sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Suuria ja pieniä asioita

Nyt. Vihdoin ja viimein päätin tarttua toimeen ja vastailla Marjaanalta saatuun hyvän mielen haasteeseen. Pitää listata kymmenen ilahduttavaa asiaa, tekee varmasti itse kullekin välillä hyvää pysähtyä pohtimaan näitä vaikka ihan tyytyväinen oloonsa olisikin. Voi vaikka tulla vielä tyytyväisemmäksi! Varsinkin kun Marjaana yhdisti tähän hommaan vielä kiitollisuuden.

Vaikka kymmenen asian listaaminen tuosta noin vaan on aina hankalaa. Oli se sitten kauppalista tai mikä hyvänsä, aina unohtuu jotain tärkeää!

1. Aloitetaan helposta ja tärkeääkin tärkeämmästä. Se on tietysti tuo lapsi! Tällä hetkellä sillä on menossa vielä joku ekstrasuloisuuskausi (paitsi kuulemma iltaisin kun olen töissä..). On riemastuttavaa seurata miten hän kasvaa koko ajan vähäsen lisää, oppii uusia asioita ihan huomaamatta ja kehittää itselleen persoonaa. Ja puhuu taukoamatta. Jos ei puhu niin laulaa. Ja nauraa ja kikertää ja esiintyy ja velmuilee ja vielä nauraa siihen päälle, oikea humoristi!

2. Toinenkin tärkeä. Tuo mies. Se miten elämä muuttuu koko ajan paremmaksi, parisuhde kehittyy syvemmäksi ja tasapainoisemmaksi. Rakkaus ja luottamus ja turvallisuus ja yhteinen huumori, jne. Meneekö liian siirappiseksi jo?

3. Ja koti tietysti. Siitäkin olen kiitollinen. Ja iloinen. Alussa kun muutettiin tänne näin vain joka paikassa asioita jotka pitää muuttaa. Korjata ja rempata. Nyt olen antanut olla, keskityn hyviin puoliin, sisustan omannäköiseksi. Marjaana kirjoitti siitä miten koti on hänelle rauhansatama. Niin täälläkin, täällä on hyvä olla.
Lapsuudenystäväni kodissa oli eteisen seinällä pikkuinen taulu jossa oli runo: Oma tupa ja tuoli, soppakauha ja kattila, oma rauha ja riemu, asua ja touhuta. Luin sitä niin paljon että osaan sen vieläkin ulkoa ja haaveilin tästä mitä minulla nyt on.

4. Siitäkin olen iloinen ja kiitollinen että työsoppariani jatkettiin taas kahdeksi kuukaudeksi eteenpäin. Jee jee. On ihan virkistävää pitää yllä sitä töissä olemisen rooliakin välillä ettei ihan täysin unohdu miten ihmisten ilmoilla ollaan. Siitäkin olen iloinen ja kiitollinen että sain nyt miehen loman ajan tehdä enemmän töitä, ylimääräinen raha ei todellakaan ole pahitteeksi. Ja nyt kun tälle linjalle lähdin niin tottakai olen iloinen ja kiitollinen siitäkin että alun alkaen pääsin töihin ja vielä ihan tähän oman kodin naapuriin, ja kaiken lisäksi niinä aikoina ja tunteina jotka meidän elämään parhaiten istuu! 

5. Toisaalta olen aivan erityisen kiitollinen siitä että olen voinut olla kotona näin pitkään. Sen on mahdollistanut ensin vanhempieni rahallinen apu, sen jälkeen tuo työni. Mutta myös se, että asun maassa jossa yhteiskunta ihan oikeasti maksaa meille äideille siitä että olemme lastemme kanssa kotona! Hirveästi kuulee kitinää siitä miten sitä rahaa tulee liian vähän ja miten vaikeaa on käydä osa-aikaisesti töissä kotonaoloaikana jne. Jos nyt kuitenkin muistettaisiin että olemme melkoisen etuoikeutettuja että saamme tämänkin verran! On maita joissa lapsen kanssa kotona oleminen ei ole edes mahdollista koska mitään kotihoidon tukia ei ole. Ja toisaalta maita joissa naisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla kotona. Täällä meillä on sentään vapaus valita mitä teemme!

