Taas näitä tylsiä vauvakuvia.
Veikalla on ikää nyt puolisentoista kuukautta. Ihan hyvin on mennyt. Jos jotain on viime kerrasta oppinut, niin sen että päivä kerrallaan edeten on paras. Ja sen, että tää on vaan vaihe. Oli se mitä hyvänsä, se on vaan vaihe.
Ja sen että ei saa jäädä neljän seinän sisälle mätänemään, hulluksihan siinä tulee! Viimeksi en uskaltanut tytön kanssa mihinkään, nyt olen. Lähikauppa+leikkipuistokeikasta on tullut meille jo rutiinia, kerran matkustettiin bussilla mummilaan ja eilen oltiin museossa.
Eilisen reissulla mielessä kävi muunmuassa:
"Mitä helvettiä täällä sataa???" (Räntää ja rakeita yhtä aikaa, se nyt ei ole enää edes mikään uutinen..)
"Tuulee niin että tukka lähtee" (Vaunuista saa hyvän ilmapallon kun laittaa niihin sadesuojan päälle.)
"Olipahan kuningasidea lähteä näiden kanssa mihinkään...." (No oli se, oikeasti.)
Ja vauvahan "käyttäytyy" useinmiten erinomaisesti päiväsaikaan (lue: nukkuu), ja tyttökin rakastaa sitä museota ja osaa olla niin reipas isosisko ettei paremmasta väliä. Mutta siinä vaiheessa kun nälkä, väsy ja kakkahätä iskee yhtä aikaa kaikille...
Niin siitä veikastahan minun piti raportoida. Jotta puolessatoista kuukaudessa olemme analysoineet seuraavaa:
Hän syö huomattavasti vähemmän kuin siskonsa aikanaan, ei myöskään juurikaan pulauttele (sisko pulautteli PALJON), suostuu juomaan maitoa myös pullosta (sisko ei) ja toisinaan hyväksyy tutinkin (sisko ei). Toisaalta tälle ei tissi kelpaa lohdutukseksi vaan pahan mielen yllättäessä karjuu äänensä käheäksi, nukuttamiseenkin on pitänyt keksiä toiset keinot (jumppapallo on aika ässä).
Hyvälle tuulelle sattuessaan hän juttelee ja virnuilee, viihtyy sitterissä ja leikkimatollakin. Useinmiten kuitenkin kantoliina tai turvakaukalo on varmempi valinta. Tai syli.
Ja hän nukkuu. Kaupungilla, museossa, kylässä, leikkipuistossa, kaupassa... paitsi jos on huono päivä. Yötkin hän nukkuu, kunhan ensin saadaan nukahtamaan. Tosin joskus tyyppi saattaa nukahtaa vaikka olisi koppaan laitettaessa vielä hereillä, tosi outoa!
Iho on pysynyt toistaiseksi hyvänä (siskolla ei). Toisaalta herra on tarkka hoidon laadusta, esim. pesuveden pitää olla asteelleen oikean lämpöistä (siskolle oli ihan sama). Kapaloida ei saa missään tapauksessa (niin, siskon kanssa se oli rutiinia). Yhdestä asiasta nämä ovat kuitenkin samaa mieltä: hatut ovat saatanasta.
Toisaalta mikä tahansa näistä saattaa olla vain vaihe joka päättyy huomenna. Tai ensi viikolla. Toivottavasti se ei olisi tuo nukkumishomma ainakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!