keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kylmä aamu ja muiden ottamia keskiaikakuvia

Nyt vihdoin sananen tai pari siitä Hämeenlinnan reissusta. Syy siihen miksi sananen tulee vasta nyt, selviää myöhemmin. Ensin viikonlopun merkittävimpään uutiseen eli siihen että minäkin heräsin lauantaiaamuna klo 7.20. (Mies onnistui herättämään lapsen ja loppu onkin historiaa.)  //  Finally some pics and stuff from the medieval faire we went last weekend. But first, the more important news: I woke up 7.20 on a saturday morning. I think that has never happened! But this time I had to, since we were sleeping in a tiny tent, all three of us.


Puput sai jäädä vielä hetkeksi nukkumaan ennen kuin kämppä purettiin alta.  //  The bunnies got to sleep a little longer... lucky them!


En todellakaan ole aamuihmisiä. Eikä yleensä ole lapsikaan. En tiedä mikä kärpänen sitä puraisi, on varmaan viettänyt liikaa aikaa isänsä seurassa. Kuka hullu nyt viitsii juosta kukonlaulun aikaan pitkin mantuja polvia myöten kasteessa?  //  I am so not a morning person. And the kid isn't usually either. Maybe she has spent too much time with her dad...


Jos nukkuisi edes tunnin pidempään ei olisi yhtään niin kylmäkään.  //  It's so freakin' cold that early too!


Maisemat oli kyllä kieltämättä hienot.  //  I have to admit one thing: it was really beautiful!

//

Siihen aamukylmyyteen hyytyi kamerani akku, joten keskiaikamarkkinoiden osalta olen muiden ottamien kuvien varassa. Ensin miehen kännykkäkamerasta muutama otos.  //  The freezing morning mist killed the battery on my camera, so the next photos are not taken by me. First something from the husbands mobile phone camera.


Evästauko. Huomaatteko kuinka ihanaa meillä oli? Ilmeet on kyllä molemmilla niin helmet ettei tosikaan mutta ei välitetä siitä. Oli ihanaa, oikeasti!  //  Breakfast. We had such an amazing time! You can't see it on our faces but we really did..


Meidän rinsessa oli niin söötti tamineissaan ettei ole tottakaan! Vähän väliä ihmiset pyysivät saada ottaa kuvia ja muutama salapaparazzikin bongattiin...  //  Our little girl was so cute in her little dress. Many people came to ask if they could take a picture of her!

Tättähäärän puku on ystäväni ompelema ja näkyy paremmin täällä.  // The little medieval dress is made by my friend, better pictures of it here.


Yhden paparazzikuvan löysin blogikierroksella There are lilac trees in my part of town-blogista ja sain alkuperäiset otokset käyttööni. Kiitos Mervi! //  This picture below I found in one blog and had a permission to use it.

(Ainiin, tämä valokuvabongailu ja sähköpostinvaihtoliikenne ovat se syy miksi tämä postaus tulee vasta nyt.)


Ompa hyvä juttu että Mervi nappasi meistä kuvan, ovat nimittäin harvassa sellaiset otokset joissa ollaan koko perhe!  //  It's a good thing Mervi got this picture of us, there are not many pictures of all three of us together.

And that's it, no more pictures.

//

Siinäpä se, muita kuvia ei olekkaan. Markkinoilla parasta oli taas kerran tunnelma ja keskiaikarekvisiittaa myyvät kojut ja työnäytökset. Ja ihmiset! Lapsen mielestä kiehtovinta olivat hevoset ja etenkin hevosen kakka, sekä lasten alueella taputeltavana olleet maatilan eläimet, ja kuvissa näkyvä karuselli tietysti. Ja muut keskiaikavaatteisiin puetut lapset joiden seuraan lampaantaljalle neiti sujuvasti istahti ja osallistui puolukoiden maisteluun samalla kun äiti hiplasi käsinommeltua mielettömän upeaa mutta aivan liian kallista keskiaikapukua. Lapsi selvästi totesi kuuluvansa sinne. Siltä meistäkin tuntui. 

Tuliaisiakin löydettiin, mies tosin tyytyi tällä kertaa vain yhteen kynttilänjalkaan. Tai oli tyytyminen, sillä minä tuhlasin kaikki meidän (vähät) rahat lautanauhoihin ja kulkusiin. (Ostin minä maailman kauneimmat Korumetsän korviksetkin mutta niitä ei lasketa koska ostin ne kortilla. Mutta oikeasti, maailman kauneimmat!) Lapsikin sai jotain, pussukan vyölle, sympaattisen Vuorenpeikon takoman hevosenkenkäkaulakorun sekä puolitoistametrisen virolaisen pehmokrokotiilin joka oli niin halpa että melkein hävettää! (21€!!)

Ehkä joku noista pääsee kuvaan vielä joskus mutta ei tänään. Ja ehkä joskus pääsen esittelemään teille itse käsin ompelemaani, mielettömän upeaa keskiaikapukua. Inspiraatio on ainakin kova!




2 kommenttia:

Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!