Onni

Käykäähän äänestämässä!

Scavenger Hunt Sunday

Ensimmäinen yritykseni osallistua Scavenger Hunt Sunday-kuvaushaasteeseen. Monta kertaa olen aikonut, mutta joka kerta joku aiheista on tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Mutta nyt päätin että saan kuvat kasaan vaikka mikä olisi! Olen seuraillut muiden kuvia ja todennut että ei se niin vakavaa ole, tärkeintä on, että löytää kamerallaan asioita joita ei ehkä muuten olisi löytänyt. Ja että vähän joutuu haastamaan itsensä. Ja että on kivaa.

//

This is my first attempt to participate on Scavenger Hunt Sunday. I have tried many times, but every time there has been one item that felt too difficult to do. But this time I decided to make it! Besides, I have been looking at the Scavenger hunts of the past and realized that it's not that serious! The most important thing is that you find some new things with your camera, things that you otherwise would have missed.  And that you challenge yourself. And have fun while doing it.

1. Wrapped 

Heti ensimmäisessä kuvassa vetoan siihen että eihän se ole niin justiinsa. Porkkanani ja punajuureni asustavat hallaharson alla, onhan ne tavallaan vähän niin kuin kiedottuja!

//

Right in the first image I'm pleading to the unseriousness (I just decided that unseriousness IS a word!!) of the challenge. My carrots and my beets are kind of wrapped inside their blanket, aren't they!

2. Time together

Minun ja tytön suosikkipuuhaa kesällä on puutarhassa touhuaminen. Minä hoitelen kasvimaata ja tytön on pakko saada tehdä perässä. Kyllä siitä vielä puutarhuri tulee!

//

This is my and my daughter's favourite thing to do in the summer: gardening. I do it first and then she just has to do what I just did. A future gardener in the making!

3. Tell me a story

Tämä oli hankala. Tässä kuitenkin joka-aamuinen rituaalini: aamutee ja blogikierros. Istahdan, avaan koneen ja odotan että joku kertoo minulle tarinan.

//

This one was really difficult. But here is my mornig ritual: a cup of tea and a tour around the blog-world. I sit down, open my computer and wait for someone to tell me a story.

4. Love

Tässä kuvassa on rakkaus edustettuna kahdella tavalla. Löysin kiven viime viikolla kun siivosin aarrelaatikkoani. Sain sen parhaalta ystävältäni "lahjaksi" kerran ollessamme kesänvietossa saaressa. Tarkkaan en muista miksi tai mitä varten, se nyt oli vain jotain mitä 15-vuotiaat tekevät. Mutta selvästi kivi on merkinnyt jotain kun olen kaikki nämä vuodet säilyttänyt sitä aarteideni joukossa. Eli, rakkautta kahdella tapaa: Rakas vanha ystävä, ja onhan kivi konkreettinen muisto rakkaasta lapsuuden kesäsaaresta.

//

In this picture love is represented in two ways. I found this rock last week when I was cleaning my treasure chest. I had the stone from my best friend as a "present" once we were spending the summer holiday in a nearby island called the Beautifull island. I really don't remember why she gave me the stone, it just was something that 15-year-olds do. But obviously it ment something since I've kept it all these years. So, the stone is a memory of two things that I love: my dear old friend and the summer-island from my childhood.

5. Duplicated

Kuvittelisin sanan duplicated tarkoittavan sitä, että ensin on jokin alkuperäinen asia, joka jollain tavalla toistuu. Päätin lavastaa duplikoitumisen! Joten tässä, olkaa hyvät: ankka ja ankan duplikaatti. (Hiekkakakkujen tekeminen oli mahtavaa, piti varmuuden vuoksi tehdä monta erilaista...)

//

I'm thinking that duplicated means that there is some original object that is repeated in some way. I decided to stage it! So, here you go: a duck and a duplicate of a duck. (Making the sand cakes was awsome! I had to make a few different versions, just in case...)

Linking up with Scavenger Hunt Sunday

Vauva

Löysin kerran yhdeltä pihakirppikseltä vauvanuken vitosella. Vauvasta tuli välittömästi ykkössuosikki ja mollamaijoja ei sen koommin ole hyysätty. Vauvan pitää olla mukana kaikessa.

Nämä vauvanhoivaamiskuvat ovat niin liikuttavia että voisin julkaista niitä vaikka kuinka paljon, mutta ehkä näistäkin tajuatte pointin. Vauva on t.ä.r.k.e.ä.

Sitten tapahtui katastrofi. Äiti hajotti vauvan! Voi elämä...

Laitoin facebookin lastenkampekirpparille avunpyynnön: 

Nyt on kriisi!! Äiti rikkoi baby bornin! Jalka jäi käteen... =( Kenelläkään ylimääräistä baby bornia myytäväksi että saataisiin vauva mystisesti parantumaan??

