torstai 27. helmikuuta 2014

Pikkujuttuja ja isoja pullia


Merkillinen viikko. Täynnä pieniä ihania hetkiä joista ei kuitenkaan ihan blogipostaukseksi asti riittäisi. No, sämpylöistä riitti just ja just. Jos minulla olisi Instagram-tili se olisi ollut ahkerassa käytössä. 

Olen muistanut ottaa taas rautatipat (kiitos äiti kun muistutit!)  ja olen jopa jaksanut tehdä asioita! Niinkun nyt vaikka täyttää töihin ne äitiyslomapaperit (komeasti myöhässä). Ja soitin kelaan että mitä ihmeen ilmoituksia mun pitää tehdä ja mihin, ja siellä oli tosi ystävällinen ja kärsivällinen asiakaspalvelija joka juurta jaksain selosti kaikki ilmoitukset ja niiden täyttämiset. Kerrankin niin, erinomaisen hyvää palvelua kelasta!

En osaa päättää haluanko pakkauksen pakkauksena vai rahoina.

Tulostin sen hoitolaukun kaavat. Ja keskiaikaseuran jäsenyyspaperit. (Nyt ne pitäisi vielä täyttää ja postittaa...)

Oli neuvola, paino oli jopa pudonnut 300 grammaa kolmen viikon takaisesta, hurraa!

Kävin uimassa! Mun uudet uikkarit on ihan mahtavat! En ymmärrä miten on edes mahdollista että uikkarit päällä tuntee itsensä sieväksi mutta niin vain kävi.

Sain vihdoin oman Doomoo Buddyn (Huutiksesta! En ikuna maksaisi tyynystä kahdeksaakymppiä!!) ja nukkuminen ei satu enää ihan niin paljoa.

Sain fb-kirppiksen kautta hommattua vauvalle käsittämättömän halvalla ison kasan juuri niitä kestovaippoja joita meillä ei neidin pikkuvauva-aikana ollut kuin yksi ja silloin vannoin että jos joskus vielä on vauva niin sille sitten pelkästään näitä. Hurraa! 

Käytiin lapsen kanssa metsäretkellä. Kerättiin käpyjä, läiskyteltiin purossa ja ritisytettiin jäätä saappaiden alla.

Ja leivottiin pullaa! Pullien kuvan julkaisin facebookissa ja se keräsi melkein yhtä paljon tykkäyksiä kuin profiilikuvani silloin kun sen vaihdoin. Ihmiset tykkää pullasta.

Pullavuori

Olen ihan varma että korvapuustit ovat marttojen ja anoppien salajuoni jolla testataan onko naisesta mihinkään. Miksi ne pitää tehdä niin vaikeasti? Eikö olisi paljon loogisempaa leikata niistä kääretorttutyyppisiä viipaleita ja paistaa ne sen sijaan että pitää kieli keskellä suuta taiteilla jotain korvia joille sitten kaikki mies voi nauraa koska ne on baskerin kokoisia eikä niitä erota kolmevuotiaan muotoilemista??


tiistai 25. helmikuuta 2014

Mukavia sämpylöitä


Ettei kaikki puhe lapsesta olisi vaan pelkkää uhmavalitusta, täytyy joskus paljastaa niitä mukaviakin hetkiä. Tänään leivottiin sämpylöitä.


En pysy ollenkaan perässä miten iso tyttö tuo jo on!



Älä siä, ku MIÄ leivon, ota siä vaan niit valokuvii!


Piti tulla vihreitä sämpylöitä mutta ei niistä tullut vaikka kuinka paljon laitettiin pinaattia. Tuli pieniä ja kovia kun vehnäjauhot loppui kesken ja piti laittaa vähän kaikkea. 


Mut hyviä!


maanantai 24. helmikuuta 2014

Sydäntalvenjuhla


Aikamatkalta palattu taas, hyvää teki viikonloppu ystävien seurassa. Lapsi oli tällä kertaa mummilassa vaikka olisi kovasti tahtonut mukaan, monta kertaa kysyi oliko meillä kivaa keskiajalla vaikka hän ei ollut mukana. Olihan meillä kivaa. (Ja tottakai kerrottiin miten kovasti meillä oli ikävä! Hänellä ei kuulemma ollut, yhtään.)

Kotimatkalla meinasi kyynel pyrkiä silmäkulmaan. Yhden aikakauden loppu? Ainakin viimeinen keskiaikatapahtuma ennen vauvaa. Joo, ne hormoonit taas.

Kuvia.

Olen tehnyt miehelle neulakinnasparia nyt vuoden. Ensi talveksi?

Se on lusikka.

Takaraivo.

Taas sitä mestausta. Eikun matsausta.

Oli tunteikas viikonloppu muutenkin...

AoA:t eli Award of Armsit meille molemmille.

