lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kesäkuun kasvi: Pihlaja

(Tämä postaus on siirretty vanhasta blogista.)

Koska unikosta ei tullutkaan kuukauden kasvia, piti keksiä jotain muuta. Valitsin sitten pihlajan, koska tykkään siitä paljon, ja koska se (tai on niitä useampi, itse asiassa!) vielä viikko-pari takaperin oli pihamme ehdoton kuningatar valkoisine, tuoksuvine kukkineen. Tosin nyt kukinta on jo loppunut ja marjan raakileet ovat hyvää vauhtia kehittymässä.


Kotipihlaja (sorbus aucuparia)

Kotipihlaja eli tuttavallisemmin ihan pihlaja vaan, kasvaa usein monirunkoisena puuna, jonka korkeus vaihtelee neljästä jopa kymmeneen metriin. Kasvupaikan suhteen pihlaja ei ole turhantarkka, niitä kasvaa lehdoissa, kalliorinteillä, metsänreunoissa, rannoilla, vaikka missä! Pihlajaa istutetaan myös paljon koristepuuna, niinkuin meidänkin pihalla. Pihlajan koko ja muoto riippuvat paljon kasvupaikasta, laihassa maassa pihlaja jää pieneksi, kun taas ravinteikkaassa ja tuoreessa maassa se tilaa saadessaan kasvaa suureksi ja näyttäväksi puuksi.


Valkoiset kukat ovat pieniä, mutta pihlajan tapauksessa määrä korvaa puuttuvan koon, kukinto kun on tiivis kerrannaishuiskilo (eikö olekin hieno sana!). Ja se tuoksu, voittaa jopa syreenit! Eikä ihme, sillä pihlaja kuuluu ruusukasvien heimoon. Tuoksu on tarkoitettu houkuttelemaan pölyttäviä hyönteisiä. Syksyksi kukkien tilalle kehittyvät oranssinpunaiset happamat marjat joista saa ihanaa marmeladia. Marjojen kypsyttyä pihlajassa voi nähdä suuren tilhiparven ruokailemassa (pakkasten tultua kännissä), mutta ei kettuja. Marjoja syövät linnut levittävät siemeniä uusille kasvupaikoille, joihin kasvaa uusia pikkupihlajia.



Pihlajan ruodillisen, pariliuskaisen lehden tunnistavat kaikki, mutta laitetaan tähän vielä muutama hieno adjektiivi lisää: Lehdykät ovat soikeita, kapeanpuikeita, teräväsahalaitaisia, päältä kaljuja ja alta karvaisia. Kuulostaa hienolta, vai mitä!

Metsätaloudellisesti pihlaja ei ole kovinkaan hyödyllinen puu, mutta sitä arvostetaan muista syistä. Se onkin Pohjois-Savon maakuntakasvi, ja mikä hienointa, muinaissuomalaisten pyhä puu. Pihlaja on erityisen tärkeä puu myös siksi, että se esiintyy meidän jokailtaisessa unilaulussa, tuulilaulussa, joka on siis tämä.



(Pihlajatrivian tarjosi tällä kertaa luontoportti.)




perjantai 29. kesäkuuta 2012

Myrsky

(Tämä postaus on siirretty vanhasta blogista.)

Oli myrsky.




Kuka käski jättää ikkunat aitaa vasten nojaamaan?




torstai 28. kesäkuuta 2012

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Suu tikkarilla

(Tämä postaus on siirretty vanhasta blogista.)


Se oli muuten muumitikkari ja ihan sairaan hyvää!



maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kaleidoskooppi

(Tämä postaus on siirretty vanhasta blogista.)
Vintistä löytyi minun vanhoja leluja, niiden mukana kaleidoskooppi.
Pitihän se kamera sinnekin työntää!
Kaleidoskoopin värit suorastaan huusivat päästä väripalettiin, joten sellainenkin syntyi maanantaihengessä, vaikka en tätä nyt ColorMe weeklyyn pysty ajastuksen takia linkittämään.




sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Paremmalla onnella uudessa sängyssä!

(Tämä postaus on siirretty vanhasta blogista.)

Pinnasänkykatastrofin seurauksena neidin sänky lähti polttopuiksi ja jostain piti saada uusi sänky tilalle. Pinnasänkykuukausia tuskin on jäljellä kovinkaan montaa (vai onko, kertokaa viisammat?) joten uuteen sänkyyn investoiminen ei kauheasti innosta. Ei muuta kun mummilan sänky hyötykäyttöön! Ja on kuulkaa ihan aito retro, tässä ollaan minä, sisko ja velikin nukuttu! Ja oli kuulemma aikanaan koko Ruotsin kallein sänky, että sen täytyy kyllä olla hyvä!


