sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tomaattieksperttinen

Miehen molemmista kilteistä hajosi soljet, ja koska se ei enää housuja osaa käyttää, oli pakko saada jostain uudet. Hän tilasi itselleen uuden kiltin Skotlannista asti (koska Suomesta vaan ei löytynyt sopivaa) ja keksi että jos tilaa valmiiksi vyötäröltä vähän naftin, on pakko alkaa laihduttaa. Aikaa niin kauan kuin skoteilta menee kiltin tekemiseen ja postittamiseen. Nyt se on viikossa onnistunut pudottamaan jo viisi kiloa syömällä kanakeittoa ja jauhelihakeittoa ja klementiinejä sekä omenoita! Ja juomalla vettä. Ja lenkkeilemällä. Nytkin ne lähtivät lapsen kanssa päivän ensimmäiselle lenkille, sille vauhdikkaalle. Illalla on sitten luvassa toinen lenkki jonne minä ja koiravanhus saadaan tulla mukaan hidastelemaan.

Eilen oli miehen laihtumisen kunniaksi tauko dieetissä ja pizzapäivä.

Itsekin tuskastuin siihen että raskauden puoliväliin mennessä painoa ehti tulla melkein yhtä paljon kuin viime raskaudessa yhteensä. Raskaana ollessa ei varsinaisesti saa laihduttaa, mutta olen nyt pyrkinyt noudattamaan ohjenuoraa: Syö joka päivä jotain tuoretta, älä herkuttele joka päivä. Ja jos on pakko herkutella niin sitten jotain ihan pientä vaan. Ja olen myös roikkunut miehen mukana niillä lenkeillänsä. Toimii! Painon nousu pysähtyi hetkeksi jopa kokonaan!

Tosin fb-raati oli sitä mieltä ettei tämä ole mikään pizza vaan salaatti..

Ja tilasin myös ne housut. Maailman ihanimmat violetit slim fit-mammafarkut jotka ovat juuri sopivat, ja päätin että ne mahtuvat jalkaan vielä keväälläkin. Vaikka mahani paisuu, ei perseeni silti tarvitse paisua (enää yhtään enempää).

Oli mikä oli, sairaan hyvää se oli ainakin!

Olen muistaakseni täällä blogissakin joskus marmattanut siitä, että tuo lapsi ei suostu syömään mitään tuoretta ja on muutenkin hyvin ennakkoluuloinen kaikkea vähänkään voimakkaamman makuista kohtaan. Silloin taisin tulla siihen tulokseen että enimmäkseen siitä saa syyttää minua ja miestä, koska emme ole näyttäneet kovinkaan hyvää esimerkkiä. Mutta nyt, kun tuoreita asioita on syöty, niin wot! Ihme on tapahtunut! Muutama päivä sitten neiti haukkasi mukisematta kurkkuvoileipää ja vieläpä söi viipaleen kurkkua ihan sellaisenaan. Seuraavana päivänä hän haukkasi tomaattivoileivästä! Ja eilen mies oli jotenkin saanut sen maistamaan pisaratomaattia ja lapsi ryntäsi luokseni ja selitti silmät loistaen että "Minä MAISTOIN tomaattia ja minä TYKKÄSIN siitä!!! Minä olen TOMAATTIEKSPERTTINEN!!!!!"



lauantai 11. tammikuuta 2014

Shoppailijan omatunto

Minulla oli tuossa yksi päivä melkein kuin toinen joulu. Nettikauppojen välipäiväaleshoppailu lähti vähän lapasesta ja sitten ne melkein kaikki pötkähtivät postiluukusta samana päivänä! Himoshoppailuni perustelin sillä että kaikissa ostoksissani oli teemana kotimaisuus ja/tai ekologisuus. (Paitsi niissä yksissä housuissa mutta sitä ei lasketa koska olin ansainnut ne koska raskaana oleminen on suurimmaksi osaksi ihan kamalaa.)


Yritin vaalia sitä ostoskekoa että olisin saanut siitä hienon kuvan, mutta valoisaa hetkeä odotellessa suurin osa ehti jo käyttöön asti. Mutta huomaatteko miten järkeviä ostoksia! Tirsokkaan kestoharkkahousut ovat ihan silkkaa säästöä kun päiväunille ei tarvi laittaa kertsivaippaa. Ja sama juttu kestokassien kanssa. Ne menevät pikkuruiseen mykkyrään olkalaukkuun ja ovat kaikenlisäksi niin ihania että saattavat jopa olla mukana siinä vaiheessa kun sitä kauppakassia tarvitaan. Yleensä ne kangaskassit nimittäin roikkuvat kiltisti eteisen naulakossa...


