Aamiainen kahdelle

Huomenta!

Aurinko ja vapaapäivä!

Tänään otetaan rauhallisesti. Kohta lähdetään kaupungille viettämään tyttöjen päivää ja ostamaan mulle uusia rillejä. Mulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kolmivuotias olisi paras mahdollinen makutuomari!

Villasukat, omenoita ja muuta jänskää

Onnea on anopin tekemät pitkävartiset villasukat sekä valtava lammasvillapaita jonka sisään mahtuu mahakin. Ja takka. Siis ei takka villapaidan sisällä... vaikka voisi kyllä olla aika kiva!

***

Lapsi halusi eilen maistaa avokaadoa ja omenaa, ja tänään omenaa kolmesti! Voitto!

***

Löysin vintistä vanhat Saara-kirjat. Löytyy mm. kuollut vaari, isän uusi vaimo ja vauva, äidin uusi poikaystävä, äitiä uimarannalla vikittelevä gigolo sekä pikkuveikan puuroraivarit. Hyviä keskusteluja! 70-luvun lastenkirjallisuus on parhautta!

***

Uhkailu, kiristys ja lahjonta. Silloin joskus ennen sitä vähän huvittuneena ajatteli että tuo on hyväkin vitsi. Mutta että eihän niitä tietysti oikeasti kukaan käytä! Eipä. Jos ei vitkuttelu lopu niin auto menee vintille. Jos et nyt jo ala siivota niitä leluja pois lattialta ne menee roskikseen. Ja uusin: Jos puet ulkovaatteet nätisti päälle, saat karkin! Toimii muuten kaikista parhaiten eikä tarvinnut yhtään tapella. Ja hei yhden pienen karkin vaan.

***

Minua ei päästetty tänään lenkille mukaan koska töissä meinasin pyörtyä ja oksensin (taas kerran). Huoh. Ei tää tällästä viime kerralla ollut!

Siivoaminen ei ole kivaa!

Minä ja mies ollaan maailman laiskimpia siivoojia. Ei vaan jaksa. Ennen meillä imuroitiin niin harvoin että hävettää, ja olisitte nähneet miten mustaa lattianpesuvesi oli tuossa joulun alla kun kerrankin moppasin. Yäk. Ja sitten niitä lapsen leluja ja meidän kaikkien vaatteita ja muuta rompetta oli ympäriinsä pitkin lattioita ja röykkiöinä kaikilla mahdollisilla tasoilla.

Sitten mies, jolla aina on ollut vähän nuha koko ajan, alkoi olla jatkuvasti kipeänä. Mieskin jo vähän huolestui ja minä kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot lemmikkiallergiasta hometalon kautta nenäsyöpään. Työterveyslääkäri kuitenkin löysi allergiatesteistä vastauksen, erikoisen voimakkaan huonepölyallergian.

Kivoilla välineillä on kivempi siivota.

Joten oli vaan pakko ryhdistäytyä. Olen etsinyt inspiraatiota mm. pinterestistä, uusista ihanista siivousvälineistä, miehen hemmottelusta ja sisustuksen uudistamisesta. Kaikki on sallittua kunhan koti pysyy mahdollisimman vähäpölyisenä ja mies terveenä! Koska onhan se ihan hirveän epäreilua, että omassa kodissaan, jossa pitäisi rentoutua ja levätä ja nauttia elämästä, tulee kipeäksi. 

Kodinuudistusprojektia on nyt kestänyt useamman kuukauden jo, ja mitä enemmän aiheesta opiskelen, sitä enemmän ymmärrän miten kauhea pölypesä meidän kotimme oli ja on edelleen. Paljon on jo muutettu, paljon on vielä tekemistä. (Ja vinkkejä saa antaa!)

