maanantai 3. helmikuuta 2014

Ärsyttää.


Tänään ärsyttää.


Ärsyttää se ettei jaksa mitään.
Ärsyttää sotku.
Ärsyttää se että väsymystäni herkuttelen ja huomenna on neuvola ja se täti pääsee taas paasaamaan painonnoususta. Tai en tiedä pääseekö kun en ole käynyt vaa'assa. Ärsyttää koko vaaka.
Ärsyttää kun supistaa koko ajan. Ei pysty lenkillekään kun supistaa ja lonkkiin sattuu.
Ärsyttää närästys.

Ärsyttää koira kun se haahuilee kämpässä ja sen kynnet sanoo raaps raaps.
Ärsyttää mies joka ei ole leikannut koiran kynsiä.

Ärsyttää äidit jotka sanoo että ei mitään hoitolaukkua tartte, käsilaukussa kulkee vauvan vaipat ihan hyvin.
Ärsyttää nekin äidit jotka sanoo ettei mitään sairaalakassia tartte. Tai ne jotka pakkas sen siinä just ennen lähtöä.
Ärsyttää liian taitavat käsityöbloggarit. Ja liian täydelliset sisustusbloggarit. Ja täydellisten kakkujen leipojat. Ja tavoitepainoonsa päässet.

Ärsyttää se että ärsyttää.



lauantai 1. helmikuuta 2014

Helmiä ja puutaheinää


Huooh. Aamuvuoropäivien illat menee työpäivästä toipuessa, samoin iltavuoropäiviä seuraavat aamut. Vapaapäivät menee muuten vaan huiliessa. Tänään oli sellainen, vapaapäivä, jonka suurimmaksi saavutukseksi voi laskea kauppaan kävelyn (josta ostettiin sipsejä). 

Helmiä tiimarista.

Muistin just että ne aamulla koneeseen laittamani pyykit taitaa olla siellä vieläkin...

Neiti osaa pujotella tosi hienosti sen aikaa kun jaksaa keskittyä.

Mitäs muuta? Valitsin neidille uuden turvaistuimen mutta en ole vielä saanut aikaiseksi tilata sitä. Olen kuluttanut huomattavan määrän aikaa uuden hoitolaukun etsimiseen ja tulin lopulta siihen tulokseen että parempi tehdä itse että saa sellaisen kun haluaa. (Eri asia sitten saako sitä ikinä tehtyä ja voiko se oikeasti onnistua.)

Rannekoru Mummille. Ihan ite tehty.

Olen shoppaillut lisää kirppisvaatteita lapsille (lapsILLE!!!) ja itselleni. Kävin kaverin luona kahvilla ja ostin hillittömän kassillisen tiimarin poistomyyntikamaa (siltä kaverilta siis).

Ja kaulakoru isille, tilaustyö äitiltä.

Sain ne uudet rillit vihdoin ja olen käyttänyt suhteellisen paljon aikaa ihastelemalla niitä peilistä. Ne saavat minut tuntemaan itseni ihan nätiksi.

Jep, asiaa on paljon ja aivan yhtä syvällistä kuin nuo muovihelmet.



keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Koko kylän vauva


OI, ne sanoo ja osoittaa vatsaani. 
Milloin on laskettu aika?

Miten olet voinut?
Onko ensimmäinen lapsi?
Koska ajattelit jäädä pois töistä?
Onko tyttö vai poika tulossa?

Tuossa tilassa nainen on kyllä kauneimmillaan, miä oon aina sanonut!

Ai niiin pitkä aika vielä! Miä kyllä mahan perusteella ajattelin että paaaljon pitemmällä ois.
Ai kauhia minkä kokoinen maha! En kyllä haluis nähä tota sit kun se on isoimmillaan!

Hevitiskillä, noin kolmen metrin päässä, spekulaatio minusta ja mahasta jatkuu.

Mikä siinä onkin että kyläkaupantädin maha-asiat on vapaata riistaa? Kuinkahan kauan vielä menee että joku kysyy peräpukamista?


tiistai 28. tammikuuta 2014

Possuja ja perhosia


Voi pojat, tälläisiä päiviä lisää! Ilmeisesti viikonlopun irtiotto tekee hyvää aikuisten lisäksi myös lapselle. Aamulla minut herätti aivan uskomattoman hyväntuulinen pieni kullanmuru ja sain jo pelkästään aamun aikana kuulla noin 10 kertaa "äiti olet rakas" ja ehkä viisi kertaa "olet paras äitini". Aamutoimien, siivoilujen ja pyykkäämisen jälkeen keksimme että lapsen ikkunassa vieläkin olleet tontut ja porot voisi vaihtaa vähän tuoreempaan taiteeseen joten ryhdyimme tuumasta toimeen.

