Harrastuksista ja niiden lieveilmiöistä, osa 2

First a very short english version of this post: I've fallen in love with medieval handicraft. Look at the pictures and you'll know why.

//

Keskiaikaharrastuksen myötä mies hurahti saviastioihin ja rengaspanssarin askaroimiseen, mutta hurahdin tahollani minäkin! Tosin hurahdukseni ei (vielä) ole ollenkaan niin kokonaisvaltaista kuin miehellä. Minä hurahdin keskiaikaisiin käsitöihin (yllättäen) ja etenkin erilaisiin nauhoihin, lautanauhoihin ja muihin. Tosin minun hermoillani ei lautanauhaa itse tehdä, joten markkinoilla saan pitää itseäni tiukassa liekassa etten tuhlaa ihan kaikkia meidän rahoja pelkkiin nauhoihin. 

(Voitte varmaan kuvitella innostukseni määrän kun mies tuumasi että lautanauhan teon opettelu voisi olla rengaspanssarin valmistuttua se seuraava juttu!!!)

On ne nauhat vaan niin mielettömän kauniita!! (Punaruskea lapsen vyönä toimiva nauha on muuten taitavan ystäväni tekemä!)

Miehen uuden neulakinnaspiponkin reunassa on kaunista lautanauhaa, ihan viattomasti miehen parasta ajatellen ehdotin myssyn hankkimista enkä ollenkaan siksi että saisin salaa käydä ihastelemassa ja hypistelemässä sen kauneutta...

Keskiaikapuvun vyö (lautanauhaa tietenkin) on siitä kiva kapistus että siinä voi roikottaa kaikenlaista mukana, nauhoissa tai muuten. Uusin villitykseni ovat kulkuset, siinä on vaan sitä jotain kun kilistelee menemään, tulee jostain syystä vähän samanlainen fiilis kuin korkokenkien kopinasta. (Tiedättehän, ainakin 20 % lisää itsevarmuutta.)

Vyölle mukana kulkemaan pääsi nahkaiseen pussukkaan kinnasneula jonka ostin Turun markkinoilla Iloisen Joutsenen Sahralta. Ei tuo minun aikaansaama sykkyrä ihan kyllä oikealta näytä, saattaa olla että jotain on ohjeista jäänyt ymmärtämättä... Sempä takia pidänkin sitä nyt mukana, jos sattuu vastaan joku joka osaisi neuvoa miten tuo toimii. Sitä odotellessa voin ihastella neulaa joka sekin on esineenä yksinkertaisen valloittava.

Pukkisaaresta löysin vihdoin jotain joka sopii minunkin taidoilleni ja hermoilleni: Nyörihaarukka!! Tämä silmiä hivelevän kaunis (muistaakseni) saarnipuinen kapine pussukoineen on taitavan Kiertelevän ketun eli Nanan tekemä, ja hänen ohjeillaan sain aikaiseksi noin hienoa nyöriä kotimatkalla autossa! Ah tätä onnistumisen iloa!

//

Ja ehkä jonain päivänä pääsen vielä esittelemään miehen tekemän rengaspanssarin lisäksi niitä käsin ommeltuja keskiaikavaatteita. Projekti on edennyt jo niin pitkälle, että viisi metriä luonnon väristä pellavaa aluspukuja varten on hankittuna, pellavalankaa myyvä nettikauppa katsottuna ja aivan käsittämättömän upealle Medeltidsmoden keltaiselle villakankaalle sydän menetettynä. Tästä se lähtee!