Minulla on kaksi ohjenuoraa joita yritän noudattaa. Toinen on säännöllinen siivoaminen, mahdollisimman usein ettei kerralla tarvitse siivota niin paljon. Pyyhin pyyhin pyyhin kostealla ja kuskaan tavaroita omille paikoilleen. Toinen ohjenuora on sitten se, että yritän tehdä kodista sellaisen että se olisi mahdollisimman helppo siivota. Tottakai myös pölyallergikon kotona voisi olla kirjoja ja muita esineitä avohyllyssä, kunhan ne vaan muistaa siivota tarpeeksi usein. Minä tiedän ettei kuitenkaan siivota, joten avonainen kirjahylly sai lähteä ja tilalle tuli lasiovellinen vastaava. (-50% Ikeasta, hurraa!) Allergikon kodissa voi ihan hyvin olla matot lattialla ja kangasverhot ikkunoissa kunhan ne muistaa pöllyttää ja tuulettaa ja pestä tarpeeksi usein. Minä tiedän etten kuitenkaan pöllytä, tuuleta ja pese, joten matot ja verhot saivat lähtöpassit. Ja joka kerta kun siivoan ja löydän jonkun uuden paikan mistä siivoaminen on erityisen hankalaa, yritän keksiä siihen paremman ratkaisun. Pikkuhiljaa.

Lapsikin sai oman kivan rätin.

Ja tavaran (etenkin irtotavaran) määrää olen kovasti yrittänyt vähentää (vaikka shoppailupostauksen perusteella vaikuttaa kyllä ihan päinvastaiselta...). Annoin mm. monta kassillista vaatteita ystävän mukaan kun hän oli täällä. Eilen lähti paperinkeräykseen kaksi metrin korkuista hyvin pölyistä pinoa 80-luvulta peräisin olevia mummon vanhoja puutarha- ja käsityölehtiä joita olen vaalinut ja säästellyt mutta ikupäivänä en ole niitä avannut. Tänään siivosin noin puolet hattuhyllyn, lapaslaatikon ja kenkätelineen sisällöstä vinttiin. Pikkuhiljaa.

Säilytyskalusteiden määrää on lisätty ja etsitty tavaroille niiden oikeita paikkoja ettei kaiken tarvitse lojua pitkin poikin. Yläkerrassa olisi tilaa vielä ainakin yhdelle vaatekaapille. Pikkuhiljaa.

Pinterestistä opiskelin että pölypunkit ovat allergikolle erityisen paha juttu, joten irrotimme sohvasta kaiken mikä irti lähti istuintyynyjä myöten, pöllytimme, tuuletimme ja laitoimme ne tunniksi kuumaan saunaan. (Yö kunnon pakkasessa olisi ajanut saman asian, harmi kun sellaista ei ole ollut tarjolla). Saunomisen jälkeen sirottelin tyynyille ruokasoodaa, annoin vaikuttaa pari tuntia ja imuroin pois, kyllä oli kuulkaa raikkaat sohvat sen jälkeen! Tosin tuon tein joulun alla, kohta alkaisi olla jo aika tehdä se uudestaan.

Eipä enää pölyynny kirjat!

Sänkyyn tilasin uudet, allergiaystävälliset peitot ja tyynyt ikuvanhojen tilalle sekä petarinsuojan jonka pitäisi ehkäistä pölypunkkien pesiytymistä petariin. Niitä tässä vielä odotellaan, ja kunhan ne saapuvat, runkopatjakin pääsee saunaan ja petauspatja pesulaan. Lakanat pitäisi kuulemma vaihtaa kerran viikossa, koska pesussa kuolevat vain aikuiset pölypunkit, viikon päästä kuoriutuvat uudet munat ja ollaan taas lähtöpisteessä. Kuka oikeasti jaksaa vaihtaa petivaatteet kerran viikossa???

Pinterestistä opin myös, että vaikka kodissa ei olisi hometta rakenteissa, allergikon nenää rasittavia homeitiöitä täällä silti leijailee. Niitä tulee mm. kosteiden tilojen kaakelien saumoista, tiskipöydällä muhivista ylläreistä sekä reheviltä kukkaikkunalaudoilta. Siispä hommasimme kunnon kylppärinpesuainetta ja näppärän kaakelinvälipesimen ja mies kuurasi kylppärin ja saunan lattiasta kattoon. Ja minä kuurasin vessan. Mies pitää tiskipöydän siistinä ja minä teen edelleen surutyötä kukkaikkunani kanssa.

