Nii, se kassi...

Tämä siis.

Operaatio vintti karsi aika tehokkaasti pois kaikenlaiset ompeluharrastukset, mutta nyt kassi on taas pikkuhiljaa edennyt. 

Ompelukone muutti yläkerran ompeluhuoneesta alakertaan koska, no, rappuset.

Taskuja ei voi olla koskaan liikaa!

Etutasku eli MUN osasto tuli tänään valmiiksi, hurraa! Oma tasku mm. bussiaikataululle ja käsirasvalle... 

Seuraavaks sitte se vauvan osasto!

Ihan takapihalla

Taidan olla tosi pesänrakennushormooneissa kun tällä hetkellä parhaat kiksit aikaansaa uusi...

...pyykkinaru!!! Ja pyykinkuivatustanko!! Ihan itte maalasin ton tangon..

...ja siivosin kasvimaan viljelypöytähyllysysteemin josta irtosikin valehtelematta puolitoista jätesäkillistä roskaa. Että oli ehkä aikakin siivota.

Kattokaa muuten ton kissan ja etanan ilmeitä. Etana on ihan ooooooo ai lav juuuuu ja toi kissa on ihan että voi v*ttu lopeta jo!

Takapiha alkaa olla jo tosi kiva, polvenkorkuista rikkapusikkoa kasvanut takareuna on muuttunut tosi toimivaksi leikki+kokkailualueeksi. (Vähän vielä hiekkaa puuttuu mutta ei olla pienistä.) Nyt on keinutkin paikallaan ja autotallin nurkasta löytyi tyhjillään lojumasta rikkinäinen arkku jonka mies korjasi ja nyt sinne saa säilöttyä polttopuuta ja muuta grillauskamaa. Jee!

Nyt sit vaan odotellaan että tulis vähän vihreääkin. Rehellisyyden nimissä en kyllä tiedä kuinka paljon jaksan tänä vuonna mitään hyötykasveja hyysätä. Mitään ei ole kylvetty ainakaan vielä. 

Pihapäivä

Ihan pihalla, koko päivän!

Pidettiin pihakeittiön kevätkauden avajaiset pitemmän kaavan mukaan.

Kanasoppa tsek, makkarat tsek, letut jauhelihatäytteellä tsek, letut mansikkahillolla ja kermavaahdolla tsek. Toimii! Salaattia syödään sit huomenna.

No tehtiin me vähän jotain muutakin kun syötiin.

Arkikuvia

Kukaan joka on facebookissa ei varmasti ole voinut välttyä siellä villisti leviävältä arkikuvahaasteelta (jonka säännöt tuntuvat vaihtelevan yhtä laajasti kuin mitä haastajiakin on). Minäkin innostuin napsimaan kuvia ja sain vielä haasteesta sen version jossa kuvia piti ottaa viisi joka päivä. Ja koska aivoni ovat joko muuttuneet mämmiksi tai siirtyneet mahaani, ei minusta kuitenkaan irtoa mitään järkevää joten saatte nyt tekin ihastella millaisia pikanäpsyjä olen lataillut nettiin viimeisen viikon aikana.

Oikeasti varmaan 80 % ajasta olen siellä facessa viettänyt tai sitten netin koukuttavinta peliä, 2048:aa nakuttamalla. (Yritin välillä pelata tetristä mutta se oli liian vaikeaa kyljellään maaten.) No olen hei myös siivonnut ja saunonut ja... ...käynyt lenkillä! Kyllä miä tiedän nää hommat!

No käytiin me kaloja katsomassa miehen viimeisen talvilomapäivän kunniaksi. Ja äitin kanssa kaupungilla.

Neuvolan lääkäri katteli että tyypillä ei ole vielä mikään kiire mutta minusta tuntuu että voishan toi syntyä vaikka huomenna. Tai sunnuntaina, olis kätevää kun isosisko on muutenkin menossa kummilaan. Eiks tehtäs näin?

Maha ainakin on ihan pinkeä ja näyttää ylhäältä päin katsottuna ihan pääsiäismunalta.

(Mistä vetoa postailen vielä toukokuun puolessa välissä mahan vierestä... ...jos osaan enää käyttää tietokonetta siinä vaiheessa. Puuh.)

Keltaisia kuvia

Jos on yhtään tätä blogia lukenut, on saattanut huomata että olen kovasti innostunut Susannan työhuoneesta ja työhuoneen rievuista. (Susannaa hehkutettu ainakin täällä ja täällä.) Sitä voisi ihmetellä että kuinka paljon palstatilaa voi ansaita rätti, vaikka oikein hyvä rätti onkin.