Vaan eipä tahtonut uni tulla uudessa sängyssä. Osasyyksi veikkaan sitä, että neiti on tottunut sängynlaitoja verhoavaan pinnasuojaan joka blokkaa maisemat (ja lelut!) näkyvistä ja kaiketi tekee sängystä turvallisemman tuntuisen, ainakin näin aikuisen näkökulmasta olettaisin. Ja estää se myös Hello kittyä ja pikkupupua putoamasta pinnojen välistä lattialle. Sängyn seinissä on myös hyvä olla vähän toppausta "päätyynyyn"-syöksyjä pehmentämässä...

Vanhan sängyn pinnasuoja ei tietenkään pituutensa puolesta sopinut uuteen sänkyyn, joten ei muuta kun ompelemaan!


Materiaaleiksi pääsi vanhoja pussilakanoita, verhoja ja pöytäliinaa. Päänvaivaa tuotti suojan kiinnittäminen umpinaisiin päätyihin, mutta lopulta ompelin pehmukkeeseen velcron jonka vastakappaleen kiinnitin 2-puolisella teipillä sänkyyn. Saa nähdä miten kestää...


Nyt on kuulkaa hyvät vibat sängyssä!



lauantai 23. kesäkuuta 2012

Kesäkäsi

(Tämä postaus on siirretty vanhasta blogista.)

Tiedätte varmaan mitä tarkoitetaan kun puhutaan kesäjaloista?
Onnelliset jalat, ilman kenkiä ja sukkia nurmikolla, karkinväristä lakkaa varpaankynsissä.


Minä hurahdin lopullisesti keltaiseen erään toisen projektin myötä, niin pahasti että maalasin kynnetkin keltaiseksi! Tulin keltaisista kynsistä niin iloiseksi että ne piti oikein ikuistaa kuvaan kukkien kanssa.


Joten tässäpä se nyt sitten on: kesäkäsi!
Onnelliset kädet, kukkia sormissa, auringon väristä lakkaa kynsissä (ja multaa kynsien alla)!




perjantai 22. kesäkuuta 2012

Elämysmatkalle kotiin

 (Tämä postaus on siirretty vanhasta blogista.)

Miehellä on ensi viikolla loma. Emme ole lähdössä mihinkään, emme edes mökille koska meillä ei sellaista ole. Mutta päätimme toteuttaa kokeilun josta olemme jo pitkään haaveilleet. Pystyisikö sitä elämään ilman sähköä?

Lauantai-aamuna käännetään sulakekaapista virta pois ja elellään kuun loppuun saakka yksinkertaisesti. Valaistus hoidetaan kynttilöin ja myrskylyhdyin, ruoka valmistetaan ulkona grillissä ja trangialla. Pyykit ja tiskit pestään käsin. Jääkaappitavarat roudataan kellariin ja pakastin tyhjennetään mummilassa olevaan yhteiseen arkkupakastimeen.

Ei telkkaria eikä tietokonetta.

Ei pleikkaria eikä puhelimia.

Ei ompelukonetta eikä autoa.

Ei herätyskelloa.

Yllämainituista syistä edessä on todennäköisesti myös matka itseemme, sekä toisiimme. Ensimmäinen ei välttämättä ole kovinkaan elämyksellinen, jälkimmäinen taas (toivottavasti) viikon viihteellinen osuus.

Tämä tarkoittaa tietysti myös viikkoa ilman blogia. Mutta ei hätää! Vastuullisena bloggaajana olen ajastanut teille viikollisen kukkakuvia, tunnelmapaloja sekä mukataiteellisia täytepostauksia. Poissaolostani sekä tulossa olevien postausten tyhjänpäiväisyydestä huolimatta kommentoida saa, lomalta palattuani sitten vastailen. Ja kerron sitten myös, että miten kävi. Vietettiinkö romattinen parisuhdeviikko kynttilänvalossa silmiin tuijotellen, vai menikö hermot jo ensimmäisenä päivänä.

Ystäville ja sukulaisille tiedoksi, että aiomme avata puhelimet iltaisin hetkeksi, joten jos on asiaa niin heittäkää tekstarilla tai jättäkää vastaajaan viesti. Tai tulkaa käymään. Tai lähettäkää vaikka kirje!

Nyt painumme juhannuksen viettoon, grillailemaan uuden uutukaisella, toisten ihmisten jätteistä rakennetulla hienolla grillillämme!



Grillin ladontaohje on täältä.


Mittumaari

(Tämä postaus on siirretty vanhasta blogista.)


Maailman kaunein juhannuslaulu löytyy Mörrimöykyn suvi-levyltä:

Saunan piipusta savu nousee
ja lehdosta vastat on taitettu.
Pirtissä piiraat ja lämmin leipä
on pellavaliinalle laitettu.
Juhannuskoivut on portaiden päissä.
Pihlaja seisoo kuin morsian häissä
valkeessa puvussansa
kantaen kukkiansa.