Tästä läjästä olen oikein erityisen iloinen! Tiedättekö Susannan työhuone-blogin? Jos ette tiedä niin menkää katsomaan, se on suorastaan hurmaava! Ja niin on Susannakin, joka vihdoin viimein teki kauppaansa sen värisiä kestotiskirättejä että minäkin saatoin hommata omani. Kestoharkkikset, kestokauppakassit, kestotiskirätit... huomaatte varmasti logiikan. Pyyhe ja tarjotin ovatkin sitten silkkaa silmäniloa ja niihin pätee ehdottomasti sama perustelu kuin niihin housuihinkin. Ja myös se, että jos nyt jotain aikoo shoppailla niin on oikeasti paljon kivempaa tukea kotimaista yrittäjää kuin vaikka henkkamaukkaa.

Hah, noista välipäiväaleshoppailuistani ainoastaan kassit oli oikeasti alennuksessa, muut normaalihintaisia! Mulle käy aina näin!!

(Ihan oikeasti alessa olivat Paapiin siilikuosinen Mussukoitten tunika (ihana!!), Vinkeen lehmän kuvalla varustettu heijastinliivi lapselle (hitti!!) sekä Babyidean monikäyttömasutuubi joka on ollut koko ajan päällä siitä asti kun se tuli. Silkkaa säästöä!)

***

Nukuin toissapäivänä pommiin. Tänään minun piti avata kauppa ja panikoin heräämistä niin paljon että heräsin yöllä tunnin välein katsomaan kelloa.....

***

Mun rillit hajos. Pöh.



keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Ihan perus

Noniin, nyt meinasi uusi bloggausinto jo ihan alkuunsa tyssätä siihen ettei minulla juuri nyt ole oikein mitään kuvaa jonka tähän lisäisin. Mutta sitten totesin että kuulumisia voi kertoa ilman kuviakin! Ni!

Eilen oli tosiaan miehen ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Joka tarkoitti käyttännössä sitä että heräsin klo 6.30 infernaaliseen raivariin kun lapsi roikkui hysteerisenä isänsä jalassa eikä olisi päästänyt häntä töihin. Minä en meinannut kelvata lohduttajaksi kertakaikkiaan ja sain väkivaltaakin ja mm lentäviä leegopalikoita osakseni ennen kuin onnistuin hämäämään lapsen rauhalliseksi satukirjalla. Raivaria seurasikin sitten aivan uskomattoman ihana aamupäivä kainalokkain lukien, halien, leikkien ja piirrellen, kunnes...

Raivari vol 2 oli valmis kun tuli aika lähteä päiväkotiin. Omia kyyneleitä nieleskellen jätin lopulta hysteerisenä rimpuilevan, ÄITIÄITIÄTIÄ kirkuvan lapsen päiväkodin tädin syliin. Kova on vanhemman osa välillä. Tosin ihan vähän aamun pahaa mieltä paikkasi se että joulukesälomansa aikana supersankaristatuksen saavuttanut isi ei kuitenkaan lopulta ollut ainoa jonka perään itkettiin. (Ja onneksi tänä aamuna päiväkotiin lähtö ja aamu muutenkin sujuivat kuin tanssia vaan.)

Ja sitten menin töihin ja sain allekirjoittaa uuden, toistaiseksi voimassa olevan työsopparin! Kuinka hienoa! Oikeasti pitää arvostaa firmaa joka vakinaistaa työntekijän kolme kuukautta ennen äippäloman alkua. Edellisellä kierroksella silloisen työnantajan kanssa ei käynyt ihan yhtä hyvin.

Nukkumatti tuntuisi olevan karkuteillä taas. Viime yönä nukuin ehkä yhteensä pari-kolme tuntia. Tai nukahdin kyllä illalla mutta puolen tunnin jälkeen havahduin hereille ja sitten ei nukkumisesta enää tullutkaan mitään, koska ajatukset, kuorsaava mies, lumiaurat, jatkuva pissahätä ja disko mahassa. No, toivottavasti ensi yönä paremmalla onnella.

Ja hei, sain uuden kirjahyllyn! Tuossa se nyt nököttää paketissa olkkarin nurkassa ja odottaa että joku uskaltautuisi sen kimppuun. Saattavat kuulemma olla hiukan haastavia nuo Ikea-palapelit...?



maanantai 6. tammikuuta 2014

Mitä kuuluu Magdaleena?

Aim sori... ... että olen ollut niin pitkään hissukseen. Jos ei ole asiaa niin sitten on parempi pitää taukoa. Mutta nyt olen pikkuhiljaa kypsytellyt ajatusta että josko tänne jotain taas laittaisin, minulla on monta luonnostakin jo odottamassa! 

Jos kuitenkin aloitan ihan kevyesti kuulumisilla... periaatteessa elämä on ihan sitä samaa mitä aikaisemminkin. Töissä puurtamista (siellä on itse asiassa ihan kivaa useinmiten) ja kolmevuotiaan kasvun ihmettelemistä. Ja uhman ihmettelemistä. Tälläistä tavallista. Mies oli juuri pitkällä kesälomalla ja on vähän rempannutkin, sain vihdoin sen valkoisen katon mistä olen haaveillut!

