Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ihmeellinen luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ihmeellinen luonto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. elokuuta 2014

Kiukkuinen kuin ampiainen?


On muuten ihan pirusti ampiaisia joka paikassa, ette varmaan ole huomannu? Ja jos on onnistunut välttymään ampiaisilta livenä, niin ainakin sosiaalisessa mediassa on taatusti törmännyt muistutuksiin siitä, että vaikka ne ovatkin karmivia, saamarin ärsyttäviä ja persoja ketsupille, ne ovat myös luonnolle tärkeitä eikä niitä saisi massamurhata.


Joku meidän naapurustossa oli ilmeisesti yrittänyt, sillä meidän pihalla toikkaroi muutama tokkurainen yksilö. Tämän kyseisen kaverin lapsi löysi terassilta raahustamasta, ja tarjosi sille omenaa että se vahvistuisi. Amppari alkoi nakertaa/nuolla/mitä nyt ampparit omenalle tekevätkään, ja siitäkös riemu repesi!

Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin äkkiä vaihtamassa kameraan makroputken. Uskalsin mennä kuvausetäisyydellekin kun tyyppi oli niin unelias.


Lapsella on onneksi hyvin mennyt oppi perille. Vielä alkukesästä se pelkäsi muurahaisiakin (suora seuraus mun punkkikammostani) ja tietysti myös ampiaisia ja muita lentäviä pistäviä. Nyt lapsi tietää että amppari pistää jos sitä huitoo, se puolustautuu jos se pelästyy. Jos ampiainen tulee iholle, pitää kävellä rauhallisesti pois tai olla ihan paikallaan, niin ei käy mitään. Lapsi osaa tämän upeasti, minä taas joudun pinnistelemään kaiken tahdonvoimani että onnistun näyttämään hyvää esimerkkiä.



Kuvien amppari ilmeisesti vahvistui tarpeeksi, sillä jossain vaiheessa huomattiin että se oli jättänyt omenan ja jatkanut matkaansa.


Some-henkinen bonus-kuva: Kuvajaiseni kärpäsen takapuolessa eli kärpäsenpyllyselfie!



maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kukkia ja mehiläisiä vaimitänenytoli...


Mitäs täällä touhutaan?
 

Jaahas, vai tällästä peliä!


Ja vielä keskellä kirkasta päivää! Sitä ne helteet teettää...


perjantai 11. heinäkuuta 2014

Lankkarilla


Tässä postauksessa on ollut kuvat jo valmiina pitemmän aikaa ja kuvien välissä lukenut tekstiä tekstiä lisää tekstiä huonoja kuvia tekstiä. Kertoo jotain mun aivotoiminnan aktiivisuudesta tällä hetkellä. Ja kuvatkin on tosiaan huonoja, puhelimella näpsittyjä.




Yksi päivä mies tuli töistä kotiin ja ehdotti eväsretkeä Langinkoskelle. Tyttöä ei tarvinnut kahta kertaa houkutella, jos se saisi päättää meillä olisi eväsretkipäivä joka päivä.



(Tässä välissä Poikanen heräsi ja ajatus katkesi. Ihme päivä tänään, tyyppi valvoi melkein koko päivän ja otti vaan pieniä torkkuja välillä. No nyt se on onneksi yöunilla jo. Nukkuu muuten pääsääntöisesti tosi hyvin edelleen, yötkin läpeensä ja herää vasta aamulla. Kivaa. Älä pliis mene ohi tämä vaihe!)



Mutta siis se Langinkoski. Aivan ihana paikka! Siellä on keisarillinen kalastusmaja mutta ei siitä majasta niin väliksi, ulkona siellä se ihana on. Suojeltua satumetsää, kivien ja kallioiden välissä pujottelevia jokihaaroja, kuohuvaa vettä ja rauhallista vettä, kaarisiltoja, metsäpolkuja ja vihreää valoa.




Miehen lapsuuden leikkipaikkoja.




Mentiin isoa siltaa kosken toiselle puolelle jossa on hyvä kahlailuranta.
 



