sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäislomapuuhaa

Taisin jo mainitakin että olen löytänyt pinterestin! Tämä nyt on varmasti vanhaa tietoa useimmille teistä (minulla on paha tapa heräillä vähän myöhässä tälläisiin juttuihin, ensin pitää aina periaatteesta vastustaa) mutta sieltä löytyy siis ihan mitä vaan! Linkkejä keskiaikaisten kenkien teko-ohjeisiin ja ihmeellisiin ruokaohjeisiin ja puutarhavinkkeihin ja ihan mihin vaan maan ja taivaan välillä. Ja sitten on näitä ideoita lapsille. Tänään päästiin sitten testaamaan muutama.

Ensin haukkaavat kalat. Huikea idea, ainakin 2-vuotiaan mielestä!


Valitettavasti vaan melko lyhytikäisiä taistelukaloja. Olisi pitänyt käyttää puisia pyykkipoikia niin olisi liima pitänyt paremmin. Mutta muuten, täydellistä!


Sitten kokeiltiin vaeltavaa vettä joka oli kyllä minusta paljon jännempi kuin tytöstä, toimii varmaan paremmin vähän isommalla lapsella. Idea on simppeli: yläkuppeihin lämmintä vettä ja väriä (laitoin karamelliväriä), vesi vaeltaa talouspaperisuikaletta pitkin alempana olevaan astiaan ja värit sekoittuvat. Jee!


Jännintä oli lapsen mielestä se kun laitoin ensin värijauhetta laseihin ja kaadoin vasta sitten vettä päälle ja vesi muuttui värilliseksi. Taikuutta!!

Karamelliväreistä innostuneena halusin kokeilla myös yhtä lapsuuden suosikkiani, tulivuoripulloa.


Pikkupulloon kuumaa vettä ja väriä, isoon astiaan kylmää vettä. Lämmin vesi kohoaa ylöspäin. (Se kirja mistä tämä ohje alunperin on saattoi olla nimeltään Hauskaa tiedettä.)


Jostain syystä ei tulivuorikaan oikein uponnut yleisöön mietoa mielenkiintoa enempää. Pöh.

Joten siirryttiin takaisin perinteisemmän askartelun pariin.


Tämä on taas näitä nerokkaan yksinkertaisia ideoita joita ei vaan ole tullut itse ajatelleeksi. Kontaktimuovi pöytään liimapuoli ylöspäin, pahvista joku kuva reunoiksi ja lapselle vapaat kädet koristella. Langanpätkät (tai silkkipaperi!) tarttuu kontaktimuoviin eikä tarvitse sotkea liiman kanssa!


Sitten vain toinen kontaktimuovi päälle ja leikataan ylimääräiset reunoilta pois. Ja ikkunaan!


lauantai 30. maaliskuuta 2013

Tyttöjenpäivä

Me jätettiin tänään mies yksin kotiin sairastamaan ja lähdettiin tytön kanssa humputtelemaan, uimahalliin ja kaupungille.


Ensin käytiin marketissa hakemassa vähän varusteita koska minun uikkarit ovat teillä tietymättömillä ja neidille piti löytyä uimahallikengät. Saatiin aivan erinomaisen hyvää palvelua kun cittarin täti kävi varastosta hakemassa tytölle (hello kitty-uikkareihin täydellisesti sopivat) hello kitty-sandaalit jotka eivät olleet ehtineet vielä myyntiin saakka. Itselle nappasin hyllystä mukaan tarjouksessa olleet pinkinlilat uikkarit ihan sovittamatta..... hyvä idea!


