Pyhtäälle kansa saapua saa...

Niih, olihan viime viikonloppuna ne markkinat! Meidän perheen hommana oli päivystää infopisteellä ja keskiaikaseuran nuotiopaikalla. Pienempi lapsi oli mukana koko viikonlopun, isompi oli lauantain rakentelupäivän mummilassa ja tuli sitten mummin ja papan kanssa markkinoille.

Poikanen nukkui autuaasti ja tyytyväisenä lähestulkoon koko ajan. Ei kylläkään tuossa kopassa vaan kantoliinassa. Tai sylissä, kas näin:

Yritettiin yöpyäkin teltassa mutta kahden aikaan luovutettiin ja ajettiin kotiin. Rääkyminen loppui kun pääsi omaan koppaan nukkumaan.

Tytön markkinat menivät vähän kiukuttelun puolelle. Kauan ja hartaasti odotetun hepan selkään ei uskaltanutkaan mennä, viikingeistä lähti liian kova meteli eikä taikurikaan jaksanut kiinnostaa. Eniten kuitenkin taisi harmittaa se että veikka sai olla mukana keskiajassa kun hän oli mummilassa. Onneksi lasten heikissä pääsi askartelemaan ja kuuntelemaan satuja, bändin tahtiin tanssiminen oli kivaa ja kavereitakin tuli joiden kanssa sai juosta ja riekkua. Että olihan se ihan kiva päivä sitten lopulta kuitenkin.

Muuten markkinat menivät enimmäkseen hienosti ja tällä kertaa ehdin kiertää valokuvaamassakin.

Mitään en tosin ehtinyt shoppailla, paitsi karkkiomenan tytölle. Vaikka kaikkea ihanaa ostettavaa olisikin ollut...

Ensi vuonna uudestaan! Ehkä. Toivottavasti! Jospa sitä sitten taas ehtisi olla paremmin mukana järjestelyissä.

Raportti

Taas näitä tylsiä vauvakuvia.

Veikalla on ikää nyt puolisentoista kuukautta. Ihan hyvin on mennyt. Jos jotain on viime kerrasta oppinut, niin sen että päivä kerrallaan edeten on paras. Ja sen, että tää on vaan vaihe. Oli se mitä hyvänsä, se on vaan vaihe. 

Ja sen että ei saa jäädä neljän seinän sisälle mätänemään, hulluksihan siinä tulee! Viimeksi en uskaltanut tytön kanssa mihinkään, nyt olen. Lähikauppa+leikkipuistokeikasta on tullut meille jo rutiinia, kerran matkustettiin bussilla mummilaan ja eilen oltiin museossa.

Eilisen reissulla mielessä kävi muunmuassa:

"Mitä helvettiä täällä sataa???" (Räntää ja rakeita yhtä aikaa, se nyt ei ole enää edes mikään uutinen..)

"Tuulee niin että tukka lähtee" (Vaunuista saa hyvän ilmapallon kun laittaa niihin sadesuojan päälle.)

"Olipahan kuningasidea lähteä näiden kanssa mihinkään...." (No oli se, oikeasti.)

Ja vauvahan "käyttäytyy" useinmiten erinomaisesti päiväsaikaan (lue: nukkuu), ja tyttökin rakastaa sitä museota ja osaa olla niin reipas isosisko ettei paremmasta väliä. Mutta siinä vaiheessa kun nälkä, väsy ja kakkahätä iskee yhtä aikaa kaikille... 

Niin siitä veikastahan minun piti raportoida. Jotta puolessatoista kuukaudessa olemme analysoineet seuraavaa:

Hän syö huomattavasti vähemmän kuin siskonsa aikanaan, ei myöskään juurikaan pulauttele (sisko pulautteli PALJON), suostuu juomaan maitoa myös pullosta (sisko ei) ja toisinaan hyväksyy tutinkin (sisko ei). Toisaalta tälle ei tissi kelpaa lohdutukseksi vaan pahan mielen yllättäessä karjuu äänensä käheäksi, nukuttamiseenkin on pitänyt keksiä toiset keinot (jumppapallo on aika ässä).

 Hyvälle tuulelle sattuessaan hän juttelee ja virnuilee, viihtyy sitterissä ja leikkimatollakin. Useinmiten kuitenkin kantoliina tai turvakaukalo on varmempi valinta. Tai syli. 

Ja hän nukkuu. Kaupungilla, museossa, kylässä, leikkipuistossa, kaupassa... paitsi jos on huono päivä. Yötkin hän nukkuu, kunhan ensin saadaan nukahtamaan. Tosin joskus tyyppi saattaa nukahtaa vaikka olisi koppaan laitettaessa vielä hereillä, tosi outoa!

Iho on pysynyt toistaiseksi hyvänä (siskolla ei). Toisaalta herra on tarkka hoidon laadusta, esim. pesuveden pitää olla asteelleen oikean lämpöistä (siskolle oli ihan sama). Kapaloida ei saa missään tapauksessa (niin, siskon kanssa se oli rutiinia). Yhdestä asiasta nämä ovat kuitenkin samaa mieltä: hatut ovat saatanasta. 

