöksiä jotka muuttavat tilannetta huonompaan suuntaan? No tiedetäänhän me miten se on mahdollista. Raha ratkaisee. Vaikka aikomukset olisikin ihan hyvät, viime kädessä jokainen yrittäjä/päättäjä/muu budjetin pyörittäjä tekee ratkaisunsa siten että siihen menee vähiten rahaa tai se tuottaa eniten, melkeimpä keinolla millä hyvänsä. Ja kun on kyse rahasta ei millään muulla lopulta ole mitään väliä.

Sitä minä vaan mietin että kuinka kauan kestää ennen kuin tarpeeksi moni tajuaa ettei meillä oikeastaan ole enää varaa elää näin?

Virtahepopäivä

Jotain kuulumisia?

Neidillä on tämän syyskauden ensimmäinen flunssa. Aivastelua, räkää ja vähän yskääkin. Ei kuumetta. Vielä. Kivaa.

//

Olimme tiistaina taas kerhossa jossa oli tällä kertaa ohjelmassa muskaria. Jee. Lopussa täti laittoi soimaan jonkun herkän syysbiisin, äidit heiluttelivat läpinäkyvää keltaista kangasta ja lapset hengailivat siellä alla. Vielä vaahteran lehtiä kankaalle lentämään ja tämä äiti oli valmista kamaa, hyvä kun en joutunut silmäkulmia pyyhkimään. Ja Tättähäärä? Muut lapset möykkeröivät ympärillä, tämä makaa selällään lattialla ja katselee niitä lehtiä. *huokaus* On se niin minun tyttö!

//

Tänään meillä oli tarkoitus mennä ilmaiselle zumbamaiselle äiti-lapsi-tanssitunnille Vadelmatarhalle mutta sitten hannasin kun aloin mielessäni miettiä kaikkia niitä piukeita ja hyvän rytmitajun omaavia hauskannäköisiä hipsteriäitejä joita siellä ihan varmasti on paikka pullollaan. Eihän minulla ole edes yhtiäkään ehjiä verkkareita, kaikki ovat kotiäiteilyn reikäiseksi kuluttamia. Eikä rytmitajua. Eikä me sitten kyllä muutenkaan oltaisi voitu lähteä kun lapsi heräsi tuon flunssan kanssa.

//

Leivoin tänään porkkanasämpylöitä jotka unohtuivat uuniin mutta niistä tuli silti ihan hyviä.

 //

Meidän hieno ja kallis automme on nyt läpikoitaisin huollettu, seuraavaksi se katsastetaan ja sitten laitetaan myyntiin. Ja toivotaan että joku meitä rikkaampi ostaa sen pian että me voidaan ostaa tilalle joku halvempi ja saada vähän siitä välistä rahaa elämiseen. Tiedän jo, meille tulee Toyota. Olen helpottunut. Tuo auto ei koskaan tuntunut omalta, se on liian iso ja hieno. Olisihan jo ostovaiheessa pitänyt tietää ettei meille sovi mikään minkä nimessä on sana grand.

//

Mistä johtuu näin epäinspiroitunut olo? Eilen olin pitkästä aikaa täynnä virtaa mutta tänään ei huvita mikään. Blääh. Ja tämä blogi. Toisinaan postauksia ja postausideoita tulee monta päivässä mutta nyt jostain syystä ei inspiroi tämäkään. Ja vähän tyhmältä tuntuu rustata jotain kuulumisia vaan kun ei oikeasti ole mitään asiaa. Silti rustailen että ette ihmettele. Jos siellä nyt joku ihmettelee.

//

Voisin taas ruveta virtahevoksi. Apua voisi olla myös siitä että osaisi illalla käydä ajoissa nukkumaan että ehtisi nukkua vaikka sen 8 tuntia. Vaikka lapsi posottaa usein yhdeksään tai ylikin, se ei paljon auta jos itse kukkuu vielä kolmelta hereillä. Mutta ei ole mitään hyötyä mennä aikaisemmin sänkyyn jos uni ei kuitenkaan tule. Ei sitä voi vaan päättää että nytpä nukahdan. Ongelmansa kullakin, tiedän varsin hyvin että tämä on pieni sellainen eikä oikeastaan edes marisemisen arvoinen. Marisempahan silti.

Enkä edes laita tähän mitään kuvaa kun en jaksa mennä hakemaan kameraa toisesta päästä taloa. Ni.

Hyvää yötä. 

Huomenna päivä parempi?

Minun ihmeellinen mieheni vol 2

Lauantain postauksessa vihjasinkin että meillä oli treffipäivä, miehen järjestämä sellainen. Tämä oli meidän treffipäiväperinteen aloitus ja loistava alku olikin! Rima sopivan korkealle seuraavia treffejä varten (jotka siis koituvat minun järjestettäväksi ensi kuussa).

Koska budjetti oli hyvin rajallinen tällä kertaa, olimme kotona mutta kävimme hakemassa Prismasta (vihreä kortti on köyhän pelastaja!) aineksia illallista varten.. ja millainen illallinen!

Menu oli keskiaikainen tottakai, alusta loppuun saakka (kaalijuttua lukuunottamatta) Hannele Klemettilän Keskiajan keittiö-kirjasta ja sitä valmistettiin hartaudella koko ilta. Ja voi pojat että oli hyvää!

Oli lammaspataa sahramilla maustetulla spelttilisukkeella, kaalimuhennosta ja hunajaisia lanttupaistikkaita, ohrarieskaa ja voita. Jälkiruuaksi kuivahedelmäpiirasta ja mantelikermaa. Ja salviaviiniä. Oms noms.

Kuvat ovat huonoja, syytän kynttilänvaloa ja romanttista tunnelmaa. Ja sitä salviaviiniä.

Koska moisen illallisen valmistaminen ja syöminen oli niin uuvuttavaa (eikä unohdeta sitä salviaviiniä) kuukahdimme nukkumaan jo puolilta öin, mutta sepä ei haitannut ollenkaan, sillä...

...kummilassa yökylässä ollut lapsukainen pääsi kummin ja serkun kanssa vielä Hevisauruksen konserttiin ja saatiin kotiin vasta sunnuntai-iltana. Sunnuntaina jaksettiin herätä ajoissa ja se olikin paras vapaapäivä ikinä! Oli aikaa istua rauhassa aamukahvikupin ääressä ja lukea, leikata kankaita (yhdessä!) uusia keskiaikavaatteita varten, keskittyä valokuvaamiseen pitkästä aikaa, syödä pitkän kaavan mukaan lauantai-illan rääppeitä ja ylipäätään vain ottaa rennosti ja olla rakastuneita. Ihana sunnuntai! Ihanat treffit! Ihana mies!