Tänään sain aamiaisen vuoteeseen. Melkein-neljä-vuotias oli minun vielä nukkuessa hipsutellut keittiöön ja valmistanut annoksen muroja ja maitoa juustokupuun. Toi sen minulle ylpeyttä hehkuen.
Sitten hän lakaisi keittiön pöydälle kaatuneet murot ja maidot pullasudilla.
Kun myöhemmin ripustin pyykkejä, hän halusi laittaa meille molemmille välipalaa. Sain kylppäriin toimitettuna ihan juustovoileivältä näyttävän juustovoileivän!
Ja kun olin imettämässä pikkuveikkaa, tyttö muisti että ruuan päälle pitää ottaa pastilli kaapin päältä mutta ei viitsinyt vaivata minua asian kanssa. Rakensi itselleen rappuset tuolista, vessan korokejakkarasta ja pakastusrasioista. Tässä vaiheessa lakkasin kannustamasta itsenäiseen toimintaan. Onkohan "HERRAJJUMALANYTHETIALESSIELTÄJOSSIÄPUTOOTSIELTÄNIPÄÄHALKEE!!!" tarpeeksi hienovaraisen diplomaattisesti sanottu? Etten nyt vaurioittanut sen psyykettä mitenkään? Sinkkonen? Cacciatore?
Osaa myös askarrella ihan hirmu hienosti.
:D Tosi hienovaraista lapsenkasvatusta. Tuosta sä maksat vielä pitkän pennin terapiasessioita. :D
VastaaPoistaLasten tekemät voileivät ja välipalat ovat ihania yllätyksiä. Olen oppinut, että sinappi, majoneesi ja vadelmahillo eivät välttämättä ole järisyttävä makunautinto saman leivän päällä. :p
Mietin kanssa että pitäisi ehkä alkaa jo säästää sitä terapiaa varten.. =D
VastaaPoistaVoi nam! Söitkö kuitenkin, kannustavasti hymyillen?
Tietysti !! Mähän olen kymppimutsi ! Juu, en hymyillen *yök*.
PoistaSen jälkeen olen aina laittanut kainon toiveen leivitettävistä lisukkeista. :)
Ohhhh... mahtavaa palvelua! :D
VastaaPoistaOli kyllä! =)
VastaaPoista