Lähdetkö kanssani kokkorantaan
juhannustulille illalla?
Siellä on hauskaa, kun viulut soivat
ja pistämme tanssiksi sillalla.
Silloin me varromme keskiyötä,
haltioiden ja keijujen työtä,
solmimme seppeleemme,
juhannustaikoja teemme.

***

Ihanaa juhannusta kaikille!




torstai 21. kesäkuuta 2012

Kesäretkikohdevinkki ja hirmu söpöjä eläinkuvia

(Tämä postaus on siirretty vanhasta blogista.)

Nyt se alkoi -miehen kesäloma, ja tietysti samalla myös minun! Viimeisen (lyhennetyn) työpäivän jälkeen hyppäsimme autoon ja huristelimme Kungsbackan kotieläintilalle!

Varoitus: seuraa täyslaidallinen toinen toistaan söpömpiä eläinkuvia!


Aloitetaan heti samantien söpöyden multihuipentumalla, villavalla pikku vasikalla. Ihana!


Vasikoita oli kaksi mutta ei tuo toinen ollut ollenkaan niin söpö. Tytön mielestä se oli koija tai lamma mutta ei ollenkaan lehmä.


Spider pig tykkäsi rapsutuksista vaikka olikin vähän pelottavan näköinen. Keskimmäisen yläkuvan 400-kiloinen jättiläissika ei pienen päivänvarjon kokoista korvaansa lotkauttanut vaan katseli meitä tyynesti varjosta. Näytti kyllä siltä että se olisi saattanut saada sydänkohtauksen jos olisi sijoiltaan liikkunut.


Sympatiat aasintammalle joka nojaili katoksen seinään talon kokoisen vatsansa kanssa -ei ole helppoa olla helteellä paksuna, I know!


Kalkkunahäkin kyljessä oli lappu, jossa luki, että Herra Kluk Kluk on kiukkuinen, mitä punaisempi pää, sitä vihaisempi. Oli se, hyvin punainen. Kalkkuna sanoi TUM ja värisytti höyheniään. Vaikuttavaa.


Vuohet olivat ehkä kivoimpia, ja ainakin äänekkäimpiä. Ja ahneimpia.


Pitkäkarvaiset lehmät loikoilivat kauempana, piti ottaa zoomi käyttöön.


Iso hevonenkin tyytyi pienen juoksunäytöksen jälkeen mutustelemaan kauempaa löytämiään herkkuja. Tosin myöhemmin heppa tuli päiväkävelylle ja pääsimme silitysetäisyydelle.


On se kaupunkilaislapsi. Sanoi noita kärryjä autoiksi.


Kiva päivä, kiva paikka! Suosittelen lämpimästi, varsinkin tämmöisten pienten kanssa. Oli juuri sopivan kokoinen, ei mennyt kiertämiseen koko päivää. Eläimet olivat lähellä ja niitä pääsi syöttämään ja rapsuttamaan. Taukoja varten oli laavuja ja pikku kahvila, ja ihan rauhassa saatiin olla, ei ollut muita lapsiperheitä tungeksimassa. Ehdottomasti tämän ikäiselle parempi kuin iso eläintarha!

Muista kesälomasuunnitelmista kerron huomenissa!




tiistai 19. kesäkuuta 2012

Päiväkävelykuvia

(Tämä postaus on siirretty vanhasta blogista.)

Tänään ei paista aurinko ja väsyttää muutenkin, pinnasängystä putosi yöllä pohja, jonka seurauksena ei nukuttu yöllä eikä päivällä.
Mutta piristetään sateista ilmaa ja nuutunutta oloa viimeviikkoisilla päiväkävelykuvilla.


Asusteet tyylin tekee, vaikka oltaisiinkin ihan vaan omalla kylällä. Kissakassi on Italian tuliainen ja kiiltonahkasandaalit minun vanhat, suoraan kultaiselta 80-luvulta!


Kaikki tarpeellinen mukana: rusinoita, nalle ja talutettava.


Vaarallinen risteys.

Nyt menen keittämään kolmannen kerran teetä. Ensimmäinen kaadettiin syliin, toinen jäähtyi kuppiin. Pitäkää peukkuja että tämän kolmannen saan juoda.




maanantai 18. kesäkuuta 2012

Meille ei sit ikinä vol 2 / We will never...

(Tämä postaus on siirretty vanhasta blogista.)

Jatkan "meille ei sit ikinä..." -postausten sarjaa.


Meille ei sit ikinä osteta mitään pinkkejä juttuja!


Meille ei sit ikinä tule mitään kamalia, räikeän värisiä muovileluja pitkin pihaa!


Me ei sit ikinä ite ostella sille lapselle mitään uusia leluja!

//

Before our baby was born, we had many important rules about the stuff our baby was going to get.
Here's some:
We will never buy any pink stuff!
We will never have those awful, bright coloured toy-things around our garden!
We will never buy any new toys for the baby!

Oh, well... the baby looks very happy, doesn't she!


ColorMe Weekly #25