lauantai 14. heinäkuuta 2012

Mummilaan kun pyöräilimme...

mummilaan kun pyöräilimme
Lomaviikon alkajaisiksi otimme pyörät alle ja polkaisimme mummilaan!

Eikö kuulostakin hienolta ja kepeältä kun sen ilmaisee noin!
Näin se meni oikeasti: Miehen pyörästä oli kumi puhki. Ensin etsittiin pumppua niin kauan että olin jo lähdössä omalla pyörälläni uutta pumppua ostamaan, onneksi kuitenkin huomasin vanhan pumpun lymyilemässä autotallin hyllyllä kukkaruukkujen välissä.
Sitten miehen edellisellä viikolla ostamaa pyöränkuminpaikkaussettiä etsittiin vähintään yhtä kauan.
Kun mies sai kumin paikattua ja pumpattua lähdimme matkaan. 
Noin 10 metrin jälkeen käännyin takaisin hakemaan sitä pumppua ja pumppaamaan oman pyörän kumia.
Lapsen turvaistuimen jalkatuet paukkuivat miehen nilkkoihin.

Tiedättekö sen nihkeän mielentilan joka joskus iskee parisuhteeseen, kun vaan tiuskitaan? 
"Ei minuu mikään vaivaa!"
Eipä.

Mutta lähdettiin kuitenkin vaikka alkoi jo tihuttaakin!


Minun menomatka ilman lasta ja turvaistuinta sujui kepeästi. Miehen ei.
Noin 11 km myöhemmin mummi ei ollut kotona. Olisi ehkä kannattanut soittaa ensin...
 
Ei annettu vastoinkäymisten lannistaa vaan haettiin lähisiwasta piknik-eväät. Miehellä oli mielessä hyvä paikka  piknikille...


...oman lapsuutensa leikkimaisemista. Ei yhtään huono valinta!


Maisemat oli komeat eikä enää edes haitannut että oli ihan sairaan kylmä.


Lapsi veti kylmää sosetta suoraan purkista eikä meidänkään eväät paljon herkullisuudessa kalvenneet. 


Kotimatkalle vaihdettiin turvaistuin minun tarakalle. 


Kotiin päin mentiin maisemareittejä.

Loppumatkasta oli pakko taluttaa. Ei pystynyt enää.

Mutta oli kuulkaa voittajaolo kun päästiin perille eikä enää edes kiukuteltu!




5 kommenttia:

  1. Täydellinen reissu siis! :D Ihanasti kerroit!

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä aika täydellinen reissu, pienistä mitättömistä yksityiskohdista ei olla! =D Kiitos! <3

    VastaaPoista
  3. Hauskasti kerrottu päiväretken kulku =D

    VastaaPoista
  4. Oi ja Matonkude, tervetuloa lukijaksi!

    VastaaPoista

Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!