Askartelu vaatii tiukkaa keskittymistä.

Kävimme löytämässä äidin salaisesta omasta askartelulaatikosta oih miten ihania papereita ja päätimme tehdä niistä perhosia ja possuja. Perhoset minä leikkasin ja hän liimasi, possut hän piirsi ja minä leikkasin. Saumatonta yhteistyötä.

Uudistettu ikkunakollasi.

Yhtä perhosta leikatessa neiti huomasi että hukkapaloista muodostui sydän, josta hän ehdottomasti halusi tehdä isille lahjan. Kävimme ompeluhuoneessa ompelemassa sydänkoristeeseen ripustusnauhan (yhteistyönä sekin, hän istui sylissäni ja oli vastuussa pakkinappulasta) ja siitä tulikin upea!

Sydänkoristeessa lukee ihan selvästi rakas isi.

Ompeluhuoneen lattialta löytyi sitten ihanaa kangasta josta tulisi nukelle upea mekko, ja toista josta piti saada huivi, joten ryhdyttiinkin vaateompelupuuhiin. Minä viimeistelin asukokonaisuuden koristenauhoilla  samalla kun neiti tutkaili teiniaikojeni korurasiaa. "Äti en voi USKOA miten hienoja aarteita täältä löytyi!!"

Liisa on menossa häihin, siksi sen piti saada uudet muodikkaat juhlavaatteet.

 Lopputuloksena meillä oli kolme perhosta, kaksi possua, sydänkoriste, nuken mekko ja huivi. Ei huono saldo yhdelle aamupäivälle! Vielä ehdittiin sopivasti siivota jäljetkin ennen kuin isi tuli kotiin.

Kissapossu ja lieskahäntäpossu.

Kaiken lisäksi minulla oli tänään töissä työparina nuori poika, jonka mielestä näytän paljon nuoremmalta mitä olen, hiukseni ovat upeat ja puhelimeni tosi hieno. Ah!



sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Talvi-ilta


Viikonlopuksi aikamatkailimme taas keskiaikaan. Olin melkein perumassa koko reissua koska olisin vaan halunnut käpertyä kotiin peiton alle, mutta onneksi en perunut ja käpertynyt. Sillä samantien kun saitille päästiin ja sain lainavaatteet päälle (omat ei mahdu...) muuttui olo taas hyväksi ja onnelliseksi ja seesteiseksi ja vaikka mitä. 

Tällä kertaa innostuin räpsimään kuvia (toivottavasti en ihan hirveän pahasti pilannut kenenkään tunnelmaa...). Kuvia oli yhteensä monta sataa mutta muokkasin tähän nyt muutaman joissa ei pahasti näy kenenkään naamat.




Valon vähyys haastoi minut opettelemaan kameran säätöjä, sillä seurauksella että suurin osa kameran näytöllä ihan hyviltä näyttäneistä kuvista olivatkin ylivalottuneita, rakeisia ja harmaita. Siksi mustavalkoisuus, se antaa paljon anteeksi.



Tällä kertaa ohjelmassa oli mm. kalligrafiaa. (Ja oluenmaistelua, jousiammuntaa, matsausta, käsitöitä, musiikkia, tanssia, laulua, pidot, hovi, saunomista...)



Semmosta... ihanaa oloa viikonlopun ajan, nyt jaksaa taas vähän matkaa.



torstai 23. tammikuuta 2014

Kirppislöytöjä


Hankkiuduin tuossa taannoin eroon noin kuudesta kassillisesta vauvanvaatteita joita ei tulla enää käyttämään. Ne menivät ystävälleni joka katsoo sieltä ne mitä omilleen haluaa ja loput menevät Venäjälle lähteviin "äitiyspakkauksiin". Tuli siis triplasti hyvä mieli kun sain omiin kaappeihin tilaa, ystävälle hyötyä ja vielä hyväntekeväisyyttäkin tehtyä siinä samalla. Jee! Ja koska vauvanvaaterepertuaariin näin siunaantui tilaa, on ollut lupa hamstrata muutamia oikein erikoisen ihania pikkukuteita kun vastaan on (enimmäkseen) kirppareilla tullut.

Miksi en koskaan löydä mitään kivoja aikuisten vaatteita tollasissa väreissä??