On myös maita joissa meidän kotihoidontukemme suuruinen summa tuntuisi jättipotilta koska juuri mitään ei ole, mutta se onkin sitten jo ihan kokonaan eri juttu vaikka tietysti kiitollisuuden aihe on sekin. 


No nyt tuli monta isoa ja perustavanlaatuista ilon ja kiitollisuuden aihetta. Olisiko loput viisi vähän kevyempiä.


6. Eilen tulin iloiseksi uusista vaatteista jotka löysin ihan marketista uudenvuodenbileitä varten! Ehkä saatte nähdäkin ne jos iloitsen niistä yhtä paljon vielä huomennakin... 

7. Shoppailtiin eilen muutenkin piiitkästä aikaa ja tulin iloiseksi siitä miten iloiseksi lapsi tuli uusista leegoista! Eikä nyt mitään mutinoita siitä että olisi muka jotenkin ristiriitaista että ensin ostetaan lapselle kirpparilta leegoja joululahjaksi ja ollaan tooosi tyytyväisiä maltilliseen joululahjasaldoon, ja sitten mennään ja ostetaan alennusmyynneistä ex tempore leegopakki. Ei mitään ristiriitaa. Ni.

8. Tosiaan huomenna olen menossa uudenvuodenbileisiin kunhan ensin suoriudun työvuorosta, josta tulen suoraan kotiin juhlimaan miehen ja lapsen kanssa. Mutta sitten kun lapsi on saatu nukkumaan, minä sukellan tuosta aidan yli suoraan paljuun! Koska ne bileet on ihan totta tuossa naapurissa, kuinka kätevää! Ja mies tarjoutui ihan itse lapsenvahdiksi että minä pääsen kavereiden kanssa juhlimaan, kuin ihana mies! Ja kyllä, siellä bileissä on palju jossa lillutaan toivottavasti koko ilta katselemassa ilotulitusta, toivottavasti lasi kuplivaa kädessä. Ja ei, ei ole mitään ristiriitaa siinä että ostin uuden outfitin bileitä varten joissa ollaan paljussa ehkä koko ilta. Ni.

Hei ja ne bileet järjestää se samainen kolmoskohdan lapsuudenystävä joka on ystäväni vieläkin, ja ihana onkin!

9. Oh, nyt alkaa numerot loppua kesken joten tiivistän nämä seuraavat yhteen: Olen iloinen harrastuksista ja omasta ajasta ja myös niistä harrastuksista jotka ovat yhteisiä miehen kanssa. Olen iloinen siitä että hetkittäin jopa onnistun vangitsemaan kamerallani sen mitä olin aikonutkin, ja joskus jotain sellaistakin mikä tulee ihan yllätyksenä. Ja keskiaikahömpötyksistä ja niiden myötä tulleista ihmisistä ja muutenkin kaikista ystävistä tottakai ja puutarhasta ja keittiöpuutarhasta ja oman pihan perunoista ja käsitöistä ja siitä kun joskus onnistuu.

10. Ja teistä olen iloinen ja kiitollinen myös! Tästä yhteisöstä ja virtuaalisista ystävistä ja siitä että tämän jutun kautta minulla on yhteys maailmaan vaikka täällä kotona tietysti tosi ihanaa ja mukavaa onkin. Ja siitäkin olen erityisen iloinen että eräs vanha ystävä joka joskus oli kovasti paljon rakas mutta sittemmin muutti kauas kauas, ja jonka kanssa yhteydenpito on vain jostain syystä hiipunut, on perustanut oman blogin ja eksynyt tännekin lukijaksi. Ehkä vielä tutustumme uudestaan, kuka tietää...