Pikaista yhteydenottoa odottaen
Vuoden mutsi

 Ja seuraavana päivänä tuli vastaus. Erään äidin tyttärellä oli kaksi nukkea. Äiti ajatteli, että josko tyttö toisesta luopuisi, kun ei sillä koskaan leikitä. Sovittiin vauvanhakutreffit samalle päivälle.

Kerrostalon parkkipaikalle tulivat äiti ja tytär, tytöllä vielä kyynel silmäkulmassa. Äiti sanoi että ensin tuli iso itku, mutta kun äiti oli kertonut että toisen tytön nukke meni rikki ja nyt on paha mieli, oli tämä tyttö reipastunut ja halunnut luopua toisesta. Olivat yhdessä etsineet vaatteetkin nukelle.

 Olen sanaton.

Nyt on Prinsessa Tättähäärällä uusi nukke. Vähän se on eri näköinen, varmaan eri vuosimallin baby born, mutta alun pienen epäilyn jälkeen uusi vauva meni täydestä. Vanha vauva on jo unohtunut ja uusi nukke on, jos mahdollista, vielä entistäkin tärkeämpi.

Paitsi että minä en ole unohtanut. Se yksijalkainen, korjauskelvottomasti murtunut vauvanukke makaa tuolla nyt odottamassa mitä sille tekisin. Miten sen voisi heittää roskiin kun se on niin inhimillinen???

Avainpiilo ja toinen

Kehittelin tälläistä prototyyppiä. Käyttääkö näitä enää kukaan? Ainakin tämän proton saanut äitini vaikutti iloiselta. Äidillä oli myös hyvä perustelu: kun avaimet ja puhelin on samassa taskussa, avaimet ei raavi puhelimen näyttöä. Totta.

Eka yrityksen suuaukosta tuli vähän epäsiisti koska ei oikein ollut tilaa ommella. Tähän kakkosversioon kokeilin vähän erilaista lähestymistapaa ja ompelin pussukan kasaan ikäänkuin siinä olisi ollut vetoketju. Reuna on siistimpi vaikka nurkat nyt meneekin vähän limittäin. Ja tekeminen oli huomattavasti järkevämpää.

Kankaat on hukkapaloja, vanhaa verhoa ainakin. Sisällä on lenksu avaimille ja suuaukolla tarra.

Pikapöllö

Joku meillä tykkää pöllöistä aika paljon.

Pöllöhuuman alkumetreillä löysin kirpparilta nuorten pöllöteepparin jonka nappasin talteen ajatuksella: tästä jotain kivaa joskus. Olisko maksanut 50 senttiä tai jotain.

Lapsella oli eilen ekstrapahamieli koska salakavala salakakka on taas kerran aiheuttanut kamalan kipeän vaippaihottuman, joten mielialan kohottamiseksi kaivettiin pöllö hihasta.

 

 Halipöllön tekninen toteutus ei missään tapauksessa ole millään tasolla edes tyydyttävä, mutta sillä ei nyt ole väliä. Ei ollut aikaa hukattavaksi saumurin langoittamiseen. 

Pikana toimitettu halipöllö teki tehtävänsä. Olisipa se aikuisillakin näin helppoa.

Äiti omblee

Kyllä lapsen kanssa voi tehdä töitä ja harrastaa. Ainakin jos lapsi sattuu olemaan hyvällä tuulella, kuu ja tähdet oikeassa asennossa ja tarjolla sopivaa viihdykettä. Saattaa jopa hetken saada ommella jos oikein hyvin käy.

Kunhan vaan äiti malttaa välillä käydä maistamassa nappikeittoa nappilautaselta.

Tähän loppuun vielä otos ihan muutaman (krhm.) vuoden takaa jossa minä istun tämän saman talon ikkunalaudalla äitini ompelukoneen takana, leikkimässä napeilla luultavasti. Tai lankarullilla.

Ympyrä sulkeutuu.

Puutarhan vuosi: Heinäkuu

Minulle siunaantui huomiseksi aamuvuoro, joten lapsi lähti mummilaan yökylään. Kun on tarpeeksi vietetty parisuhdeaikaa voi vetäytyä ajan kanssa bloggaamaan ja postata tämän pläjäyksen. Pähkäilin pitkään siirränkö tämän perinteen vanhasta blogista uuteen, mutta menköön nyt kun on aloitettu. Näistä voi sitten vuoden lopussa tehdä koosteen joka saattaa jopa olla ihan mielenkiintoinen. Mutta yhden muutoksen teen: vanhassa blogissa tuli postattua vähän väliä kaikenlaisista pienistä pihapuuhista mitä kuukauden aikana tein, ja jos bloggaajasta itsestään alkaa tuntua että eihän tämä ketään voi kiinnostaa niin silloin tuskin kiinnostaakaan. Joten jatkossa rustaan kuun alkupuolella tämän "mitä puutarhalle kuuluu ja mitä tässä kuussa vois tehdä"-osion, ja kuun lopussa sitten yhdessä postauksessa kerron mitä tuli tehtyä. Kaksi postausta kuukaudessa, ei ole paha.