Calligraphy and illumination made by this amazing Lady!

Calligraphy and illumination made by Mistress Kerttu Katariinantytär Roisko!

Me oltais nyt niinku Lady ja Lord. Eli herra ja rouva suomeks mutta kuulostaa kyllä paljon kivemmalta toi lady vai mitä!


perjantai 21. helmikuuta 2014

Case hoitolaukku


Jostain syystä olen onnistunut kehittämään itselleni valtavan pakkomielteen aiheesta vauvan hoitolaukku. Olen vakuuttunut, että kunhan saan itselleni sen täydellisen hoitolaukun, selviän vauvavuodesta edes jollain tavalla hengissä. (Ja muuten en.)

(Oli meillä viimeksikin hoitolaukku mutta se oli huono ja meni rikki.)

Mielestäni en vaadi laukulta mahdottomia. Sen pitää vain
- olla tarpeeksi suuri, kuten Maija Poppasella, ja siinä pitää olla tarpeeksi taskuja joihin koko elämän voi organisoida.
- olla kivan näköinen, muistuttaa tavallista olkalaukkua sekä kelvata ulkoasunsa puolesta tarvittaessa myös miehelle.
- Siinä pitää olla kaksi vetoketjulla suljettavaa osastoa, toinen vauvan jutuille ja toinen kaikelle sille tavaralle joka nyt kulkee käsilaukussani.
- Siinä pitää olla säädettävä kantohihna että voin kantaa sitä olalla, sekä vaunuihinkiinnittämislenksut että voin laittaa sen vaunuihin kiinni sitten kun en jaksa enää kantaa sitä olalla.
- Siinä pitää olla lukittava tasku rauhoittaville................. no ei, mutta sen pitää kuiskia minulle kannustavia iskulauseita kuten keep calm and carry on sekä you are amazing.

Olen melkein löytänyt sen jo monta kertaa, mutta joka kerralla vastaan on tullut jokin ylitsepääsemätön ongelma. Ai miten niin muka teen tästä vaikeaa??

Sitten, jossakin hormoonihuuruisessa mielenhäiriössä tilasin nämä:

Kankaat, vetskarit ja langat Myllymuksuilta ja metallikilkkeet Shelbystä.

Niistä pitäisi syntyä se täydellinen hoitolaukku jonka mies on hellästi ironisesti nimennyt laukuksi naisille jotka kulkevat omia polkujaan.

Ja jos se ei onnistu niin sitten tilaan tämän. Ai miten niin 189,95 euroa hoitolaukusta on liikaa???

***

Viikonlopuksi reissataan taas keskiajalle! Joten mukavaa viikonloppua ja nähdään sunnuntaina!


maanantai 17. helmikuuta 2014

Sänkyhommia


Noni, hämäsin. Ja nyt joudutte pettymään koska jaarittelen vaan tylsästä pölyallergikon siivousvinkit-aiheesta vaikka kiinnostavampiakin sänkyhommia tietysti olisi. Koska ostin Anttilan alesta uudet keväiset lakanat niin oli olevinaan hyvä syy kuvata sänkyä. Ja koska ystävä kysyi linkkejä mistä siivousvinkkejä olen kaivanut.

Meidän sängyssä on nyt pääsiäinen!

Mutta siis, nukkumispaikka on aika olennainen osa pölyallergiaa ja mekin aloitettiin siivousprojekti makuuhuoneesta. Otettiin verhot pois, vähennettiin tavaraa, vietiin kankainen taulu pois, pyyhittiin ja siivottiin ja puunattiin. Vähän se auttoikin mutta ihmettelin kun ei oikeastaan kovinkaan paljon. Minäkin olin edelleen ihan tukossa aamulla kun sieltä makkarista heräsin vaikka en perheen pahin allergikko olekaan.


Sitten luin tämän kuvottavan jutun. Vähämpä tiesin, kannattaa lukea. (Huom! Kannattaa myös lukea tämän postauksen edit.-osuus..)

Artikkelin ällöttävyydellä hekumoivan sävyn tarkoituksena on varmaankin, että ostaisin heti uuden sängyn peittoineen, tyynyineen tuolta Unikulmasta, mutta empä ostanutkaan. Runkopatja ja petari pääsivät ohjeen mukaan 80-asteiseen saunaan, ne imuroitiin huolella ja runkopatja suojattiin muotoonommellulla puuvillalakanalla. Runkopatjan suojaksi olisi olemassa myös hard core allergikko-suojuksia jotka estävät kaiken mahdollisen imeytymisen patjaan/leviämisen patjasta eivätkä kerää pölyä, mutta ne ovat niin järkyttävän kalliita että jäi ostamatta. Suoja petauspatjan päällä hoitanee hommansa ja runkopatjasta puuvillalakana on helppo irrottaa, pestä ja pöllyttää. Ja se kerää vähemmän pölyä kuin joustofrotee joka siinä aikaisemmin oli.