Semmoisia ilonaiheita tällä kertaa. (Lähes)satunnaisgeneraattori arpoo lukulistaltani seuraavat uhrit joille haaste lähtee eteenpäin, yritän löytää sellaisia joilla tämä ei vielä ole käynyt: PeNa, Hippu, Elluelina, Villapadan Anni ja Puhteen Tiina, olkaatten hyvät!



torstai 27. joulukuuta 2012

Pussilakanatiipii ja äitin omia juttuja

Pakollinen joululahjaraportti. Pukki toi lapselle aika ihanan maltillisesti kaikkea, muutaman lelun, muutaman kirjan ja astioita, pinnejä ja sen sellaista. Uusilla (kirppislöytö)leegoilla ja dinosauruksilla on leikitty ahkerasti, kirjat luettu monta kertaa kannesta kanteen ja pehmolelut kulki mukana mummilaankin. Pikkumyyastiat pääsi heti käyttöön ja kummin antama supersankaripaita on ollut aatosta asti päällä yötä päivää, kohta se on jo pakko riistää pesuun. Joulukuusen alus on ollut pakko tarkistaa monta kertaa, josko pukki olisi tuonut sinne vielä lisää paketteja. Lapsi oivalsi heti tämänkin juhlan perimmäisen tarkoituksen...


Tiipii ei ehtinyt joulupukin kuormaan kun inspiraatio iski vähän myöhässä. Kankaat leikattiin jo joskus syksyllä kun majanrakennusvillitys oli hurjimillaan, siitä saakka ne on odottaneet sopivaa hetkeä. Joulupäivänä linnoittauduin omaan huoneeseen, kuuntelin omaa musiikkia (ei hevisauruksessa silleen mitään vikaa ole mutta ihan kiva välillä kuunnella jotain muutakin..) ja suristelin teltan kasaan. Ei kyllä ollut mikään maailman kivoin ommeltava, loppuvaiheessa kangasta oli sylissä jo ihan liikaa. Mutta tuli valmiiksi. Ja on ollut mieluinen. Ja vaikka ompelujälki ei lähempää tarkastelua kestäkään niin on se ainakin iloisen värinen.


Teltasta tuli itse asiassa sen verran kotoisa että lapsi on saanut taistella paikasta koiran kanssa...

//

Kokonaan on tehty kierrätysmateriaaleista tuo, kankaat on vanhoja lakanoita ja verhoja, runkona bambuiset kukkakepit. Pitkästä aikaa tälläistäkin ompelua! Meinasi mennä maku koko harrastuksesta kun innostuin suunnittelemaan oman pikku yrityksen perustamista. Ompelusta tuli vakavaa, tuotosten piti olla täydellisiä ja niitä olisi pitänyt syntyä nopeassa tahdissa ja paljon. Mitä enemmän järjestin itselleni odotuksia sitä vähemmän innosti. Ja selkäkin sanoi että ompelukoneella istuminen on huono juttu. Nyt olen pitänyt ompelusta taukoa ja luopunut turhista odotuksista, jospa tuosta kohta jo tulisi taas kivaa. Meinasin pilata itseltäni hyvän harrastuksen.

Tuli tuossa mieleen, että jos joku kysyi minulta pari kolme vuotta sitten mitä harrastan, en oikein osannut vastata mitään. Ei minulla ollut harrastuksia. Lapsuus- ja nuoruusaikoijen harrastukset oli jääneet pois mutta uusia en osannut löytää tilalle. Kävin vain töissä, opiskelin ja muun ajan olin väsynyt. Tai sen ainakin muistan. Nyt voin sanoa että minulla on vaikka kuinka monta harrastusta: käsityöt, keskiaika ja valokuvaaminen. Ja on tuo puutarhakin. Ja bloggaaminen, hehe. Sanoiko joku että lapsen myötä kaiken oman saa unohtaa? Ehkä niin käy sitten kun joskus menen taas oikeasti töihin? Toivottavasti ei.

Selän kuntoon saamiseksi pitäisi kyllä aloittaa vielä yksi harrastus, lihaskuntoa kehittävä sellainen. Huomasin tuossa juuri että minulla on täällä blogissa kategoria "sohvaperuna urheilee" jossa on tasan yksi postaus... kuvaa aika hyvin liikkumisaktiivisuuttani ihan tosielämässäkin. Eikös vuodenvaihde ole perinteisesti ollut hyvä aika kaikenlaisten terveellisten elämäntapojen aloittamiselle? Sitä odotellessa...


keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Unna ja OswaldR lumitöissä

Tadaa, joulusta selvitty hengissä! Pyhät on menneet löysäillessä ja keskiaikafiilistellessä joten tässäpä hyvä kohta vihdoin esitellä niitä keskiaikavaatteita tositoimissa. Hyvin pelittää lumitöissä nuo ja niin lokoisat ovat että tuotti tuskaa kun tänään piti vaihtaa nykyaikaisiin kun mentiin auttamaan mummeja jouluruokien tuhoamisessa.