Siistiin kotiin voi ostaa kukkiakin.

Ja kaiken tämän lisäksi olen buustannut miehen vastustuskykyä vitamiineilla (mm. pycnogenol ja immolina) sekä hunajalla. Hommasin sille sarvikuono-nenähuuhtelukannun josta ei kuulemma ole mitään hyötyä. Saunaan laitoin kulhollisen suolakimpaleita koska silloin sauna kuulemma toimii vähän niinkuin suolahuone ja helpottaa oloa. Vaikea sanoa onko auttanut... Erityisen nuhaisina aikoina makkarissa on tuikkulyhdyssä eukalyptystippoja (en enää muista miksi juuri eukalyptus, mutta se kuulemma auttaa) ja myös suolahöyryhengitystä on kokeiltu (auttaa mutta vain hetkellisesti).

Onko tuosta kaikesta sitten ollut mitään hyötyä? Mies on edelleen nuhainen, varsinkin erityisen pölyisten paikkojen siivoamisen jälkeen. Mutta allergialääkettä ei tarvitse enää ottaa päivittäin. Eikä se enää makaa koko iltaa puolikuolleena tuossa sohvalla viltin alla, vaan jaksoi mm. maalata ne katot ja aloittaa laihdutus- ja kuntokuurin (mikä tietysti parantaa oloa entisestään). Mutta kyllä tässä vielä töitä pitää tehdä. Pikkuhiljaa. Ja siivoaminen nyt ei lopu ikinä.

Onko siellä muita allergikkoja? Onko antaa hyviä vinkkejä?

Tomaattieksperttinen

Miehen molemmista kilteistä hajosi soljet, ja koska se ei enää housuja osaa käyttää, oli pakko saada jostain uudet. Hän tilasi itselleen uuden kiltin Skotlannista asti (koska Suomesta vaan ei löytynyt sopivaa) ja keksi että jos tilaa valmiiksi vyötäröltä vähän naftin, on pakko alkaa laihduttaa. Aikaa niin kauan kuin skoteilta menee kiltin tekemiseen ja postittamiseen. Nyt se on viikossa onnistunut pudottamaan jo viisi kiloa syömällä kanakeittoa ja jauhelihakeittoa ja klementiinejä sekä omenoita! Ja juomalla vettä. Ja lenkkeilemällä. Nytkin ne lähtivät lapsen kanssa päivän ensimmäiselle lenkille, sille vauhdikkaalle. Illalla on sitten luvassa toinen lenkki jonne minä ja koiravanhus saadaan tulla mukaan hidastelemaan.

Eilen oli miehen laihtumisen kunniaksi tauko dieetissä ja pizzapäivä.

Itsekin tuskastuin siihen että raskauden puoliväliin mennessä painoa ehti tulla melkein yhtä paljon kuin viime raskaudessa yhteensä. Raskaana ollessa ei varsinaisesti saa laihduttaa, mutta olen nyt pyrkinyt noudattamaan ohjenuoraa: Syö joka päivä jotain tuoretta, älä herkuttele joka päivä. Ja jos on pakko herkutella niin sitten jotain ihan pientä vaan. Ja olen myös roikkunut miehen mukana niillä lenkeillänsä. Toimii! Painon nousu pysähtyi hetkeksi jopa kokonaan!

Tosin fb-raati oli sitä mieltä ettei tämä ole mikään pizza vaan salaatti..

Ja tilasin myös ne housut. Maailman ihanimmat violetit slim fit-mammafarkut jotka ovat juuri sopivat, ja päätin että ne mahtuvat jalkaan vielä keväälläkin. Vaikka mahani paisuu, ei perseeni silti tarvitse paisua (enää yhtään enempää).

Oli mikä oli, sairaan hyvää se oli ainakin!

