Tosi hyvä flow

Joskus viime keväänä innostuin Flow-kosmetiikan palashampoosta ja kasvosaippuasta ja lupasin että niistä on tulossa postaus. No, viime kevät ja kesä sitten meni niinkuin meni ja se, niinkuin moni muukin postaus, jäi suunnittelun tasolle. (Oikeasti, nyt voin jo myöntää että olin aivan totaalisen loppuunpalanut. Rikkipuhki. Silloin sitä vähätteli ja ajatus tuntui hoopolta mutta näin jälkikäteen ajateltuna sitähän se varmasti oli. Sikäli mikäli mitään viime kesästä muistan.)

Nojokatapauksessa. Palashampooni vetelee viimeisiään ja piti tilata uusi, joten tässähän on mainio paikka blogata aiheesta kun on uudet kauniit paketitkin valokuvattavaksi. Ja nyt voin jo todeta että Flow-kosmetiikkarakkauteni on pysyvää sorttia eikä enää pelkkää hetken huumaa.

Kaikki lähti oivalluksesta, että varsinkin ihon hoidossa vähemmän on enemmän. Naamani on aina ollut yhtä suurta kuivaa mutta rasvaista sekä näppyläistä ongelmaa. Tai oli, kunnes oivalsin että mitä enemmän monimutkaista ja kilomerinpitkän aineosaluettelon omaavaa kosmetiikkaa iholleni tuuppasin, sitä huonommin se voi. Sen sijaan että olisin hoitanut ihoni luontaisia ominaisuuksia, tein ihostani kosmetiikkariippuvaisen luomalla sille yhä uusia ongelmia. 

Nykyään pesen kasvoni suihkussa käydessäni Flown savi-merilevä kavosaippualla. Kosteutukseen käytän ihan ruokakaupan kookosöljyä, mutta vain jos tuntuu kuivalta, en mitenkään automaattisesti. Nyt pakkasella tuntuu todellakin kuivalta, mutta kesällä ei niinkään joka päivä. Työpäivinä aamulla riittää vesipesu, ehkä kuiviin kohtiin sipaisu öljyä ja päälle Flown meikkipuuteria, ei muuta. Ja tiedättekö mitä! Ennen ihoni oli toivottoman kiiltävä ja rasvainen jo parin tunnin kuluttua meikkaamisesta, nykyään se on ihan tyytyväinen ja tasainen koko päivän. Ja näppylöitäkin on enää vain pari hassua silloin tällöin.

Tosin nyt kun talvi ja pakkanen vihdoin tulivat, huomasin että pelkkä kookosöljy yksinään ei tahdo riittää. Se kun on lopulta aika kevyttä tavaraa (ja juuri siksi niin ihanaa muina vuodenaikoina). Kuivimpia kohtia, ainakin poskien punaisia läikkiä varten tilasin nyt  Flown Hamppu hoitovoidetta. Saa nähdä miten sen kanssa käy!

Vartalon ihonhoidossa pätee sama yksinkertainen linja kuin kasvoillekin: pesuun yhden keskiaikaseuralaisen tekemää suolasaippuaa ja kosteutukseen sitä samaa kookosöljyä mitä naamallekin. Ihanaa, vaikka ei Flowta tällä kertaa.

Viimeiseksi tähän selostukseen näköjään jäivät hiukset, vaikka niistä koko innostus aikanaan alkoikin. Nimittäin rastojen pesuun Flown palashampoo on ihan ylivoimainen! Ennen tukan pesu oli tuskastuttava operaatio mutta nykyään ah niin helppoa. Sen kun vaan hieroo shampoopalalla tasaisesti joka puolelta päänahkaa pötkylöiden välistä, vaahdottaa ja huuhtelee huolella. Tadaa! Ennen käytin toisinaan hoitoaineena ihan etikka-vesiseosta mutta nyt piparmintun tuoksun ja talvipäänahkaa hoitavan nokkosen houkuttelemana tilasin Flown Nokkos-hiushuuhdetta. Niin ja shampoona on tähän asti ollut  Teepuu, mutta tällä kertaa vaihtelun vuoksi päätin kokeilla rasvoittuvien hiusten shampoota. Ei sillä että hiukseni mitenkään erityisen rasvoittuvat olisivat (itse asiassa mitä harvemmin pesee, sitä hitaammin ne rasvoittuvat. Paras tapa hankkia itselleen rasvoittuvat hiukset on pestä niitä päivittäin.), mutta en halua löystyttää rastoja liian kosteuttavalla tai hoitavalla shampoolla.