Uudet allergiaystävälliset peitot, tyynyt sekä petarinsuojan tilasin Hobby Hallista vuodenvaihteessa ja ne ovat Koodi-merkkiset. Ja ihanat! Sänky on niin kuohkea ja raikas että tuntuu kuin hotellissa nukkuisi!

Petarin ja tyynyjen päällä olevat suojat ehkäisevät pölypunkkien pesiytymistä tyynyihin ja petauspatjaan ja ne on helppo pestä kuudessakympissä, ainakin helpompi kuin koko tyynyt ja petari.

Marttojen sängynsiivousohjeissa pölypunkkihysteerikkoa rauhoitellaan ja inha-ölliäisten nujertaminenkin kuvataan vähän helpommaksi, mutta perusperiaate on sama. Tapa örmyt saunalla tai pakkasella, vaihda vuodevaatteet tarpeeksi usein, pese välillä myös peitot ja tyynyt. Älä petaa sänkyä (ainakaan heti aamulla) vaan anna sängyn tuulettua ja kosteuden haihtua rauhassa. Muista tuulettaa myös makkaria.


Samat vinkit englanniksi vielä täällä, jos ei tullut jo selväksi.

Lisää taistelustani pölyä vastaan täällä.

Tänään hyökkäsin lapsen huoneeseen jossa on ihan liikaa tavaraa ja hirveästi pölyä hyvin vaikeasti siivottavissa paikoissa. Huomenna pitää vielä jatkaa ja yrittää saada tavarapaljouteen jotain tolkkua. Vielä olisi ainakin yksi koneellinen pehmoleluja pestävänä, johan niitä kolme koneellista roikkuu tuolla narulla...

Edit. 


Hannelen kommentin innoittamana rupesin googlettamaan lisää, ja olen hämmentynyt. Yhtä paljon kuin pölypunkintappo-ohjeita, löytyy myös artikkeleita ja keskusteluja siitä ettei pölypunkkeja enää Suomessa olisikaan. Ollenkaan? Toisaalla sitten taas sanotaan että niitä ei ole keskuslämmitteisissä kuivailmaisissa kaupunkiasunnoissa joissa lähes kaikki tekstiilit ovat keinokuitua. Mutta vanhoissa taloissa kuitenkin saattaisi olla... Toisaalla taas sanotaan että koko pölypunkkien sukupuuttoonkuolemisjuttu olisi ollut aprillipila.

Ehkä uskon tätä Duodecim terveyskirjaston artikkelia jossa sanotaan että "Pölypunkkeja on ratkaisevasti runsaammin maissa, joissa on kosteampi ja lämpimämpi ilmasto kuin meillä." Merkittävin tietolähteeni tässä pölypunkkiasiassa onkin ollut pinterestin kautta löytyneet jutut, jotka varmaankin pätevät paremmin niissä maissa missä ne on kirjoitettu, niissä lämpimissä ja kosteissa maissa. Samaisessa Duodecimin artikkelissa sanotaan, että vaikka punkkeja olisikin, ei niiden määrän vähentäminen ratkaisevasti vähennä allergiaoireita. Eli meidän perheen tapauksessa huomattavasti parempi olo johtunee muuten vain paremmasta pölyn siivouksesta, raikkaudesta sekä vähemmän pölyä keräävistä materiaaleista. Oli miten oli, tärkeintä on se että olo on nyt parempi.

Mitä me tästä opimme? Vähemmän hysteriaa ja enemmän lähdekritiikkiä, Magdaleena hyvä.

Nyt rajaan lähdekritiikkini siihen, että on huomattavan huojentava ajatus ettei niitä öttiäisiä olisikaan, ainakaan miljoonia, meidän sängyssämme. Ja jatkan pölyn siivoamista edelleen koska selkeästi jotain olen tehnyt oikeinkin. Enkä ahdistu enää ihan niin paljon siitä että kaikki vaiva pitäisi nähdä orjallisesti viikon välein uudestaan ja uudestaan.

Pakko muuten vielä huomauttaa, että samoissa keskusteluissa vilisi hyvin kärkkäitä mielipiteitä siitä, miten pölyallergiat ovat vain ja ainoastaan tulosta liian hyvästä hygieniasta. Voin sanoa että ainakaan meidän tapauksessamme niin ei ollut, hyvin paksun pölyn ja kaikenlaisen muun saastan ympäröimänä on mies tuon allergiansa kehittänyt. (Joka on siis lääkärin diagnosoima huonepölyallergia.) Aikaisemmin perustelin laiskaa siivoamistani juurikin tuolla "ylenmääräinen hygienia on pahasta"-argumentilla sekä lapsen vahvan vastustuskyvyn kehittämisellä, kunnes mies oli niin sairas että oli pakko kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Ahkera siivoaminen auttoi, ja nyt kun olin pidemmän aikaa huonokuntoinen ja väsynyt ja mieskin uuvuksissa eikä jaksettu oikein siivota, niin mies oli heti huomattavasti kipeämpi. Jospa nyt alkaisi taas pikkuhiljaa helpottaa.