Ja on tässä myös vähän koira haudattuna. Teen samaa mitä eka kierroksellakin. Silloin hamstrasin puklurättejä ja kestovaippoja, tällä kertaa ylisöpöjä potkuhousuja ja kivoja kuoseja. Silloin olin (varmaankin useimpien ensikertalaisten lailla) kauhuissani koska minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä on tulossa eikä hajuakaan siitä miten pikkuvauvan kanssa ollaan, ja yritin helpottaa pelkoani tekemällä tulevasta tyypistä jotenkin konkreettisemman shoppailemalla sille tarvikkeita. Olin vakuuttunut, että mitä paremmin olen varustepuolella varautunut, sitä helpompaa minun on olla sille ihan mukiinmenevä äiti. (Paitsi ettei mukiinmenevä riittänyt minulle, minun piti olla täydellinen. Ainakin kaksi vuotta siihen meni ennen kuin aloin pikkuhiljaa hyväksyä että olen ihan tavallinen mutta siitä huolimatta omalle likalle maailman paras.)


Ihan vaan muutamia juttuja olen hamstrannut...

Tällä kertaa pelon aiheet ovat erilaiset mutta eivät yhtään sen vähäisemmät.

Mitä jos en muistakaan miten pikkuvauvan kanssa ollaan? Mitä jos isosisko kilahtaa mustasukkaisuuteen? Mitä jos minä kilahdan väsymykseen ja imetykseen ja vaipparalliin? Mitä jos rakkautta ei riitäkään niille molemmille? Tällä kertaa tiedän mitä on tulossa ja millaista pikkuvauvan kanssa on (ja tiedän mitä pelätä), mutta toisaalta en tiedä yhtään mitään siitä mitä on tulossa. Ei minulla ole hajuakaan siitä miten kahden pienen kanssa selviää hengissä kun yhdenkin kanssa välillä palaa pinna.

Oikeesti retro leijonahaalari löytyi äidin kätköistä, maailman söpöin puuvillaneulehaalari 2 eurolla kirpparilta!

Nomutta. Shoppailemalla ylisöpöjä potkuhousuja ja kivoja kuoseja ja hypistelemällä suloisia pikkuvaatteita olen onnistunut helpottamaan ahdistustani tekemällä tulevasta tyypistä jotenkin konkreettisemman. Sen lisäksi että se huutaa ja syö ja kakkaa hyvin paljon, se tulee todennäköisesti olemaan myös hyvin söpö kärpässienipotkuhousuissa ja meille kaikille tosi rakas. Itse asiassa luulen että on hyvin epätodennäköistä että niin ei kävisi.

Okei, tunnustan, noi siniset on kyllä ihan kaupasta. Mut ne on isosiskon valitsemat!
 
Kirppikseltä voi näköjään löytää potkuhousujen ja kivojen kuosien lisäksi myös mielenrauhaa.
 
 

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Parempi päivä... ja toinenkin!


Noniin. Sanokaa mitä sanotte, mutta oli ihan oikea ratkaisu potea sairaslomaa ihan rauhassa ja laittaa lapsi päiväkotiin. 


Eilen nukuin pitkään. Söin aamupalaa ja luin blogeja. Jumppasin raskausjumppaohjeilla pitkään ja rauhallisesti. Kävin suihkussakin, pitkään ja rauhallisesti. Söin terveellisesti. Kävin välillä lukemassa viime postauksen fb-jakoon putkahdelleita rohkaisevia kommentteja (vertaistuki on maailman parasta!). Lapsen kummi ilmoitti hakevansa lapsen päikystä (että saan levätä vähän lisää jos tahdon) ja palautti vasta illalla. Tyttö vietti hauskan päivän kummilassa ja minä miehen kainalossa sohvalla poppareita syöden. Iltaan mennessä meillä oli jo ehtinyt tulla toisiamme ikävä, lapsella ja minulla siis. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Kumpi on isompi, toi jumppapallo vai toi maha?


Tänään jaksoin ihan uudella vimmalla siivota ja pestä pyykkiäkin. Äiti oli täällä, syötiin salaattia, juotiin teetä, ihasteltiin pikkuruisia vauvanvaatteita ja parannettiin maailmaa. Ja yllätettiin lapsi hakemalla se etuajassa tarhasta yhdessä. Voi sitä riemun määrää, äiti JA mummi!!

Huomenna vielä yksi tälläinen päivä. Sitten onkin tiedossa yksi työpäivä, viikonlopun keskiaikatapahtuma ja paluu arkeen.