Ja ei, tämä ei ole sponsoroitu postaus, kaikki tuotteet olen tilannut ihan omalla rahalla. Olen vain niin innoissani koko paketista. Sillä sen lisäksi että nämä oikeasti toimivat, ne ovat myös pienen suomalaisen yrityksen valmistamaa, edullista ja riittoisaa kosmetiikkaa ja kaiken lisäksi luomua. Inci-listassa ei ole yhtään mitään ylimääräistä eikä turhaa pakkausjätettäkään synny kun kaikki mikä suinkin voi on pala-muodossa. Ja lisäksi saan tilattua kaiken kätevästi samasta paikasta ilman sen ihmeempää päänvaivaa. Ihan mahtavaa!

Edit.
Parin viikon käytön jälkeen voin kertoa että kaikki tilaamani uudet jutut toimivat loistavasti. Rasvoittuvien hiusten shampoo oli vielä teepuutakin parempi. Pesun jälkeen hiukset ovat suorastaan narskuvan puhtaat ja hiushuuhde tasapainottaa mukavasti niin ettei päänahka kuitenkaan kuivu liikaa. Ja pötkylät tuoksuvat pesun ja huuhtelun jälkeen ihanasti piparmintulta (jopa niin selkeästi että lapsikin kommentoi ihanaa tuoksua joka oli sama kuin joulun punavalkoisissa karkkikepeissä.). Tuoksu kyllä sitten hälvenee hiusten kuivuessa. Hamppuvoidekin toimii juuri niinkuin sen pitikin. Käytän sitä kasvojen kuivimmissa paikoissa kookosöljyn alla, ihosta tuli taas pehmoinen ja talvikuivuudesta johtunut hilseily katosi! Ystävä kommentoi että ihoni hehkuu, ja se jos mikä on kivaa.

 

Mistä muodostuukaan sähkölasku?

Lupasin nuukuusviikon kunniaksi kiinnittää huomiota sähkönkulutukseen. Tähän mennessä se kulutus ei kyllä ole sämpylöiden leipomisen ynnä muun sellaisen myötä ainakaan vähentynyt...

Aluksi (viime viikolla siis) ajattelin että pidän viikon tietokonelakon sillä tietokoneeni hurisee tuossa pöydällä (tai tässä sylissä) aika turhan monta tuntia päivän aikana. Ja jää yksin hurisemaan kun minä nukahdan tähän sohvalle. Mutta sitten tajusin että joutuisin joka tapauksessa käymään tarkistamassa markkinoihin liittyviä asioita koneelta... eikä aikaakaan kun keksin hyvän tekosyyn bloggaamiselle tälläkin viikolla: onhan nuukuusviikko paljon kivempi ja inspiroivampi kun sitä elävöittää blogissa. No niin, tietokone siis jäi. Tosin olen yrittänyt vähentää turhaa koneella notkumista ja käyttää sen ajan muuhun, esim. käsin ompeluun.

Ihan omasta mielenkiinnosta ajattelin listata kaikki meidän kodin sähkönviejät. Listasta saattaa tulla yllättävän pitkä vaikka olevinaan olemme olleet kauhean säästäväisiä sähkön kulutuksen kanssa.

Tässä tulee.

22 valaisinta (yritämme kovasti että vain ihan tarpeelliset olisivat päällä ja poltamme paljon kynttilöitä)

8 sähköpatteria joista 3 päällä (makuuhuoneissa ja yläkerran työhuoneessa jonka voisi kyllä sammuttaa)

Vessassa lattialämmitys, pesukone (pyörii päivittäin), lisäksi silloin tällöin käytössä hiustenkuivain, partakone, tukkatrimmeri ja epilaattori.

Kylppärissä lattialämmitys (pienellä) ja lämminvesivaraaja.

Keittiössä kattolämmitys ja jääkaappipakastin, päivittäisessä käytössä hella, tiskikone, kahvinkeitin ja teenkeitin. Lisäksi satunnaisessa käytössä mikro, vedenkeitin, leivänpaahdin, sähkövatkain, sauvasekoitin, radio ja vielä harvemmin höyrykeitin, voileipägrilli ja mehustin.