Mutta siis, asiaan. Mitä puutarhalle kuuluu heinäkuussa?

Heinäkuu on kovin vihreä kuukausi. Kaikkein villein kukinta hiipuu juhannuksen jälkeen ja kaikkialla mollottaa vihreitä raakileita. Meidänkin puutarha aikoo tuottaa ainakin viherherukoita, tosin vähän niukanlaisesti, ja omenoita, sitäkin runsaammin. Harmi ettei nuo ole oikein syömäomenia, mutta jospa niistä jaksaisi vääntää mehua tai hilloa.

No onhan noita kukkiakin. Jasmike ja lumikärhö ja kurjenpolvet muunmuassa. Ja nuo oregaanot joita koko piha tuntuu olevan täynnä. Ei siinä mitään, nättejähän ne on ja tuoksuu hyvältä.

Erinäisiä projekteja on meneillään. Operaatio viidakko on vaiheessa. Tuo ajoväylän vasen puoli (oikeanpuoleinen kuva, täysin loogisesti!) alkaa jo näyttää lupaavalta -rounduppi saa ihmeitä aikaan! Ja ahkera mies...

Sitten olisi vielä tämä viidakko.

Ja tämäkin projekti. Joka edelleen valtaa puolet etupihasta.

Mutta katsokaapa kasvimaata!

Onhan siellä tietysti pari juttua vähän kesken... Pinaatit kukkivat ihan kohta, ne olisi pitänyt jo kerätä talteen. (Tänään kun kävin hakemassa sieltä lehtiä ruokaan huomasin että kaikki latvat ovat täynnä kirvoja..) Ja rukolatkin kukkii jo ja retiisit jäi ihan varjoon ja osittain harventamattakin ja vielä on siellä täällä aukkopaikkoja odottamassa uusintakylvöjä ja herneet ja pavut ja avomaankurkut kaipaisivat kipeästi tukia joita pitkin kiivetä. Punajuuret ja porkkanat asustavat edelleen harson suojissa ja kun kuvan ottamista varten otin harson syrjään, huomasin että sinne oli salavihkaisesti muuttanut mm. tomaatin- ja perunantaimia sekä piiitkiä elämänlankoja. Ehkä kannattaisi kurkata vähän useammin!

Pakko se on myöntää että mokoma sateinen sää on pitänyt puutarhurin pitkälti sisällä, kasvimaalla olen vain piipahtanut hakemassa salaattitarpeita. Mutta jos ei pienistä yksityiskohdista olla niin KATTOKAA NYT MITEN IHANA SE ON!!! Rehevä ja vihreä = ihana ja ihana. Nii!

Ja sitten on vielä nämäkin! Tomaateissa on jo raakileita, chilejä on vaikka kuinka paljon ja yksi on jo ihan oranssi! Ja sipulitkin näyttävät ihan siltä että tänä vuonna ne saattaisivat jopa onnistua. Ja mansikat...

Heinäkuun pihapuuhat

Kasvimaalla ainakin voisi heittää yhden lannoitekierroksen vielä. Ja jos muualla puutarhassa aikoo kesälannoittaa niin kuin oli aikonut niin nyt alkaa olla jo kiire.

Ja ne loput kylvöt. Salaattia ja rukolaa ja pinaattia ja retiisejä uudet satsit. Ja sitten niitä tukia kasvimaalle ja vähän äkkiä!

Muuten kasvimaalla on aika samat sävelet kun kesäkuussakin: harventamista, haraamista, kuopsuttelua ja kastelua. Vaikka tuon kastelupuolen tuntuu kyllä luonto hoitavan ihan omasta takaa.

Kunhan saa jostain rahaa täytyy tehdä täsmäisku rautakauppaan ja hankkia kirvamyrkkyä, muurahaismyrkkyä, etanamyrkkyä ja sammalmyrkkyä. Tai eihän saisi puhua myrkyistä vaan torjunta-aineista ja minä käytän pelkästään luomuviljelyyn hyväksyttyjä Neudorffin torjunta-aineita. (Ja Rounduppia mutta sitä ei lasketa.)

Jokohan sen lapsen leikkialueen saisi aikaiseksi? Tai hiekkalaatikon nyt ainakin... Toisaalta tuo tuntuu kyllä viihtyvän tuolla pihalla ihan ilman mitään ylimääräisiä viihdykkeitäkin.

Tähän lopuksi vielä täsmäkatsaus kesäkuun lopun pihapuuhiin jotka jäivät bloginvaihtomeiningeissä esittelemättä. Polttopuiden hakkaamisen ja vuohenputkiviidakoiden raivaamisen lisäksi pihalla on ainakin harvennettu kasvimaata ja korjattu satoa, lannoitettu tomaatteja, kurkkuja ja kurpitsoita, poistettu omenapuista liikoja raakileita (minkä homman puut kyllä tuntuvat tehokkaasti hoitavan itsekin) sekä askaroitu hienoja kiveyksiä.

Ja keitetty kuravelliä.