Mies pystytti pienen viikinkileirin pihalle ja pidettiin taas glögi-ja mehupaussi lumitöiden lomassa. Rinsessakin pysyi lämpimänä minun viitan sisällä. (Tai tyttö oli kyllä sitä mieltä että äiti on pinsessa kun oli oikein mekko ja kaikkea. Tosin tänään olen ollut myös mammutti ja lumiukko...)



Viikinkiukkoni osaa poseeraushomman. Tuolle pitää kyllä saada huppu ja villaiset housut ennen seuraavaa tapahtumaa että pysyy lämpimänä.


Minua ei palellut, ihan hyvin tuo vanha sininen mekkonikin toimii ulkotyömekkona ja ylimääräisenä lämmikkeenä.

//

Laitetaan tähän loppuun vielä tiedot noiden kankaiden alkuperästä jos joku kiinnostui vaikka taitaa ne kaikki olla jossain täällä jo mainittunakin. Ompahan kooste.
Minun puvun ruskeankeltainen ja miehen tunikan tummansininen villakangas ovat Medeltidsmodesta Ruotsista.
Minun hupun vihreä villa, minun vaalea viittakangas (jota ei näköjään enää saa) ja miehen ruskea viittakangas ovat kaikki Tippetistä.
Minun vanhan sinisen mekon kangas on ostettu eurokankaalta puolisentoista vuotta sitten, se ei valitettavasti ole ihan 100-prosenttista villaa.
Aluspukujen pellavat on Pellatrixista Kotkan torin laidalta.

//

Vietelkäähän lokoisat välipäivät! Minä rykäisen vielä yhden työputken kun miehellä on vielä viikko lomaa jäljellä. Vuodenvaihteen jälkeen koittaa taas paluu kotiäidin arkeen.


maanantai 24. joulukuuta 2012

Toivotus

Lapsi päiväunilla, aikuisilla hetki hengähtää. Kinkku on paistettu, leipä leivottu, saunakin melkein siivottu. Kohta jatkuu lentäminen mutta sitä ennen...



sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Oioioi kuusipuu!

"OIOIOIOIOIOIOIO!!! OoooooooOIOIOIOIOI! Siäl se ON! Siäl se oottelee...."


Jep, kuusi tuli pois suihkusta. Koristeltiin se yhdessä. Mitä väliä sillä on vaikka melkein kaikki enkelit olisikin samassa oksassa? Jouduin tuottamaan pettymyksen kun kuusenkoristelaatikossa ei ollut yhtään kamelia. Olisi pitänyt olla.


Pitäähän minunkin postata kuusikuvia tänään kun kerran kaikki muutkin! Samalla voin laittaa kuvan meidän olkkarista kun täällä kerrankin on siistiä. Tai oli, ehkä 15 sekuntia. Kun tulin töistä kotiin mummopeitto oli keittiön lattialla ja kaikki dinosaurukset olkkarin maton alla. Oh well.


"Älä koske kuusenkoristeisiin." 
"Laita pallo takas puuhun."
"Älä ota tonttua."
 "Laita tonttu takas puuhun."
Jne.
Tällä hetkellä kuusessa on aika paljon koristeita ylhäällä ja aika vähän alhaalla. Ihana se on silti.


"On SAMANLAINEN toi kuusi!!!" Elämä on suuria oivalluksia täynnä.

 

"Hyvää yötä tontut. Hyvää yötä pallot. Hyvää yötä enkelit. Hyvää yötä tähdet. Hyvää yötä kuusi!"

Joulu tuntuu enemmän joululta kun sitä saa elää 2-vuotiaan kanssa.



perjantai 21. joulukuuta 2012

Tsek tsek.


Lahjat, tsek. Kuusi, tsek. Ruokakamat, tsek. 


Pakkanen, tsek. Kissa, tsek. Paketointi, tsek.