Pölynimuri (liian harvoin), höyrypesuri (tuskin koskaan).

Kannettava tietokone (ihan liikaa) ja lapsen cd-soitin (melkein joka päivä).
Modeemi ja ulkoinen kovalevy.

Itkuhälytin (joka yö), puhelimien laturit (joka päivä ainakin toinen), kameran laturi (aina joskus).

Yläkerrassa Wii oheiskamoineen ja playstation, peli- ja leffakäytössä telkkari, blue ray-soitin (harvemmin kukaan pelaa tai katsoo leffoja kun sohva puuttuu).

Hierova tuoli ja niskahierontalaite (viimeksi eilen).

Ja vintissä on jalkakylpylaite jota en oikeastaan ikinä käytä.
Miehellä akkuporakone ja dremeli, jiirisaha ja kuviosaha, käsisirkkeli ja maaliruisku.
Mun työhuoneessa ompelukone, saumuri, cd-soitin ja silitysrauta.
Makkarissa toinen silitysrauta (käytössä hyvin, hyvin harvoin).

81 sähkölaitetta. Unohdinkohan jotain?(Edit. Kiuas!! Kuinka voin unohtaa kiukaan joka lämpiää usein monta kertaa viikossa?? Viimeisimmän sähkölaskun jälkeen ollaan kyllä pyritty pitäytymään yhdessä kerrassa.)

Tänään noista on käytössä olleet boilerin ja lämmitysten ja jääkaapin lisäksi itkuhälytin, muutama valaisin, kahvinkeitin, teenkeitin, hella, tiskikone, pesukone ja tietokone.

 Nyt pitäisi sitten miettiä miten sitä sähkölaskua oikein pienentäisi.

//
Nuukuusviikon keskiviikkona ollaan syöty aamupalaksi spelttimannapuuroa, lounaaksi eilistä tonnaripastaa rucolan ja vihanneskrassin kera, välipalaksi mansikka-mustikka-smoothieta ja päivälliseksi lihapullia, home made-lohkoperunoita ja salaattia. Nam.

Tänään ei ostettu mitään.

(Edit. 2 Soiko teilläkin nyt päässä on meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri...?)

Nuukuusviikon nokkossämpylät

Nuukuusviikko laittoi minut tutkimusretkelle ruokakaappiimme. Eilen syötiin viimeiset leipäpalat joten tänään leivottiin sämpylöitä. Maustekaapista löytyi kuivattua nokkosta jota olen joskus ostanut (!!!!) markkinoilta ja käyttänyt kerran letuissa jotka oli kyllä oikein herkullisia.

Sämpylöistä tuli niin maukkaita että tässäpä teillekin resepti.

5 dl lämmintä maitoa

yksi tuorehiiva (50 g)

viitisen desiä täysjyvävehnäjauhoja

puolisen desiä kuivattua nokkosta

Liuota hiiva lämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon nokkoset sekä sen verran jauhoja että saat aikaan paksun vellin. Laita lavuaariin kuumaa vettä, kulho veteen, liina päälle ja odota vartti.

parisen ruokalusikallista siirappia

1 tl ruususuolaa

n. 6 dl hiivaleipäjauhoja

puolisen desiä oliiviöljyä

Kun taikina on saanut tekeytyä vartin verran se on kuohkeaa ja kuplivaista. Sekoita joukkoon loraus siirappia sekä suola. Ala sitten sekoittaa taikinaan hiivaleipäjauhoja, ensin puukapustalla ja sitten käsin vaivaten. Lisää joukkoon öljy ennen viimeistä jauhodesiä. Taikina on sopivaa kun se ei enää tartu joka paikkaan. Tässä vaiheessa ei tarvitse kohottaa vaan kumoa taikina suoraan jauhotetulle pöydälle ja vaivaa vielä hetken aikaa että taikinasta tulee kimmoisaa. Jaa taikina n. 20 osaan ja pyörittele sämpylöiksi.

 Sämpylät kannattaa kohottaa esim siten että laittaa lavuaariin kuumaa vettä ja liinalla peitetyn sämpyläpellin lavuaarin päälle. Sämpylät ovat tarpeeksi kohonneita kun ne ovat kauniin pulleita ja pinkeitä.