Mutta kun tässä ei nyt ole kyse pelkästään räteistä, vaan kokonaisuudesta. Susanna on kaikessa nerokkuudessaan luonut riepufirmansa ympärille kokonaisuuden jonka ansiosta minustakin on ihan fine maksaa rätistä 7,80€ vaikka marketin hyllyltä napattuna kipuraja olisi varmasti 3-4€. No, tutustukaa Susannan blogiin ja fb-sivuun niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

Nyt siellä fb-sivulla on menossa ihan mahtava useamman viikon kestävä viikon fani-kisailu joka on saanut Susannafanit liikkeelle ja tuonut myös paljon lisää näkyvyyttä rievuille. Susanna on keksinyt meille vaikka mitä hauskoja tehtäviä joita ollaan kilvan suoritettu. Ja tiedättekö, uskon ihan vilpittömästi että suurin osa meistä ei suorita tehtäviä ja keksi omia lisätempauksia vain palkinnon ja tittelin toivossa. Meistä Susanna vaan on niin mahdottoman kiva ja sympaattinen että on ansainnut kaiken saamansa huomion ja fb-näkyvyyden mitä tämän kisailun johdosta on saanut.

Sitä paitsi tehtävien suorittaminen on ollut kivaa! Ollaan palloiltu ympäri facebookkia rätti profiilikuvana, keksitty nimi Susannan sammakolle ja vietetty sammakon nimipäivää, keksitty jatkokertomusta ja niin edelleen. Ja valokuvattu keltaisia asioita.

Joten Susanna, tässä sinulle yhden keltaisen kuvan sijaan kahdeksan. Koska olet vaan niin... ...Susanna!

Munamiehiä ja muita kuulumisia

Tänään oli taas se päivä vuodesta kun juostaan hysteerisenä ympäri taloa naama suklaassa.

Muutakin pääsiäisjuttua tapahtuu, muna-armeija on vallannut keittiön ikkunan.

Yhden miehen viikinkiarmeijani sai monta vuotta kestäneen rengaspanssariprojektinsa valmiiksi ja oli noin minuutin paniikissa kunnes keksi että haarniskan kaveriksi pitää tehdä myös rengaspanssarihuppu. On taas vähäksi aikaa tekemistä.

Yksiön vuokrasopimus on umpeutumassa ja häätöviikot voi alkaa, neuvolantäti antoi luvan että ensi viikolla saa syntyä. Tosin voi mennä vielä kuukausi. Ei kyllä oikeestaan tarvis.

Se hyvä puoli tossa pötsissä on, että mitä isompi pallo, sitä pienemmältä näyttää takapuoli. Noi on muuten ne farkut jotka ostin vuoden vaihteessa ja päätin että ne mahtuu loppuun asti. Jee jee.

Hamsterineuroosi

Talon kuntotarkastus oli vihdoin eilen. Valtakunnassa kaikki hyvin, ei hometta. Huuuuuuuuoh. Minun panikointiin taipuvainen pääni oli ihan varma että koko katto on homeessa (salahomeessa, piilohomeessa tiedättehän). Välillä olen pakokauhun vallassa ollut ihan varma että seinätkin on homeessa ja lähdössä evakkoon heti, ihan vaan varmuuden vuoksi. Näin hometta joka puolella. Olen valvonut öitä kun on tuntunut että seinät kaatuu päälle, ja henkisesti luopunut lapsuudenkodista jo monta kertaa. Kaikki vauvavalmistelut oli jäissä koska olin ihan varma että ollaan evakossa kun tyyppi syntyy.

Mutta on tästä kaikesta seurannut jotain hyvääkin. Ollaan tyhjennetty. Äitini kanssa ollaan käyty läpi jokainen tavara mitä täällä on vintissä säilötty. Iso osa, niin monta peräkärryllistä että menin jo laskuissa sekaisin, on viety kaatopaikalle. Monta monta kassia ja laatikkoa on mennyt kierrätyskeskukseen. Ja kaiken sen romun ja kaman seasta on löydetty ne tavarat jotka oikeasti on haluttu säilyttää ja ne on sitten putsattu ja varastoitu silleen järkevästi. Vanhempien vanhat tavarat on viety pois. Siskon vanhat kasetit ja luentokansiot on pois. Ja ne vintit on jo melkein tyhjät!

Ja voi hyvää päivää mitä kaikkea sitä erehtyy säilyttämään kun on vintti johon mahtuu. Olen nyt heittänyt pois monta vuotta sitten korjauskelvottomaksi hajonneen yksijalkaisen nuken jota en vaan ollut raaskinut hävittää koska se oli niin inhimillisen näköinen. Varmaan kymmenen paria rikkinäisiä liian pieniä farkkuja ehkä kymmenen vuoden ajalta, jotka olen säilönyt sitä mukaa kun olen ostanut uusia. Jätesäkillisen rikkinäisiä ja likaisia pehmoleluja. Monta laatikollista vuosikymmeniä vanhoja pölyisiä matonkuteita jotka olivat jo niin hauraita että katkesivat vetämällä. Ja niin edelleen. Mutta hääpukuni säilytin.

 Ja kaiken tämän keskellä mies on säilyttänyt hermonsa ja pitänyt minusta ja lapsesta huolta ja pakan kasassa. Yhtä erityisen kurjaa päivää seuranneena aamuna sain tälläisen aamupalan!