Tai uimaanhan nuo lopulta päätyivät kun Tyttö mulasi vaattensa märäksi. Mikäs siinä, hoitolaukusta löytyi kuivat vaatteet. Siitä tietää että on ollut kivaa kun kiukku tulee vasta sitten kun pitäisi lähteä, lohdutukseksi käytiin eilenkin uimassa. Ja huomenna mennään muinaismarkkinoille ja miehellä on kesäloma, jej!



lauantai 1. maaliskuuta 2014

Keväistä


Kannatti leipoa sitä pullaa. Tai itse asiassa vielä enemmän kannatti jakaa pullat facebookissa, sillä pullantuoksu houkutteli paikalle veljeni joka joutui heti kaapinkantohommiin.


Olin aikanaan maailman onnellisin kun sain tuon ruskean kaapin ompeluhuoneeseeni kangaskaapiksi, nyt se muutti alakertaan liinavaatekaapiksi ja taas olen maailman onnellisin siitä että minulla on vihdoin kunnollinen paikka pyyhkeille ja lakanoille. Valkoinen lipasto hyppäsi liinavaatekaapin tieltä ruokahuoneen takan viereen ja vitsi että olen iloinen lopputuloksesta! Näyttää aika kivalta vai mitä!  



Uuden sisustuksen innoittamana olen tänään siivoillut vimmatusti mutta lopulta aurinko houkutteli kameran kanssa pihalle. Katsokaa, näyttää ihan keväältä!


Loppukevennys: eilen askarreltiin tytön kanssa kävyistä... ...pääsiäistipuja?


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Jääkukkia

Kävin mielenvirkistykseksi pihalla kameran kanssa leikkimässä. Pakkanen ja aurinko on aika ihastuttava yhdistelmä.



Tämä on ollut kumma talvi kun hyasintit kukoistivat piharuukuissa vielä joulukuun lopussakin. Ja nyt ne jäätyivät.




Ihana, sininen valo!


keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Hurraahuutoja, fiilistelyä ja haukotuksia

Lisää kesäfiilistelykuvia.


Tuonne on ihan huomaamatta tullut ihan kesä. Hiirenkorvatkaan ei ole enää hiirenkorvia vaan lehtiä!


Multa menee kaikki ihan ohi kun kaiken töiltä liikenevän ajan jumitan tietokoneella päivittämässä nettisivua tai piirtämässä helppotajuista mekonompeluohjetta tai suunnittelemassa vaellusta tai mitäikinä. Perunat sentään on jo maassa! Ja aika pitkälti muutkin siemenet.


No huomenna on vapaapäivä. Ohjelmassa päiväkotiin tutustumista, kun kaikki aikaisemmat suunnitelmat meni plörinäksi kun neiti sai flunssan. Mutta hei kolmikertainen hurraahuuto päiväkodille: Vaikka ne oli unohtaneet kokonaan käsitellä meidän hakemuksen, niin muutamassa päivässä järjestyi tytölle paikka tosta lähipäikkäristä. Siis tosi läheltä, näkyy meidän pihalle! Kuinka onnellinen voikaan ihminen olla siitä että päiväkoti ja työpaikka on molemmat muutaman minuutin säteellä kotoa!

Vitsi että muutenkin odotan tätä uutta aikakautta. Siis että voin mennä töihin samaan aikaan kuin mieskin, ja olla perheen kanssa illalla kotona. Ettei tarvi potea jatkuvasti huonoa omaa tuntoa mummin kuormittamisesta lapsenhoidolla ja sumplata ja vumpata vuorojen kanssa. (Saatiin muuten se 15 päivän sopimus, terveisiä vaan mummille..) Ja lapsi pääsee leikkimään muiden lasten kanssa ja opettelemaan vuorovaikutustaitoja. Vielä toinenkin kolminkertainen hurraahuuto päikylle!! Hurraa(x3)!!


Mutta huh että meinaa väsyttää! Vaikka kaikki tuo markkinahomma on itseaiheutettua ja kaikenlisäksi vielä kivaa, niin alkaa muutaman kuukauden aherrus jo tuntua. Ja sitten vielä joku valvottaa yöllä. Onkohan siellä täysikuu tai jotain? Jospa tänä yönä tulisi nukuttua vähän enemmän.


Nämä kuvat on muuten oikeasti ihan vanhoja jo, nuokin kirsikat jo kukkii tuolla!