keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Iltahehkutus

Pyöjii pyöjii hyöjii... ...hyöjii hyöjii pyörii...  ...pyöjii hyöjii KEITTIÖSSÄ!
(Suom. huom. Piiri pieni pyörii, ettekö muka tunnistannu?)


Jos äiti ei ehdi tanssimaan, ihan hyvin voi tanssia pahvilaatikon ja kettujen kanssa! (Äiti ehtii kyllä näemmä ottamaan valokuvia superkiireisen tiskaamisen lomassa....)

Tänään piiri pieni pyörähti mummilaan yökyläilemään joten meille siunaantui yllättävä vapaailta. Kävimme Rossossa syömässä (Hyvää oli mutta kokki oli vissiin unohtanut minun aurajuustopastasta aurajuuston! Jälkiruoka kuitenkin pelasti kaiken: suklaa- ja daim-jäätelöä, suklaakastiketta ja mascarponevaahtoa..............), pelasimme seurapelejä ja askaroimme keskiaikaisten käsitöidemme kimpussa kynttilän valossa. (Aaaaaaaaaaaaah, rakastan!) Varsin onnistunut ilta siis. 

Ja tiedättekö, lapselle kuuluu niin hyvää! Kertakäyttöuni-(ja reissu-)vaippailun myötä ruokavalio on laajentunut huimasti. Tuo, joka on tähän asti pystynyt syömään vain mietoja, maidottomia, maustamattomia ja lisäaineettomia, lähinnä vaaleita ja vihreitä asioita, joitakin marjoja ja banaania, siis ei paljon mitään, on nyt saanut maistella juustoa, margariinia, päärynämuffinsseja, kaurajugurttia, kanaa currykastikkeella, lakritsia ja uskokaa tai älkää: Hesburgerin ranskalaisia! Voi miten se on onnellinen! Miten voikin juustoviipale olla ihaninta maailmassa!! Luulisin että ihan piakkoin voimme mennä kahvilaan ja antaa lapsenkin syödä jotain ihan sieltä kahvilan valikoimasta. Ihmeellistä!! Ja minä olen niin helpottunut etten tiedä itkisinkö vai nauraisinko, ei nimittäin ole mitään kamalampaa kuin se kun lapseen koskee.

Tähän perään on vielä ihan pakko lisätä, että en usko tämän autuuden johtuvan ihan täysin pelkästään uudesta vaippapolitiikasta. Jotain kehitystä on täytynyt tapahtua myös lapsen elimistössä, sillä jo ennen kertsivaippakokeilua hän alkoi yllättäen sietää porkkanaa sekä ihan pikkumääriä juustoa. Että kun minulla oli niin tavattoman paha mieli siitä etten ollut älynnyt kertsivaippoja sille aikaisemmin kokeilla... ...niin ei ne välttämättä olisi samalla tavalla tehonneet muutama kuukausi tai puoli vuotta takaperin, vaikka varmasti olisivatkin tilannetta helpottaneet.

Mutta siis, elämä hymyilee täällä tänään! Ihan vaan ennen nukkumaanmenoa halusin vähän hehkuttaa.




4 kommenttia:

  1. Hyvää hehkuttelua! Niin sitä pitää :)
    (Tän järkevämpää ei nyt irtoa...)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että siellä helpottaa. Makujen kirjo ja maailma on niin ihana ja ihmeellinen, että on hienoa, että lapsikin siitä pääsee nauttimaan.

    VastaaPoista
  3. Niimpä! Mummot kun sanoo että ei se lapsenkaan suu tuohesta ole, siinä on kyllä totuuden siemen...

    VastaaPoista

Ilahdun kommenteista aina ja kovasti! Jokainen uusi kommentti olisi ehdottomasti kuperkeikan paikka, jos vain osaisin sellaisen tehdä. Ethän kuitenkaan mainitse minun tai perheenjäsenteni oikeita nimiä kommentissasi vaikka tunnistaisitkin meidät!