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ravintolapäivänä Satakielessä


Päästiimpäs mekin viettämään ravintolapäivää!


Satakielen talon ihana emäntä oli taas kerran laittanut pöydän koreaksi ja kattilat porisemaan.





Pääruokaa sulatellessa oli hyvää aikaa räpsiä taas muutama kuva talon satumaisesta sisustuksesta.
 




Lisää kuvia Satakielen sisustuksesta tässä vuoden takaisessa postauksessa.



Humputtelemassa kertakaikkiaan!


Melkein puolille päivin nukkumista, aamupala sänkyyn, pitkä suihku, uudet vaatteet, korkkarit, vähän silmämeikkiä...


Lapsi mummilassa, hyvää ruokaa, lasi (alkoholitonta) valkkaria...



Pubin irkkuilta, kaakaota kermavaahdolla, ihan parhaassa seurassa...




...ja Greenrose Faire!






Tällä reseptillä on Magdaleenakin taas elävien kirjoissa!



torstai 13. helmikuuta 2014

Kitinää, terapiaompelua ja iloisia asioita


Onnistuin pudottamaan itseni umpsukkeliin aallonpohjaan. Ajattelin että sairasloman alku helpottaisi oloa mutta vielä mitä! Tunnen itseni säälittäväksi marisijaksi ja vertaan koko ajan viime raskauteen jossa jaksoin painaa töitä hulluna sinne virallisen äitiysloman alkuun asti. Nyt vaan valitan ja voivottelen. Silloin raskaana olemisessa täydellisesti onnistuminen oli minulle kunnia-asia ja vähättelinkin vaivoja mitä oli. Nyt en meinaa jaksaa pienintäkään vastoinkäymistä. Blääh.

Enkä sitäpaitsi ollut ollenkaan ehtinyt varautua siihen että en oikeasti mene töihin ainakaan pariin vuoteen. Ikävöin työkavereita jo nyt!

Omaa aikaa.

Maanantaina lapsi lähti mummilaan yökylään ja minulla oli melkein kokonainen tiistaipäivä käytettävänä huilaamiseen. Ensin meinasin panikoitua yksinoloon mutta sitten mietin mikä minua ainakin ennen muinoin ilahdutti. Tykkäsin ompelemisesta, mitä en ole kertakaikkiaan jaksanut tehdä piiiitkään aikaan. Joten päätin ommella jotain helppoa ja nopeaa ihan terapiamielessä.

Laskuja maksettu!

Siitä tuli laskujen ja muiden papereiden organisointilokerikko!
 
Oma tasku maksetuille ja maksamattomille laskuille sekä muille papereille.


Yksikään sauma ei ole ihan suorassa, käsin kirjottu teksti on vähän mykkyräistä ja taskuihin meinasi unohtua ommella pohjat, mutta kyllä tulin iloiseksi että sain noin hienon lokerikon aikaan kun vaan jaksoin aloittaa!

Tämä lokero on vielä ihan tyhjä...

Koko päivä siihen meni mutta olo oli heti vähän parempi. Tosin monta iltaa on siitä huolimatta mennyt ihan nukkumiseksi. Ehkä olen vain väsyksissä?

Kauppalapputasku.

Muita iloisia asioita, ihan terapiamielessä:

Lievää paniikkia aiheuttanut yläkäyrän yläpuolelle hypännyt sf-mitta olikin katsojan silmässä, lääkärin mittaamana samainen asettui kauniisti keskikäyrän päälle. Ihan tavallisen kokoinen maha.

Lauantaina mennään keskiaikaseuran porukan kanssa baariin kuuntelemaan Greenrose fairea! Baari-illan kunniaksi ostin henkkamaukalta paidan jossa en näytä vuorelta enkä teltalta, ja sen kaveriksi trendilörppätrikoohuivin.

Mun uudet rillit on edelleen ihanat!

Tytön kanssa oli tänään oikein hyvä päivä eikä tapeltu kertaakaan. Neidillä oli tänään neuvola joka meni upeasti. Hän on maailman iloisin uudesta isojen lasten turvaistuimesta josta näkee kunnolla autosta ulos, ja pukeminenkin on vähän helpompaa uusien ihanien keväisten vaatteiden ansiosta. (Nollakelin kauppareissulla voi pukeutumisen puolesta ihan hyvin leikkiä kevättä.)

Huomenna on perjantai, miehellä lyhyt työpäivä ja kälyn synttärit. Jee!