Uimahallissa sitten...  ensin satuin vahingossa näkemään itseni vilaukselta pukkarin peilistä ja tajusin että koska pesukone on rikki olin napannut aamulla kaapista ne viimeiset puhtaat alkkarit, kaikkein suurimmat mummokalsarit mitä omistan. (Ne jotka ostin aikanaan sairaalakassia varten, mukavat ja kiristämättömät, you know..) Ja sitten kun tuli aika pukea päälle ne uudenkarheat uikkarit... ne olikin ihan liian pienet! Rutina vaan kuului kun hivutin uikkaria päälle ja yritin olla piittaamatta kaikista niistä kanssauimareista jotka tätä toimitusta pääsivät todistamaan. Ja, tietenkin, ei kahta ilman kolmatta, kun vihdoin olin saanut itseni suurinpiirtein sullottua uikkariin ja yritin vähin äänin luikkia allasosaston puolelle, pinkoi uimavalvoja perääni. Hiukset pitää kastella ennen altaaseen menoa. Huoh.


No sitten kun altaaseen päästiin oli meillä ihan sairaan kivaa! Uitiin ja hypittiin ja polskittiin, välillä käytiin saunassa lämmittelemässä (Mutta vain kerran, voitte kuvitella kuinka sulokasta oli pukea niitä uikkareita päälle märkänä. Menin vessaan piiloon.) ja jatkettiin polskimista. Lopulta oli vaan pakko maanitella sininen ja tärisevä lapsi pois altaasta vaikka ei kuulemma yhtään palellut.


Uimahallista jatkettiin matkaa Hesburgeriin (minä rappioäiti, lapsi sai vielä pillimehunkin ja vähän jätskiä!) ja shoppailemaan, henkkamaukalta mukaan tarttui (tarjouksessa, 13€!!) maailman ihanin kevättakki! Nyt on röyhelöä ja perhosta!!


Ja voitteko kuvitella, koko reissusta selvittiin ilman yhtään ainoaa kiukuttelua! Tälläisiä päiviä lisää!


Good will mushroom hat

Sain valmiiksi pipon! Enkä minkä tahansa pipon vaan päähineen johon on neulottu niin paljon hyvää tahtoa että se taatusti suojelee kaikelta mahdolliselta pahalta. (Ainakin se on niin suuri että sen voi vetää silmille ja olla ihan että see no evil.)


Minulta nimittäin loppui lanka kesken. Ostin puroa poistomyynnistä liian vähän, kukapa olisi uskonut että päätäni verhoamaan tarvitaan kolmatta kerää lankaa. Yritin löytää puuttuvaa puroa kaikkialta mistä keksin, ei löytynyt. Mies kulki kärsivällisesti mukana kaupasta kauppaan. Kiitos siitä!


Löysin etäisesti samaa värimaailmaa olevaa lankaa mutta se näytti kamalalta joten purkasin. Narisin töissä työkaverille joka sanoi käyvänsä lähikaupastaan kurkkaamassa. Narisin täällä blogissakin.


No, työkaveri ei lankaa löytänyt vaikka oli käynyt kolmessa(!) kaupassa etsimässä. Minun lankaani!! Kiitos!


Ja sitten tuli tänne blogiin Marjaanalta viestiä että keränloppuja löytyy. Ihana Marjaana! Kiitos!!


Postipaketti tuli ja nyt on sitten pipo! Ja kohta kevät. Älkää ihmetelkö jos näette minut keskikesälläkin villapipo päässä, on hyvät perustelut.


perjantai 29. maaliskuuta 2013

Putkirikko

Hyvää pitkäperjantaita, rakkaat!


Minun pitkäperjantai on muuttunut oikein mukavaksi vaikka aamu ei ollutkaan niitä parhaita. Mutta nyt on vatsa täynnä pakastepizzaa, mies ja lapsi nukkumassa pitkiä päiväunia ja mieli täynnä inspiraatiota. (Löysin pinterestin.) 



Mutta niinkun sanottu, aamu ei alkanut lupaavasti. Yöllä kun kävin vessassa, hanasta ei tullutkaan vettä. Menin janoisena ja kiukkuisena jatkamaan unia. Aamulla hanasta tuli sameaa, ruskeaa lientä, netistä selvisi että tuolta lähistöltä on joku putki hajonnut.