Toisaalta mikä tahansa näistä saattaa olla vain vaihe joka päättyy huomenna. Tai ensi viikolla. Toivottavasti se ei olisi tuo nukkumishomma ainakaan!

Hei hei Heikki!

Joku ehkä vielä muistaa että viime vuonna tähän aikaan oli hektisimmät markkinajärjestelyt käynnissä kun muutaman hengen voimin raapaistiin tyhjästä kokoon Kesä-Heikin keskiaikamarkkinat. Ne markkinat olivat lopulta valtaisa menestys ja tänä vuonna Kesä-Heikki tulee taas! Vaikka sattuneesta syystä itse olen seurannut valmisteluja vähän sivummalta tällä kertaa...

Myyjiä on tulossa vieläkin enemmän kuin viime vuonna, tämän hetken laskujen mukaan kuulemma reippaasti yli viisikymmentä! Moni myyjä tekee myös työnäytöksiä (mm. seppä) ja ainakin lautanauhan kudontaan on luvassa opetustakin. Ja voi mitä herkkujakin on tulossa, varrassikaa, lettuja, karkkiomenoita... slurps!

Ja myyjien lisäksi on luvassa vaikka mitä muuta! Viimevuodesta tutut Taikatulen ritarit kiertelevät alueella ja viihdyttävät yleisöä, ja ritarin varusteita on mahdollisuus itsekin kokeilla. Faravidin Susien taistelunäytös on todellinen show, ja muun ajan Susien pisteellä on varuste-esittelyä ja toimintaa lapsille, mm. kirveenheittoa ja pehmomiekkailua. Ja jousiammuntaakin pääsee kokeilemaan viimevuotiseen tapaan ja jos saa kasaan kolmihenkisen joukkueen, voi ilmoittautua mukaan kolmiotteluun. Rauhallisemman menon ystäville on tiedossa ainakin keskiaikainen muotinäytös.

Lapset ja lapsiperheet on aivan erityisesti huomioitu, sillä yllämainittujen lisäksi on tulossa vaikka mitä kivaa. Lasten Heikissä on luvassa ainakin askartelua, roolivaatteita ja keskiaikaisia leikkejä, tietovisasuunnistusta, satuhetkiä ja musiikkipiirejä. Viime vuoden keppihevosturnajaiset olivat huima menestys ja tänä vuonna pikkuritareita vastassa on hurja peikko. Niin, ja kuka tykkää hepoista? Tänä vuonna paikalle on tulossa kaksi ihanaa ponia joilla pääsee ratsastamaan!

Ja kaiken huippuna markkinat kruunaa Greenrose Fairen keikka!!

www.kesaheikki.fi

www.facebook.com/KesaHeikinKeskiaikamarkkinat

Markkinoiden lisäksi Pyhän Henrikin kirkolla järjestetään keskiaikahenkinen messu ja Sirius Sport resortilla ilmaleijunnan lentonäytös, lisäksi Siriuksen ravintolassa on tarjolla keskiaikainen menu.

Ja hih, tässä vielä video siitä kun Kesä-Heikki aikamatkasi keskiajasta nykyaikaan ja päätyi Siriukseen lentämään ja surffaamaan!

Pienen miehen suuri päivä

Nimijuhlat on juhlittu ja meidän pojalla on nyt nimi, ihan oma! Bileet onnistui pienestä sateesta huolimatta mainiosti ja olivat meidän näköiset ja makuiset pihajuhlat. Ajattelin että jospa joku etsii inspiraatiota nimijuhlien järjestämiseen netistä, niinkuin minäkin tein, joten luvassa on noin miljoonan kuvan megapostaus...

Ps. Juhlimme kotipihalla nuotion ääressä. 

(Ajateltiin että on kohteliasta varoittaa etukäteen savusta, sateesta ja hyttysistä...)

Minulla oli kauhea ongelma kun en keksinyt mitä pojalle voi pukea nimijuhlaan päälle. Kastemekkoa ei haluttu ja vauvojen miesvaatteita, minipukuja sun muita, inhoan. Lopulta pojalle tilattiin Swan River Craftsilta mittatilaustyönä tunika. Minitunika on kokonaan käsin ommeltu Tippet.fin hienonhienosta ohuesta villasta, kultaiset somisteet ovat silkkiä ja vihreä kirjonta Mervin oman pihan kasveilla värjäämää villalankaa. (Mervi on muuten tuttu myös hibiksestä.) Ja siitä tuli aivan huikean suloinen!
Edit. Hibernaatiopesäkkeessä on enemmän juttua tunikasta.

Juhlan kulku meni tiivistetysti jotensakin näin:

1) Tervetulomalja sekä vieraskirjakorttien täyttö. 

2) Nimiarvauksien läpi käyminen.