Voitele kohonneet sämpylät lämpimällä maidolla ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Nokkossämpylöiden lisäksi tänään on syöty lounaaksi toissapäivältä jäänyttä riisiä pakastevihanneksilla ja tomaattimurskalla höystettynä (löysin pakkasesta tomaattimurskakuutioita) paistetun kananmunan, rucolan ja herneenversojen kera. Päivälliseksi mies taikoi spagettia ja tonnikalatomaattikastiketta jonka mausteeksi hän pilkkoi jääkaapista löytyneitä jalopenoja. Jälkkäriksi viikonlopulta jäänyttä mustikkapiirakkaa. Nam!

//

Sports tracker näytti tänään sauvakävelylenkin pituudeksi 4,2 km, aikaa meni kaupassa piipahtamisineen nelisenkymmentä minuuttia. Kaupasta mukaan tarttui kissanruokasäkki. Juusto on nyt loppu, voiko ensi viikkoon selvitä ilman juustoa?

Mystinen kevätinnostus ja muuta kummaa

Tällä viikolla vietetään nuukuusviikkoa. (Annikin viettää.) Ja me. Talvella ei oikein voi pitää sähkötöntä viikkoa mutta yritämme kuitenkin elää mahdollisimman nuukasti. Tarkoitus on ainakin yrittää pitää ruokaostokset minimissä ja laittaa ruokaa pakastimen ja kuivakaapin antimista, sekä kiinnittää huomiota (entistä enemmän) sähkönkulutukseen.

Lupaan raportoida millaisia innovatiivisia ruokia keksimme (tänään syötiin eilistä makaroonilaatikkoa) ja ihan omaksi iloksi aion listata mitä nuukailusta huolimatta tulee ostettua. Tänään on ostettu 3 tölkkiä maitoa. Huomenna on pakko ostaa ainakin kissanruokaa ja vaippoja.

Otin muutaman kuvan lapsen huoneesta kun siellä kerrankin on oli suht siistiä.

Nuukuusviikon lisäksi täällä on jatkettu viimeviikolla hyväksi havaitulla teemalla, mystinen kevätinnostus jatkuu. Mies sai jostain tarmonpuuskan (minä seurasin perässä kun en laiskotellakaan kehdannut) ja hyökkäsimme vinttiin. Hirvittävä määrä tavaraa on käyty läpi ja järjestetty, kaatopaikkakuorma odottaa viejäänsä. Jee! Ja tänään siivosin ja kuurasin ja tuuletin meidän makkarin ja vaihdoin lakanatkin!

Lapsi on kauhean kiinnostunut sanoista ja kyselee koko ajan mitä missäkin lukee, siksi nimilaput.

Ja kuulkaapa tätä: Kaiken pinterestissä toilailun innoittamana tartuin pitkästä aikaa neulaan ja silkkilankaan ja huolittelin miehen keskiaikahupun helman! Seuraavaksi voisin vaikka vihdoin huolitella omat säärikääreet jotka on jo alkaneet uhkaavasti rispaantua. Myös peploksen reuna odottaa viimeistelyä... ompelu on taas kivaa!

Me leikitään lukemista. Minä kysyn "mitä tässä lukee?" ja lapsi vastaa "kello" ja on valtavan riemuissaan koska "osaa lukea".

Sitten menin ja ostin laihdutuslehden! Olen sitä nyt tavannut kannesta kanteen ja yrittänyt sisäistää jotain olennaista. Eilen otin kävelylle kävelysauvat mukaan (perheen ja koiran kanssa rauhallisesti) ja tänään käytiin naapurin kanssa reippailemassa niin että tuli oikein kunnon hiki. Joku taika niissä sauvoissa on, pitkästä aikaa on ihanaa liikkua ja jopa pieni hinku päästä pian uudestaan! Jee!

Lunniperspektiivi.

Mitään vallankumouksellista laihdutuskuuria en aio laihdutuslehdestä huolimatta lanseerata, vaan jatkan baby step-linjalla. Ja ihan hyvä pohja minulla jo on vaikka innostus onkin tässä välissä ehtinyt hyytyä. Töissä taukoeväät ovat pysyneet suht terveellisinä (ongelma onkin se mitä mussutan taukojen välillä...), vettä muistan edelleen juoda ja salaattia syödä ja kävelylenkeillä ollaan perheen kanssa käyty (Kiitos ihanien kenkien! Voiko kenkiä rakastaa? Näitä voi!). Vitamiinitkin olen muistanut (useinmiten) ottaa ja saanut rukattua nukkumiskuviotakin terveellisempään suuntaan (vaikka parantamisen varaa toki vielä on). Ainoa mikä on jäänyt on iltaisin öisin jumppaaminen, mutta tilalle on tullut pari tuntia lisää unta. 