Tontut, tsek. Joulufiilis, tsek. Vapaapäivä, tsek.


Siivous, kohta. Ruuat, ehtiihän tässä.

Saa mun puolesta tulla se joulu.


torstai 20. joulukuuta 2012

Tuttifruttimarjoja ja zombin räkää

Olipa kerran joukko hölmöläisiä jotka päättivät rakentaa talon.


Talosta tuli hölmöläisten mielestä tosi hieno vaikka siinä olikin katossa reikä ja vähän muutakin vinossa. Talon seinillä ja pihalla on paljon kirjaimia sillä se oli myös hölmöläisten koulu. Mutta sitten hölmöläisten piti muuttaa pois ja talosta tuli autio.



Aution talon katolle ja pihalle kasvoi kummallisia sieniä ja sitten sinne muutti zombeja asumaan. Saattaa tosin olla että zombeista tuli zombeja vasta sitten kun ne olivat syöneet kummallisia sieniä. Talon katolle muutti pelottava punasilmäinen sika.


Sienien ja pihan puiden päälle tuli zombien räkää ja pihalle kasvoi tuttifruttizombimarjoja. Zombit saattoivat myös olla Shrek ja Fiona ja sienien päällä Shrekin räkää koska Shrek aivasti niiden päälle.


Aasille on ihan sama asuuko talossa hölmöläisiä, zombeja vai Shrek ja Fiona, kunhan räkää ei joudu sen selkään. Sen pituinen se.


(Oli miehen kummityttö yökylässä.)


tiistai 18. joulukuuta 2012

Nyt on lapsella takki

Piipahdin sunnuntaina kirpparilla ajatuksella josko joku joululahja löytyisi ja lapselle kauppatakki ja toppahousut. Kun on niin ärsyttävää pelata sen haalarin kanssa. Olin kyllä ihan varma ettei tähän aikaan vuodesta löydy koko paikasta yhtä ainutta toppista, ainakaan sellaista mikä olisi yhtään kiva.


Mutta löytyikin lapselle joululahja melkein kokonaan ja sitten noin hieno puku! Mustat housut ja ruskea takki on eri merkkiä ja sarjaa mutta onko sillä niin väliä, kunhan toimii. Eikä niiden oikeasti tarvi edes toimia niin kauhean hyvin kun ei niissä juurikaan ulkoilla, kunhan on nätit.


Ja nätit on! Ja ihan täydellisesti sopii meidän ruskeisiin ja mustiin asusteisiinkin! 


Kyllä nyt kelpaa kun on karvareuna ja kaikki. Eikä maksanut edes kahtakymppiä!



maanantai 17. joulukuuta 2012

Lahjaidea

Saadaan mahtava joululahjaidea sukulaisille: kuva suloisesta hymyilevästä tytöstä kehyksissä.


Laitetaan lapsi istumaan söpösti tuolille viltin päälle ja otetaan kuva.


Helppoa!


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joku joulu...

...on kuulemma kohta viikon päästä.



Koristeita siellä täällä. Kaksi lahjaa hankittuna! Jee!



Kyllä se sieltä tulee ressaamattakin, sanon ma.
(Katotaan torstaina uudestaan mitä mieltä sitten olen..)


lauantai 15. joulukuuta 2012

Glögipaussi

Noiden kahden uusin hitti on potkukelkkailu. 



Kelkkailun, pulkkailun ja lumitöiden väliin tilasivat glögiä, kuumaa mehua ja lampaantaljan rappusille.



Tyttö ei meinannut pysyä nahoissaan. MEHUA ULOSSA! (Ulkona, suom. huom.)




perjantai 14. joulukuuta 2012

Kun kotijoukot pipareita leipoi

Niitä piparikuvia, minähän lupasin! Näitä oli siis leivottu eilen kun olin iltavuorossa, tänään oli ilmestynyt pellillinen joulutorttuja.


Tämän upean taideteoksen nimi on "mitä tapahtuikaan dinosauruksille?". Koittakaa kuvitella mukaan jylisevä ja suhiseva äänitehoste kun tuo iso tähti (meteoriitti) syöksyy kohti pahaa-aavistamatonta brachiosaurusta ja T-rexiä. 


"Äitille" Niisk!