Kamala jano, jääkapissa vain maitoa (yök!) ja yksi siideri. Valitsin maidon. Ei aamuteetä. Miehellä vatsatauti. Kamala päänsärky. Ei tule elämästä mitään ilman vettä kun ei hampaitakaan voi pestä. Kiukku ja valitus. Pitkäperjantai ja lähikauppa kiinni. Mummilaan ihan ylitsepääsemättömän pitkä matka, ainakin näin kiukkuisena ja ilman sitä aamuteetä.


Sitten muistin Afrikan. Kuivuuden ja oikean janon ja likaisen kaivon. Lopetin kitinän, vedin takin yöpaidan päälle ja lähdin huoltoaseman markettiin hampaat pesemättä ja ilman tissiliivejä, kiitollisena siitä että asun maassa jossa voin käydä ostamassa vettä milloin vain.

Hyvää pitkäperjantaita, rakkaat.


Johan nyt on markkinat!

Nyt on ihan pakko vähän hehkuttaa! Tai mieli on tehnyt jo pitkän aikaa mutta nyt vihdoin on niin monta palasta loksahtanut kohdalleen että uskallan. Nimittäin aikoihin en ole ollut mistään näin innoissani kuin nyt näistä keskiaikamarkkinoista joita ollaan mukana järjestämässä. On meinaan tulossa ihan mahtavat markkinat!


Ensinnäkin, meillä on nettisivu ja on facebookkampanja, on jatkokertomus ja sitten lapsille Hiisi-satu jonka tiimoilta on kohtapuoliin kuvituskilpailu. On luentosarja kirjastolla ja markkinalaulu ja kuulkaa tulossa on myös keskiaikainen vaellus Pyhtäältä Pernajaan!

Ja tapahtumapaikkahan on aivan huikea! Toinen puoli markkinoista sijoittuu upean keskiaikaisen kivikirkon pysäköintialueelle, toinen puoli taas tien toiselle puolelle 1800-luvulta peräisin olevan talon pihaan.


Ja sitten markkinapäivänä... on aivan mahtavia myyjiä, ja työnäytöksiä. On seppien taontanäytöstä ja lankojen värjäystä ja villan karstaamista ja kehräämistä ja jopa lammas! Tulee keskiaikainen kalastaja kutomaan verkkoa, lautanauhan kutojia, neulakintaan tekijä... Ja melkein ihan oikea keskiajan koti ihmeteltäväksi! Ja elävöittäjien leiri jossa pääsee tutustumaan keskiaikaiseen leirielämänmenoon ja mm. katsomaan kuinka ruokaa valmistetaan nuotiolla. On musiikkia ja tanssia ja jousiammuntaa ja kolmiottelu. On Harmaasusien taistelunäytös ja TaikaTulen ritarien esitys. Rauhallisemman menon ystäville on tarjolla luentoja yrttien käytöstä ja kosmetiikasta keskiajalla, historiasta kiinnostuneet pääsevät tutustumaan Pyhtään keskiaikaan.
Ja itsekin pääsee kokeilemaan vaikka mitä, mm jousiammuntaa ja tanssia voi kokeilla opettajan ohjauksella ja monia kädentaitojakin pääsee omin käsin koittamaan. Ja jos vaan saa kerättyä kolmihenkisen joukkueen, kannattaa ehdottomasti ilmoittautua mukaan huimaan kolmiotteluun jonka lajit ovat tarkoin varjeltu salaisuus ja paljastetaan vasta paikan päällä.
Eikä lapsiakaan ole unohdettu. Jousiammuntaa voivat kokeilla ihan pienetkin, pienille sopivilla jousilla tietysti. Sitten on prinsessa- ja ritarikoulu jossa pääsee leikkimään ja askartelemaan ja kokeilemaan prinsessa- ja ritarivaatteita. Lammasta voi paijata ja pyytää vanhempia ottamaan valokuvan itsestä melkein oikeissa ritarin varusteissa, tai sitten pukea isin tai äidin ritariksi ja ottaa kuvan muistoksi. Musiikkipiirissä pääsee kokeilemaan keskiaikaisia soittimia ja eläytymään vuosisatojen takaiseen rytmiin, keppihevosturnajaisissa halukkaat saavat tulla mittelemään voimiaan ihan melkein oikean lohikäärmeen kanssa!