Nämä ei lihota.

Tällä hetkellä työn alla on aamupalan syömisen ja säännöllisen ateriarytmin opettelu.

Seuraava baby step voisi olla vaikkapa ruokakaappien terveellistyttäminen laihdutuslehden ohjeilla (vaihdetaan vaalea pasta täysjyvään yms jne).

 Heti kun iltaisin on valoisaa alan mennä pyörällä töihin.

Vaakaan pitäisi vaihtaa patterit ja uskaltaa astua sille. On vaikea motivoitua laihdutukseen kun ei näe tuloksia. Mutta laihduttava on - viime kesän vaatteet ei mahdu päälle. 

Syksyllä täytän 30 ja silloin aion olla taas timmi!

Perusasioiden äärellä

Ruoka, rakkaus ja lämpö. En muista miten lukion psykan tunneilla päntätty Maslow'n (?) tarvehierarkia oikeasti meni mutta tässä on minun versioni. Mäntylän tarvehierarkia. 

Vaikka meillä ei ole paljonkaan rahaa millä mällätä, meillä on noita kolmea. Tosin ensimmäisen ja viimeisen kanssa on välillä oltu hakoteilla, ne vaativat opettelua. Onneksi keskimmäistä löytyy riittämiin vaikka tietysti työtä sekin vaatii.

Lämmön tuottamisen kanssa on ollut opiskelemista. Mutta kun meillä kerran on kaksi toimivaa takkaa niin pattereita ei kurillaankaan laiteta päälle! (Paitsi lapsen huoneessa ja vessassa ja kylppärissä...) Kuinka hienoa olisi jos voisi ja osaisi ja pystyisi olla olematta riippuvainen sähköstä! Siis ihan kokonaan...

Olen kasvanut näiden takkojen kanssa ja kun muutimme tänne kuvittelin että niiden lämmittäminen kävisi minulta vaikka vasemmalla kädellä. No ei käynyt. Eikä syttynyt. Ja kämppä täynnä savua, vaikka kuinka monta kertaa. Viime päivinä olen opetellut tekemään tulet ihan väärin päin, päältä päin. Ja sehän toimii vaikka ei mitenkään uskoisi.

Ruokapuolen kanssakin on ollut menestystä viime päivinä, kun teimme uuden version taannoin epäonnistuneesta kesäkurpitsalasagnesta. Joka toiseen kerrokseen laitettiin kesäkurpitsan tilalta tavallisia lasagnelevyjä, mozzarellakimpaleet korvattiin ihan tavallisella lasagnen juustokastikkeella ja punajuuret oli tällä kertaa etikkaisia. Ja reilusti auraa jauhelihakastikkeen sekaan niinkun viimeksikin. Tällä kertaa se oli täydellistä! Sekä kesäkurpitsa että punajuuret oli omasta pihasta ja lautasen reunalle vielä oman pihan etikkakurkkuja. Joihin btw laitoin piparjuurta enemmän kuin mikään laki sallii ja niistä tuli sairaan hyviä! Nam!

Ps. Tänään uhmasimme kylmää ja kävimme lumisessa metsässä kävelemässä. Löydettiin pupun jäljet, koiran jäljet, oravan jäljet, kissan jäljet, polkupyörän jäljet, toooosi ison sedän jäljet ja vielä bonuksena kotimatkalla omat jäljet. Ihan mahtavaa!

Järjettömät banaanit ja muita surullisia asioita

Ensin tyrmistyin Marjaanan linkkaamista banaaneista. Luin jutun monta kertaa ja yritin löytää jotain merkkiä siitä että se on vitsi. Joko minulla on tosi huono huumorintaju ja en vaan tajuu, tai sitten oikeasti jossain päin Itävaltaa on ihminen -ei vaan joukko ihmisiä joiden mielestä oli loistava bisnesidea kuoria banaanit, pakata ne muoviin ja laittaa myyntiin. (!!!)