Olen muistaakseni täällä blogissakin joskus marmattanut siitä, että tuo lapsi ei suostu syömään mitään tuoretta ja on muutenkin hyvin ennakkoluuloinen kaikkea vähänkään voimakkaamman makuista kohtaan. Silloin taisin tulla siihen tulokseen että enimmäkseen siitä saa syyttää minua ja miestä, koska emme ole näyttäneet kovinkaan hyvää esimerkkiä. Mutta nyt, kun tuoreita asioita on syöty, niin wot! Ihme on tapahtunut! Muutama päivä sitten neiti haukkasi mukisematta kurkkuvoileipää ja vieläpä söi viipaleen kurkkua ihan sellaisenaan. Seuraavana päivänä hän haukkasi tomaattivoileivästä! Ja eilen mies oli jotenkin saanut sen maistamaan pisaratomaattia ja lapsi ryntäsi luokseni ja selitti silmät loistaen että "Minä MAISTOIN tomaattia ja minä TYKKÄSIN siitä!!! Minä olen TOMAATTIEKSPERTTINEN!!!!!"

Shoppailijan omatunto

Minulla oli tuossa yksi päivä melkein kuin toinen joulu. Nettikauppojen välipäiväaleshoppailu lähti vähän lapasesta ja sitten ne melkein kaikki pötkähtivät postiluukusta samana päivänä! Himoshoppailuni perustelin sillä että kaikissa ostoksissani oli teemana kotimaisuus ja/tai ekologisuus. (Paitsi niissä yksissä housuissa mutta sitä ei lasketa koska olin ansainnut ne koska raskaana oleminen on suurimmaksi osaksi ihan kamalaa.)

Yritin vaalia sitä ostoskekoa että olisin saanut siitä hienon kuvan, mutta valoisaa hetkeä odotellessa suurin osa ehti jo käyttöön asti. Mutta huomaatteko miten järkeviä ostoksia! Tirsokkaan kestoharkkahousut ovat ihan silkkaa säästöä kun päiväunille ei tarvi laittaa kertsivaippaa. Ja sama juttu kestokassien kanssa. Ne menevät pikkuruiseen mykkyrään olkalaukkuun ja ovat kaikenlisäksi niin ihania että saattavat jopa olla mukana siinä vaiheessa kun sitä kauppakassia tarvitaan. Yleensä ne kangaskassit nimittäin roikkuvat kiltisti eteisen naulakossa...

Tästä läjästä olen oikein erityisen iloinen! Tiedättekö Susannan työhuone-blogin? Jos ette tiedä niin menkää katsomaan, se on suorastaan hurmaava! Ja niin on Susannakin, joka vihdoin viimein teki kauppaansa sen värisiä kestotiskirättejä että minäkin saatoin hommata omani. Kestoharkkikset, kestokauppakassit, kestotiskirätit... huomaatte varmasti logiikan. Pyyhe ja tarjotin ovatkin sitten silkkaa silmäniloa ja niihin pätee ehdottomasti sama perustelu kuin niihin housuihinkin. Ja myös se, että jos nyt jotain aikoo shoppailla niin on oikeasti paljon kivempaa tukea kotimaista yrittäjää kuin vaikka henkkamaukkaa.

Hah, noista välipäiväaleshoppailuistani ainoastaan kassit oli oikeasti alennuksessa, muut normaalihintaisia! Mulle käy aina näin!!

(Ihan oikeasti alessa olivat Paapiin siilikuosinen Mussukoitten tunika (ihana!!), Vinkeen lehmän kuvalla varustettu heijastinliivi lapselle (hitti!!) sekä Babyidean monikäyttömasutuubi joka on ollut koko ajan päällä siitä asti kun se tuli. Silkkaa säästöä!)

***

Nukuin toissapäivänä pommiin. Tänään minun piti avata kauppa ja panikoin heräämistä niin paljon että heräsin yöllä tunnin välein katsomaan kelloa.....

***

Mun rillit hajos. Pöh.

Ihan perus

Noniin, nyt meinasi uusi bloggausinto jo ihan alkuunsa tyssätä siihen ettei minulla juuri nyt ole oikein mitään kuvaa jonka tähän lisäisin. Mutta sitten totesin että kuulumisia voi kertoa ilman kuviakin! Ni!