Ja paljon, paljon muuta... onko ihmekään että olen vähän innoissani?

//

Jos nyt innostuit ja kiinnostuit sinäkin, enkä ihmettele yhtään jos niin kävi, niin olet ilman muuta tervetullut mukaan!

Kutsu myyjille ja elävöittäjille löytyy täältä.

Jos haluat mukaan myyjäksi, elävöittäjäksi tai kolmiotteluun, laita sähköpostia osoitteeseen
kesaheikki@gmail.com

Tai jos epäilyttää joku yksityiskohta niin toki voit laittaa viestiä suoraan minullekin, osoite on tuossa sivupalkissa.



Ja kaikki ne jotka eivät halua myyjäksi tai elävöittäjäksi ja haluavat vain nautiskella mukavasta alkukesän päivästä, kannattaa ehdottomasti tulla markkinavieraaksi. Ja kannattaa muistaa myös että yleisön joukosta palkitaan parhaiten pukeutunut mies, nainen sekä lapsi!

Facebooksivua tykkäämällä pääset seuraamaan helposti jatkokertomusta ja kaikkea muutakin tapahtumaan liittyvää.


torstai 28. maaliskuuta 2013

Kubistisia perunatipuja

Nämä ovat nyt todistettavasti löytäneet perille joten uskallan julkaista.

//

Askarreltiin lapsen kanssa pääsiäiskortteja. Ensin tehtiin perunaleimasimella tipunvartaloita vesiväripaperille.


Voisin väittää että näitä kuvia on tässä näin paljon siksi että maailmassa on ehkä joku joka ei vielä tiedä kuinka perunasta saadaan leimasin (ja haluaa sen tietää). Mutta oikeasti on kyse siitä että en oikein tajua miten on mahdollista että minun vauvani on jo noin iso että leimailee perunalla ihan itse. On se ihmeellistä!


Siinä se vaan askartelee! No osaatte varmaan lopputuloksesta päätellä missä kohdissa vähän autoin ja mitkä minä tein sillä aikaa kun hän keskittyi.


Kaikkein kubistisimmat tiput lähtivät isovanhemmille sillä luotan siihen että he jos ketkä osaavat arvostaa tämän kaltaista taidetta.


Hyvää pääsiäistä teillekin, tyypit!


Munia!

Saksalaiset sukujuureni näkyvät meillä lähinnä juhlapyhinä. Jouluna syödään makkaraa ja hapankaalia ja pääsiäisenä meillä on koivu. Se on vähän niin kuin joulukuusi mutta ei kuitenkaan, se on pääsiäiskoivu.


Koivu koristellaan munilla ja tipuilla ja noita-akoilla ja muulla pääsisäishenkisellä tavaralla, tosin meidän omaan ei ole ehtinyt vielä kertyä paljon muuta kuin niitä munia.


Tänä vuonna saatiin vihdoin aikaiseksi koristella munankuoria (siis niitä tyhjäksi puhallettuja). Viimeksi olen niitä lapsena tehnyt enkä nytkään olisi saanut aikaiseksi ellei mies olisi ottanut munien tyhjentämisen asiakseen.


Tunnollisena perinteenvaalijana olisin tietysti hakenut koivun hyvissä ajoin sisälle että siinä olisi nyt ihania hiirenkorvia (koska siinähän se pointti on) mutta kun ei muista niin ei muista. Olkoon minimalistinen koivu.


Ankanmunan sain joskus lapsena ja olen sitä siitä saakka vaalinut mutta en kuitenkaan ole raatsinut käydä maalaamaan. Nyt se oli mennyt vähän rikki niin vihdoin raatsin. Varmaan tässä nyt joku logiikka oli.


Mieskin maalasi oman munan.