Sitten, taisi olla samana päivänä, törmäsin facebookin seinällä ruotsalaiseen kouluruokailuun. Ehkä tekin törmäsitte siihen. Ruotsissa nimittäin eräs koulun keittäjä laittoi liian hyvää ruokaa oppilaille. Budjetti oli sama kuin muillakin kouluilla, mutta tämä anarkistinen keittäjä ei totellut annettuja ohjeita vaan kehitti ja toteutti itse paremman -herkullisemman ja terveellisemmän ruokalistan. Sen sijaan että fiksut ruotsalaiset olisivat riemusta kiljuen tehneet tästä innovatiivisestä keittäjästä vaikkapa koko kouluruokasysteemin suunnittelijan tai edes pyytäneet saada ottaa mallia muiden koulujen ruokalistoja varten, nämä järjen riemuvoitot käskivät keittäjää lopettamaan moisen touhun koska se on epäreilua muiden koulujen oppilaita kohtaan jotka saavat paljon huonompaa ruokaa.

Sitten luin EU:n kalastuspolitiikasta ja tavasta tukea kalastusyrittäjiä silloin kun kalan hinta on alhainen.

....

EI VOI OLLA MAHDOLLISTA!

Ja nämä on vain viime päivinä kiehuntaa aiheuttaneita otsikoita. On näitä muitakin. Kerskakulutuksen ja tekniikan nopean kehittymisen aiheuttamat jätevuoret. (Kolme tai viisi vuotta vanha tietokone kaatopaikalle vaan ja uusi, parempi tilalle.) Sisäilmaltaan pilaantuneissa kouluissa ja päiväkodeissa aikaansa viettävät lapset. (Päättäjien on helppo olla ajattelematta asiaa jos he itse eivät saa oireita.) Kauppojen ruokahävikki. (Aihe josta ei saa puhua vaikka haluaisikin.) Lisämyynti. (Minuakin koulussa opetettiin luomaan asiakkaalle sellaisiakin ostotarpeita joita hän ei tiennyt olevankaan.) Meidän kylältä poistunut kierrätyspiste. (Lähin on nyt monen kilometrin päässä ja sekin itse asiassa remontin takia pois käytöstä. Sopii miettiä lähteekö bussilla tai pyörällä liikkuvat kyläläiset enää viemään pahveja tai lasipurkkeja keräykseen.) 

Jne.

(Huokaus. Tässä välissä voisi ottaa vaikka pienet itkupotkuraivarit mutta siitä ei olisi iloa kenellekään.)

Miten on mahdollista että maailmassa jossa kaikki periaatteessa tietävät että näin ei voi jatkua koska se johtaa väistämättä tuhoon, silti ihan jatkuvasti syntyy päätöksiä jotka muuttavat tilannetta huonompaan suuntaan? No tiedetäänhän me miten se on mahdollista. Raha ratkaisee. Vaikka aikomukset olisikin ihan hyvät, viime kädessä jokainen yrittäjä/päättäjä/muu budjetin pyörittäjä tekee ratkaisunsa siten että siihen menee vähiten rahaa tai se tuottaa eniten, melkeimpä keinolla millä hyvänsä. Ja kun on kyse rahasta ei millään muulla lopulta ole mitään väliä.

Sitä minä vaan mietin että kuinka kauan kestää ennen kuin tarpeeksi moni tajuaa ettei meillä oikeastaan ole enää varaa elää näin?

Muinaispipo goes hippihattu

On mennyt monta päivää bloggaamatta ilman että olen edes tajunnut sitä tai potenut huonoa omaatuntoa virtuaalihiljaisuudesta. Virkistävää! Välillä on ihan hyvä olla vähän hiljempää. En myöskään ole paljon ehtinyt valokuvata joten saatte ihastella toinen toistaan upeampia miehen ottamia kuvia minusta.

Syytän pipoa. Kaikesta.

Ei muuten kovin usein tapahdu sitä että mies ihan oma-aloitteisesti kaivaa esille kameran ja ottaa vaimosta kuvan. Ehkä tässä muinaiskäsitöiden värkkäämisessä on hänenkin mielestä jotain herkistävää.

Viime yönä pipo tuli valmiiksi! Tekniikkana neulakinnas, työväline kinnasneula. Mutta mikä on verbi? Äiti kinnastaa? Neulaa? On ihana? 