3) Nimen perustelut ja nimen julkistaminen.

4) Kummitodistuksen ääneen luku ja allekirjoitus.

5) Lauluesitys.

Kummitodistus

6.5.2014 syntyi pieni poika tähän maailmaan. Tänään 7.6.2014 saa hän nimen ***.

(Nimi) ja (Nimi) ovat luvanneet toimia hänen kummeinaan, tukea (Nimi)n vanhempia hänen kasvatuksessaan sekä olla (Nimi)lle tukena silloin kun hän tukea kaipaa.

Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,

ei pieni puu vielä myrskyä siedä.

Ole suojana pienelle suuri puu,

että pienellä juuret vahvistuu.

Ja se lauluesitys ei ollut ihan mikä tahansa lauluesitys, vaan ystävämme oli tehnyt pojalle ihan oman laulun!

Pieni viikinkipoika (säv & san Taija Paju)

Pieni viikinkipoika, nuku rauhallista unta. 

Tuoksui ilmassa terva ja savu, oli puussa hiirenkorva ja havu, 

kun kevät sut kuljetti mukanaan ja tuvan oljille saatti. 

 Pieni viikinkipoika, nuku rauhallista unta. 

Laulakoot sulle tuuli ja meri, niistä vahvistuu pohjoinen veri. 

Vaan vielä saa seikkailut odottaa, vie unten maille paatti. 

Pieni viikinkipoika, nuku rauhallista unta.

Koristeeksi ostin puntit ruusuja ja neilikoita ja laitoin niitä lasipurkkeihin pihlajan oksien kanssa. Kynttilät menivät vähän hukkaan kun ne olivat täynnä sadevettä... mutta sadepisarathan tuo onnea!

Juhlimme todellakin nuotion ääressä niinkuin oli luvattu. Vieraat saivat paistaa makkaraa ja vaahtokarkkeja, ja muurikkalettujakin tehtiin. Tai vieraathan ne letutkin lopulta paistoi...

Lettujen ja makkaroiden lisäksi ruokalistalla oli nokipannukahvia, koivunmahlajuomaa, pastasalaattia, kuskussalaattia, patonkia...

...ja ihan överi kakku! Siinä on kaksi neljän munan pohjaa tornina (kuva hämää, se oli ISO!). Kostutettu appelsiinituoremehulla, välissä paksusti banskuja ja persikoita, päällä mansikoita ja pensasmustikoita. Kermavaahdon seassa on sitruunarahkaa ja sitä rahkakermaa on reilusti myös kakun välissä. Raikasta ja ihanaa! Taisi olla ensimmäinen kerta kun minun leipoma kakku häviää viimeistä murua myöten! (Ohje täältä)

Vieraat kun lähti niin aurinkokin tuli esiin. 

Ja höh, ei muistettu ottaa pakollista koko perheen pönötyskuvaa! No, näissä bileissä ei muutenkaan pönötetty. Tunnollinen bloggaaja otatutti kuitenkin asukuvan tottakai! (Kalahame EilenDesign, paita ja kengät kirpparilta, vitivalkosääret ihan omat.) Mies kävi vaihtamassa kauluspaidan tunikaan ja pipoon heti kun suurin osa vieraista oli lähtenyt.

Pöytiä, penkkejä ja kesäkukkia

Iltahuuto selätetty. Nyt pitäisi olla jo nukkumassa. Eikä bloggaamassa, varsinkaan kun aivoista ei löydy mitään kirjoittamisen arvoista, huminaa vain. Kuvia kuitenkin löytyi kamerasta...

Juhlavalmistelut jatkuu pihalla. 

Juhlien varjolla pihakin paranee paranemistaan, nyt valmistui terassin kaide (ja rappusetkin).

Viikkariteltasta tuli juhlakatos ja Kesä-Heikiltä lainattiin pöydät, ne meidän tekemät. (Oho, jopas on miehen hiukset vuodessa kasvaneet!!)

Luin jonakin päivänä (eilen? Tai ehkä viime viikolla...) otsikon jossa sanottiin että vauvan ja äidin sydämet lyövät samaan tahtiin. En lukenut juttua mutta jäin miettimään. Kuinka monta vauvan sydämenlyöntiä lyö yhtä minun aikuisen sydämen iskua kohti? Koska tasatahtisuus loppuu, vai loppuuko? Lyökö kolmevuotiaan sydän edelleen tasatahtiin minun kanssa? Ja jos niin on, päteekö se myös isosiskon ja pikkuveikan sydämiin? Entä minä ja sisarukseni, mennäänkö mekin vielä samassa tahdissa?

***

Tänne blogiin tullaan yleensä aika ilmeisillä hakusanoilla, tällä hetkellä suosiossa ovat "nokkossämpylät resepti", "kuormalavasta yrttihylly" sekä "omenapuu maikki". Mutta nyt oli tullut "puun juurille kuseskelu"!!! Mitä hittoa??