Eilen oli tosiaan miehen ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Joka tarkoitti käyttännössä sitä että heräsin klo 6.30 infernaaliseen raivariin kun lapsi roikkui hysteerisenä isänsä jalassa eikä olisi päästänyt häntä töihin. Minä en meinannut kelvata lohduttajaksi kertakaikkiaan ja sain väkivaltaakin ja mm lentäviä leegopalikoita osakseni ennen kuin onnistuin hämäämään lapsen rauhalliseksi satukirjalla. Raivaria seurasikin sitten aivan uskomattoman ihana aamupäivä kainalokkain lukien, halien, leikkien ja piirrellen, kunnes...

Raivari vol 2 oli valmis kun tuli aika lähteä päiväkotiin. Omia kyyneleitä nieleskellen jätin lopulta hysteerisenä rimpuilevan, ÄITIÄITIÄTIÄ kirkuvan lapsen päiväkodin tädin syliin. Kova on vanhemman osa välillä. Tosin ihan vähän aamun pahaa mieltä paikkasi se että joulukesälomansa aikana supersankaristatuksen saavuttanut isi ei kuitenkaan lopulta ollut ainoa jonka perään itkettiin. (Ja onneksi tänä aamuna päiväkotiin lähtö ja aamu muutenkin sujuivat kuin tanssia vaan.)

Ja sitten menin töihin ja sain allekirjoittaa uuden, toistaiseksi voimassa olevan työsopparin! Kuinka hienoa! Oikeasti pitää arvostaa firmaa joka vakinaistaa työntekijän kolme kuukautta ennen äippäloman alkua. Edellisellä kierroksella silloisen työnantajan kanssa ei käynyt ihan yhtä hyvin.

Nukkumatti tuntuisi olevan karkuteillä taas. Viime yönä nukuin ehkä yhteensä pari-kolme tuntia. Tai nukahdin kyllä illalla mutta puolen tunnin jälkeen havahduin hereille ja sitten ei nukkumisesta enää tullutkaan mitään, koska ajatukset, kuorsaava mies, lumiaurat, jatkuva pissahätä ja disko mahassa. No, toivottavasti ensi yönä paremmalla onnella.

Ja hei, sain uuden kirjahyllyn! Tuossa se nyt nököttää paketissa olkkarin nurkassa ja odottaa että joku uskaltautuisi sen kimppuun. Saattavat kuulemma olla hiukan haastavia nuo Ikea-palapelit...?

Mitä kuuluu Magdaleena?

Aim sori... ... että olen ollut niin pitkään hissukseen. Jos ei ole asiaa niin sitten on parempi pitää taukoa. Mutta nyt olen pikkuhiljaa kypsytellyt ajatusta että josko tänne jotain taas laittaisin, minulla on monta luonnostakin jo odottamassa! 

Jos kuitenkin aloitan ihan kevyesti kuulumisilla... periaatteessa elämä on ihan sitä samaa mitä aikaisemminkin. Töissä puurtamista (siellä on itse asiassa ihan kivaa useinmiten) ja kolmevuotiaan kasvun ihmettelemistä. Ja uhman ihmettelemistä. Tälläistä tavallista. Mies oli juuri pitkällä kesälomalla ja on vähän rempannutkin, sain vihdoin sen valkoisen katon mistä olen haaveillut!

Tapettiakin on tulossa, jahka ehditään...

 

Sain myös joululahjaksi uuden tietokoneen ja syntymäpäivälahjaksi kameraan uuden objektiivin, siinäpä sitä on kerrakseen syytä saada jotain julkaistuakin.

Makro-objektiivilla löytyi chilin ihohuokoset.

Toisaalta mikään ei ole niinkuin ennen. Tässä sitä vaan ollaan ihmeissään ja odotellaan sitä että keväällä meidän maailma mullistuu taas kerran ihan täysin. Ajatus on vaatinut vähän totuttelua.

Varpaat näkyy vielä...

Semmoista. 

Mitä teille kuuluu? 

Onkohan siellä enää edes ketään??