(Pakko muuten vähän tuulettaa: Elämäni ensimmäinen neulakinnas-mikään! En olisi ikinä uskonut että tälläiseenkin pystyn!! Jee!)

Pipon malli ei ehkä ole kovin keskiaikainen, mutta aikakautista tai ei, tukan pitää mahtua mukaan. Olen ihan varma että hahmoni (jonka nimeä en vielä paljasta, hah!) tulee olemaan niin neuvokas ja anarkistinen ettei kangistuisi vallalla oleviin muotivirtauksiin jos se tarkoittaisi liian pienessä pipossa kärvistelyä.

Ehkäpä hän onkin jonkun sortin noita-akka, menninkäistukkainen kasveillaparantaja jonka kuontalossa asuu kukkasia, sisiliskoja ja metsänkeijuja... pitäähän niille olla pipossa tilaa!

Tuohon tulee muuten vielä reunaan lautanauha. Mies lupasi tehdä. Ihana! Pitää vaan tilata lisää oikeaoppista lankaa. Pipoon käyttämäni kerä on 100% kasvivärjättyä villaa jonka ostin Tuusulasta, se tarvitsee rinnalleen jotain vähintäänkin yhtä hienoa.

//

Muutkin keskiaikakäsityöt etenee samaa tahtia kun joulukuun alku lähestyy. Miehen tunikan kaava on piirretty ja odottaa leikkaamista. Oman huppuni malli on suunniteltu, leikattu lakanasta, nuppineulotettu ja sovitettu. Enää puuttuu rohkeus ottaa ne varsinaiset kankaat esiin ja alkaa saksia.

 

///

Muihin aiheisiin. Tämä on ollut käänteentekevä viikko. 

Havahduin tutkailemaan poliittista kantaani kunnallisvaaliehdokasta etsiessä. Olen aina kuvitellut olevani vihreä mutta vaalikone heittikin kymmeneksi parhaiten sopivaksi pelkkää vasemmistoliittoa. Ensimmäinen vihreä tuli vasta jossain kaaaaaukana ja ennen sitä ehti olla yksi persukin vaikka en ymmärräkään miten se voi olla mahdollista. Toisaalta vasemmalle kenottaminen ei ole mikään yllätys.

Olen myös pohtinut mikä minusta tulee isona. Alkaa vahvasti tuntua siltä että minusta saattaa sittenkin tulla jonkun sortin puutarhaihminen. Viherrakentaja. Kasvien istuttaja. Ehkä jonain päivänä jopa suunnittelija? Johan minulla on koulutus alalle joten sikäli ihan hyvällä pohjalla tämä haave. Ja yksi ovi yhteen suuntaan saattoi raottua ihan pikkuisen! Pitäkää peukkuja.

Käänteentekevää on myös se että syksy ja kylmä on nyt virallisesti tullut. Mies rakensi takan viereen polttopuutelineen, minä aloin huone kerrallaan imuroida, pestä lattioita ja peittää niitä räsymatoilla. Ennen emme olleet räsymattoihmisiä. Kuuluimme kauniisti sijoiteltujen sisustuselementtimattojen puolueeseen. Tämä talo on tehnyt meistä räsymattokansaa. Ja villasukkakansaa.

Muutos tapahtuu vaivihkaa. Missä ja millainen olen ensi vuonna? Kymmenen vuoden päästä? Huomenna?

////

Tänään on treffipäivä. Idea on pöllitty Periaatteen Naiselta, kiitos! Tiivistettynä näin: Noin kerran kuussa on treffit jotka järjestetään vuoron perään toiselle yllätyksenä. Loistavaa! Ensimmäiset treffit järjestää mies, jännityksellä odotan! Haastetta tosin tuo se, että tilin saldo on 10 €, meillä yhteensä. (Onneksi maanantaina tulee taas rahaa, älä huoli äiti!) Toisaalta, lapsi lähtee kummilaan yökylään joten oli budjetti mikä hyvänsä ilta kuulostaa lupaavalta.

Viettäkää tekin ihana lauantai! Kyseenalaistakaa. Antakaa pusu puolisolle jos sellainen on. Menkää ulos, siellä paistaa aurinko hei!

Liian herkkä politiikkaan

Eräs tuttava kysyi minua ohimennen mukaan kunnallispolitiikkaan. Kyseessä oli luultavasti ihan vaan smalltalkkina heitetty läppä mutta se sai minut pohtimaan, miksi ajatus minusta politiikassa tuntuu niin absurdilta.

