keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Murheenkryyni paidaksi

Se on valmis! Vihdoinkin...


Miehen keskiaikapuvun aluspaita nimittäin. Kyllä siihen aikaa menikin. Työtuntejakin toki mutta varsinkin aikaa jahkailuun. Oma mekko syntyi innostuksen voimalla muutamassa päivässä mutta tätä pakersin kuin pakkopullaa.


Kaavat piirsin (yritin piirtää?) Skjoldehamnin tunikasta löytämäni kaavakuvan perusteella, kainalokiiloja myöten. Aloitin kaiken ihan väärässä järjestyksessä ja työllä ja tuskalla sain kainalokiilat kiinni ja toisen sivusauman ommeltua. Sovituksessa huomattiin että kainalokiilat oli katastrofi. Yhtä suurta pussia koko paita. Eikä tietenkään käynyt päinsä että kiilojen poistamisen jälkeen olisi voinut vain sulkea kainalossa olevan aukon. Ei, tietenkään aukon sivut eivät olleet yhtä pitkät joten koko tikkipistoin ommeltu kylki piti purkaa. Ja ommella uudestaan. Ja kun ei olisi huvittanut ei niin yhtään!


Olen näköjään huono kestämään vastoinkäymisiä käsitöissä. Varsinkin jos pitää purkaa jotain mihin on mennyt tunteja ja taas tunteja. Ja jos joulukuun alun keskiaikatapahtuma ei lähenisi uhkaavaa vauhtia olisi tämä paita varmaan vieläkin mytyssä ompelukassin pohjalla. Mutta kiire on hyvä kannustin!


Ja eilen illalla sain sen sitten valmiiksi vaikka siihen jäikin monta mykkyräistä kohtaa joihin en ole oikein tyytyväinen. Mutta olkoon. Harjoitus tekee mestarin ehkä minustakin ehkä jonakin päivänä. 

Tänään pääsin sitten aloittamaan tai oikeastaan jatkamaan omaa villahuppuani joka sekin jo lähenee valmistumista! Ja tänään löysin sen ompelun ilon taas enkä vähiten sen takia että hupusta tulee ehkä maailman ihanin! Enää puuttuisi muutama sauma...


Tunikan kuvaussessiosta tulikin isä-tytär-kuvausharjoittelusessio kun pieni kuvausassistentti ei malttanut pysyä taka-alalla. Ihmisten kuvaaminen on kyllä pirun paljon hankalampaa kuin kukkien eikä hommaa yhtään helpottanut marraskuisen illan valo(ttomuus). Mutta kyllä sieltä yli sadan kuvan joukosta muutama ihan kelpo otos löytyi. Ainakin minusta.

Btw miehen päässä oleva hilkka on Iloisen joutsenen kojusta viime kesän Turun markkinoilta hankittu, mutta ei harmi kyllä taida oikein viikinkiajan lopulle ajoittua. Pellavahousut taas on ihan henkkamaukalta... Skjoldehamn-housuja varten kangas on jo olemassa mutta kaikki aikanaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!