Tapettiakin on tulossa, jahka ehditään...
 
Sain myös joululahjaksi uuden tietokoneen ja syntymäpäivälahjaksi kameraan uuden objektiivin, siinäpä sitä on kerrakseen syytä saada jotain julkaistuakin.

Makro-objektiivilla löytyi chilin ihohuokoset.

Toisaalta mikään ei ole niinkuin ennen. Tässä sitä vaan ollaan ihmeissään ja odotellaan sitä että keväällä meidän maailma mullistuu taas kerran ihan täysin. Ajatus on vaatinut vähän totuttelua.

Varpaat näkyy vielä...

Semmoista. 
Mitä teille kuuluu? 
Onkohan siellä enää edes ketään??



tiistai 6. elokuuta 2013

Kloppoti kloppoti

Sunnuntaina Verlan aika-tapahtumassa tuli kuvattua heposia.





Barbarian horse show...





...ja Rohan tallit joiden esitystä ei valitettavasti nähty alkua pidemmälle kun nukkumattomat päikkärit vaativat veronsa.
Enempi kuvia meidän perheen Verlan reissusta, tai lähinnä meidän markkinavaatetuksesta toisessa blogissani.


keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kesähaaste

Kun on pitänyt taukoa blogista jonkun aikaa niin sitä luulisi että suorastaan pursuaa ideoita. Tai sitten ei. Mitä kauemmin hiljaisuutta kestää sitä vaikeampaa on keksiä mitään mistä blogata. Olen muutenkin onnistunut vieroittamaan itseni blogimaailmasta aika tehokkaasti, en ole jaksanut vierailla toisten blogeissakaan juuri ollenkaan. Anteeksi, rakkaat! It's not you it's me...




Minulla on ollut hämmentävä heinäkuu. Lapsen päiväkoti meni kesälomalle ja kesäpäikkis on kauempana, joten mies on kuskannut lapsen päiväkodille aina mennessään töihin (koska auto on hänellä). Moisen järjestelyn takia minulle on siunaantunut aivan käsittämätön määrä omaa aikaa, tänäänkin menen töihin vasta puoli kolmeksi! Ajan olen käyttänyt lähinnä siivoamiseen ja ompeluun, ja potenut morkkista. Ja ikävöinyt lasta koska itse tulen töistä kotiin vasta kun lapsi on jo nukkumassa. Onneksi päiväkotipäivät eivät sentään ole ihan jokapäiväistä arkea. No tänään on viimeinen tälläinen päivä. Olen nukkunut pitkään, nautiskellut aamuteetä hitaasti sekä notkunut koneella. Ja potenut morkkista, kohta on varmaan pakko vähän siivota.




Mutta ennen sitä yksi haastis. Koska mikäs sen parempi aihe postaukselle jos ei oikeasti ole mitään asiaa! Rullallallein Nunju kävi pudottamassa haasteen tänne jo aikoja sitten joten ehkä on jo korkea aika vastata. Kiitos Nunju! Siitä kiva haaste että tällä kertaa ei tarvitse listata x määrää jänniä ja hauskoja faktoja itsestään.

Haastetun tulee listata 10 kesän plussaa, ja kymmenen miinusta.
Avaa vastauksia myös omin ajatuksin, ja kuvin.
Haastettu jakaa haasteen eteenpäin kolmelle haluamalleen blogille,
ja ilmoittaa haastamisesta ko. bloggaajalle.




Kymmenen plussaa kesässä:

+ Aurinko, valo, lämpö.
+ Kasvimaa. Oman maan herkut.
+ Loma.
+ Keskiaikamarkkinat.
+ Mustikat.
+ Helpompi valokuvata kun on valoisaa.
+ Pieni sähkölasku.
+ Ei tarvi kantaa polttopuita sisään.
+ Että voi mennä ulos ilman kauheaa pynttäämistä.
+ Kukkaset ja vihreys.




Kymmenen miinusta:

- Töihin meneminen tuntuu tylsältä kun ulkona on kesä.
- Haikeus siitä että kohta se loppuu.
- Ihmisten jatkuva marina siitä että a)sataa tai b)on liian kuuma.
- Punkit. Vihaan punkkeja.
- Sinilevä.
- Hyttyset.
- Kasvimaan kastelu.
- Se kun pitäisi oikeasti mennä ulos kun on niin hieno ilma mutta aina ei vaan huvita.
- Keskiaikamarkkinoiden aiheuttama vararikko.
- Kesään kohdistetut odotukset.

Siinäpä ne. Ehkä palaan myöhemmin lisäämään ne kolme blogia. Nyt menen laittamaan pyykit koneeseen.