Olisin ihan surkea poliitikko. Olen tosi huono seuraamaan mitään yhteiskunnallisia asioita ja jossain vaiheessa, todennäköisesti aika pian, tietämättömyyteni paljastuisi. Sen lisäksi suhtautumiseni maailmaan on sinisilmäinen ja naivi. Saisin budjettikeskustelussa itkuraivarin kun en voi vaan käsittää miten on mahdollista että resurssipulan takia esim. lastensuojelun tila on mikä on mutta kunnan kassasta riittää rahaa tilapalvelujohtajan palkankorotukseen. Noin niinkun esimerkkinä.

Sisäinen ekohippini ehkä haluaisikin pelastaa maailman ja onhan minulla paljon tulikivenkatkuisia mielipiteitä esimerkiksi kerskakulutuksesta, kauppojen ruokahävikistä, sosiaalihuollon unohtamista lapsista, ihmisten välinpitämättömyydestä ja siitä että meidän kylältä poistettiin kierrätyspiste. En vaan usko että alahuuli väpättäen argumentoitu "niiiiii MUTKU" riittäisi viemään asioita eteenpäin.

Kotiäitinä minun ehkä kuvittelisi olevan hyvä ehdokas taistelemaan meidän kotona olevien oikeuksien puolesta mutta olisin aika huono siinäkin. Olen nimittäin melko tyytyväinen ja koen olevani etuoikeutettu kun voin tällä tavalla olla lapsen kanssa kotosalla. Toki rahat ovat vähissä ja se nyt tuntuu kohtuuttomalta että hoitoraha on pienempi kuin työttömyyskorvaus, mutta onhan tämä oma valintani olla kotona. Oma valintani on myös että käyn vähäsen töissä että pärjäämme. 

Keskitynkin paljon mielummin tähän omaan pieneen piiriini, pallottelemaan poliittisia kysymyksiä joita tässä kahden hallitsijan perhediktatuurissa tulee vastaan. Jos joutuisin oikeasti paneutumaan kysymyksiin lastensuojelusta, vanhustenhoidosta, taantumasta tai muista vaikeista aiheista, lamaantuisin ahdistukseeni enkä pystyisi enää mihinkään. Olen liian herkkä poliitikoksi.

On helppoa tuudittaudua siihen uskoon, että kun yritän itse parhaani, yritän olla hyvä muille ja olla kuormittamatta ympäristöä ja kuluttamatta maapallon resursseja, kannan riittävän suuren korren kekoon ja se riittää. Samalla olen erittäin kiitollinen siitä että toiset, minua viisaammat ihmiset kantavat sitten enemmän niitä korsia. Minä voin keskittyä ottamaan lähikuvia sienistä.

Magical fairytale forest

We visited an arboretum yesterday. I'm sure all of you understand that it's impossible for me to walk through an arboretum without taking a million pictures. So, here's some of them.

Entering the forest. It is such a magical place! My husband allways laughs at me when I stop and take in the green, just fuel myself with fresh forest air. There is just something about certain types of forest.

The old trees in Mustila are huge, makes you want to look up all the time. These trees are so magnificent they  have some kind of power in them. Just walking amongst them makes one feel a bit stronger.

It's a good thing this tree says "Hug me", so I could do that without looking all crazy. It would have needed ten mes to reach around it, though. (You can see the crazy tree-hugging-picture here.)

Nature is just amazing, isn't it! (Of course, this being an arboretum, nature has had a little help from some very skilled horticulturalists.)

Had to take some macro shots too. I'm slowly becoming a macro fanatic, it's just so cool to be able to create something different than what you can see with naked eye. There is no bokeh in real life but I can make one appear with my camera, that is just so exiting!

Here's some self-made polka dot orbs, for I had no luck with them this time. (Well, there is one orb in the image above...)

Bye bye, magical fairytale forest!

//

And here's a bonus:

You know how water sometimes gathers on the roof of a tent. My husband just couldn't resist the temptation to go poke a bit, and I couldn't resist taking a picture. I used the paparazzi-mode, aka sport-setting with multi shot action. This is not a very artistic series of images, but how cool doest that water look!

Have a good week, folks! Go take some pictures!

Linking up with ColorMe Weekly #37...

 ...and Macro Monday!